Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

AJS on englantilainen merkittävä moottoripyörävalmistaja, joka tuotemerkin 1974 hankkinut Fluff Brownin yhtiö myy tällä hetkellä pääasiassa Kiinassa valmistuttamiaan kevyitä moottoripyöriä.

Joe Stevens (1897)

Yhtiön juuret ovat ruuvinvalmistaja Joe Stevensin 1897 Englannin Wolverhamptonin Wednesfieldissä perustamassa yrityksessä, mikä valmisti 1897 ensimmäiset moottoripyöränsä amerikkalaisella Mitchell-yksisylinterisellä nelitahtimoottorilla - jota laatutyöstään tunnettu Stevens kuitenkin paranteli. Pyörät myytiin - avatenkin - "Stevens"-nimisinä. Pian hän alkoi itse valmistaa twin- ja V2-moottoreita, joita muun muassa mp-valmistuksen alkuajan yhtiö Werner Frères (eräs ensimmäisiä Suomeen tulleita moottoripyöriä oli Werner) käytti moottoripyörissään. Joe:n viidestä pojasta neljä olivat mukana valmistustyössä, heistä Albert John eli "Jack" vaikutusvaltaisin, ja vain perheen musta lammas William "Billy" Stevens jättäytyi pois ajoneuvobisneksestä.

Albert John Stevens & Co. syntyy (1909)

1909 toiminta oli kasvanut riittävästi jotta poika Albert John alkoi vetää valmistusta Retreat Streetilla perustetun AJS-nimisen yrityksen (Albert John Stevens & Co.) muodossa. Laatutuotteilla oli menekkiä, ja yhtiö alkoi jo 1911 osallistua kilpailuihin, mm. Mansaaren TT-ajot. Vuonna 1914 vanhat Wednesfieldin ja Retreat Streetin tilat eivät enää riittäneet, ja yhtiö järjesteltiin uudelleen A.J.Stevens & Co. (1914) Ltd:ksi samalla kun se muutti Blankenhall-kaupunginosaan Graiseley Housen uudelle tehtaalle. Sodan ajan se alkoi ensin valmistaa ammuksia aina 1917 asti, jolloin suurtilaus Venäjältä käynnisti sivuvaunumalli D:n tuotannon - mikä jatkui aina 1919 asti. Uusitulla tuotepaletilla jälleen siviilituotannon aloitettuaan AJS saavutti 1920 ensimmäisen Isle of Man Tourist Tropy-voittonsa Junior-TT:ssä, 1921 samassa 350-luokassa jo kolmoisvoiton, minkä lisäksi Howard Davies voitti 350ksm-AJS:llä myös Senior-TT:n (500ksm). Näistä "Big Port"-koemalleista suurikokoisen pakoventtiilin ja paksun pakokäyrän vuoksi tulisi ratojen valtiaita, sittemmin myyntimalleja. 1926 kilpamallin OHC:n konstruktiota kopioitiin laajasti mp-maailmassa mutta myös esimerkiksi lentomoottoreissa (nokka-akselin koteloitu ketjuveto). Yhtiö ajoi 1929 nimiinsä peräti 117 maailmanennätystä. Se laajensi myös auto- ja bussivalmistukseen, mutta 1931 suuri talouslama sekä vaikeuksienkin keskellä lanseeratut uudet mallit ehdyttivät AJS:n taloudelliset voimat, ja vararikko oli edessä. BSA:nkin havittelema pesä meni kilpailija "H. Collier and Sons Ltd":n omistukseen, ja tehdas muutti Wolverhamptonista Lounais-Lontoon Plumsteadiin Matchlessin tehdasalueelle. Paikka vilkkaasti liikennöidyn pääväylän varrella ei ollut kaikkein onnistunein valinta ajatellen AJS:n yhä Midlands-alueella valmistettujen alihankittujen osien toimittajia.

H. Collier & Sons/AMC, Matchlessin rinnakkaismerkki (1931-1966)

Matchless-yhtiön ennestään omistanut H.Collier&Sons liitti kattoyhtiöönsä valmistajat Sunbeam (1937), Francis-Barnett [1947), James (1951) ja Norton (1952), mutta myi Sunbeamin BSA:lle 1953, ja kattoyhtiön nimi muuttuu Associated Motor Cycle- eli AMC-yhtiöksi. AJS sai Matchlessin halvemman urheilullisemman rinnakkaismerkin aseman. Uudet omistajat Harry Collierin johdolla eivät aluksi 1930-luvun laman keskellä olleet kiinnostuneita kilpatoiminnasta, mutta George Rowleyn voitettua 1932 Iso-Britannian tiimissä ISDT-kultaa, ja sitten ilmoittauduttua Brooklands-radan TT-ajoihin rahtimaksuhölmöilyn takia joutilaaksi jääneellä kilpurilla vuonna 1933 (viides sija 350-luokassa bensaletkuvian hidastamana, seitsemäs 500-luokassa) johtaja heltyi hyödyntämään AJS:n maineen moottoriurheilussa myyntimalleilla, ja kilpailutoiminta uudelleen käynnistämällä. Edes hieno ahdettu AJS V4 ei kuitenkaan keskeneräisyyttään pärjännyt 1930-luvun lopun natsi-Saksan rahan turvin musertavan ylivoimaisille kompressori-BMW:ille, ja maailmansota esti sen kehittämisen. AJS:n 1914 alkanut TT-voittojen sarja, mukaan lukien WGP-sarjan ensimmäisen järjestämisvuoden 500-kuutioisten maailmanmestaruus 1949 Leslie Grahamin AJS E90S Porcupinella saavuttamana, jatkui aina 1954 asti, jolloin tähtikuljettajansa Grahamin ja Cecil Sandfordin MV Agustalle epäluotettavan ja liian hitaasti kehittyvän kalustonsa takia menettänyt yhtiö lakkautti oman kilpailuosastonsa. 1960-luvulle tultaessa AMC oli menestynyt heikosti mallipolitiikkansa kiinnostavuudessa, ja sen keskeistä henkilöstöä loikkasi kilpailijoiden palvelukseen. Se yritti supistaa palettiansa Norton-twineihin ja Matchless/AJS-singleihin, mutta tuotteet eivät menestyneet enää. 1966 AMC romahti, ja sen oli sulauduttava Norton-Villiers yhtiöön Manganese Bronze-emoyhtiön alaisuuteen.

Norton Villiers (1966-1974)

1966 Matchless-AJS yhdistyi Manganese Bronze-yhtiön alaisuuteen Norton-Villiers`iksi, mutta Iso-Britannian mp-valmistajien kriisi japanilaiskilpailijoiden puristuksessa ajoi BSA:n 1972 kimppaan Norton-Villiersin kanssa valtion tukijaisten ehtona, mikä fuusio toteutui 1973. Syntynyt uusi yhtiö Norton-Villiers-Triumph (tosin BSA:n tehdaskiinteistöissä toimien) kaatui sekin rationalisointipäätösten aiheuttamiin kiistoihin jo 1974, Triumphin irtaannuttua siitä työväen ko-operatiiviksi. Valtion vaihtelevan tukipolitiikan myrskyssä sen jäljelle jäänyt Norton on käynyt läpi sekavan vaiheen, mutta 2010-luvulle tultaessa tilanne näyttää uuden rahoittajan sekä vanhojen perinnemerkkien retro-buumin vuoksi pääsevän taas jaloilleen.

Fluff Brown (1974-)

AJS-tuotenimi ei kuitenkaan häipynyt historiaan NVT:n vararikossa 1974, vaan kevytmoottoripyöriä valmistava Fluff Brown hankki sen, ja hänen tai nykyisin hänen poikansa johtama yhtiö myy Kiinassa valmistettuja kevyitä mp-malleja Iso-Britanniassa, osin Euroopassakin AJS-merkkisinä.

Merkittäviä malleja

  • Model D/E, V2-moottorilla, esitelty 1912 700ksm, tuotantoon 750ksm:na 1918 sivuvaunukäyttöön. E -1939 aina 1.000ksm
  • "Big Port" olivat tuolla nimellä vasta 1934 myyntiin tulleita malleja, joiden juuret ovat 1920 Cyril Williamsille Junior TT-voiton tuoneessa kilpurissa, etenkin 1922 siitä kehitetyssä versiossa valtavalla pakoventtiilillä ja siksi suhteettoman paksulta näyttävällä komean kaarevalla pakokäyrällä (tunnusomainen), kauppoihin 1923-1939 "Super Sports", 1926 498ksm-Big Port
  • "Cammy", 1926 OHC-kilpamoottori jolla Big Port:ien saavuttama etumatka kilpailijoihiin säilytettäisiin, 1929 kauppoihin
  • "Sloper" SV/OHC-mallit 350/500ksm (R-sarja) eteenpäin kallistetulla sylinterillä 1930 (olivat olleet jo vuosia mm. Pantherissa)
  • 1931 S3 poikittaisella V2:lla (Moto Guzzi, Honda CX), kallis luksus-matkapyörä Stevensien loppuaikana, hyvin harvinainen
  • 1935 "Four" V4-matkapyörä, kilpaversio 1939 vesijäähdytetty ahdin-V4, sota keskeytti kehityksen, FIM:n ahdinkielto 1946
  • Silver Streak, 1938 "urheilupyörien aristokraatti", runsaasti kiillotettuja osia, käsinkootut 250-500cc moottorit
  • "7R" oli 350ksm-luokan kilpamalli, nimenä ensi kertaa 1938, kun R ei enää merkinnyt mallivuotta vaan "racing":ia
    • sodan jälkeen 7R "boy racer" eri versioina 1948-1963 klassisena urheilullisena britti-singlenä
  • E90S "Porcupine" oli ahdinkiellon vuoksi 1947 lähtien ahtamattomana kehitelty, WGP-tittelin 1949 voittanut 500ksm-twini
    • 1954 E95 Porcupine WGP-kilpuri
    • E95 oli sen kehitysversio, valmistettu 4kpl: kuvan entisöity E95 alumiinisella alas vedetyllä pa-säiliöllä (painopiste ja jäähdytysilman johtaminen moottorille) ja vaakatwinin sijaan 45 asteen sylinterikulmalla (DOHC) edustaa AJS-tehdastiimin viimeisen vuoden 1954 kalustoa: voitto Ruotsin GP:ssä ja hopeaa Ulster GP:ssä. Yksilö on mukana veteraanikilpapyörien näytösajoissa. Yksi E95 myytiin 2011 Bonham`s-huutokaupan jälkeen väitettyyn 675.000 USD hintaan, eli on harvinaisuuttaan eräs maailman kalleimmista moottoripyöristä: Bonham`s esite E95. "Porcupine"-nimi (siili) juontui alunperin paremman jäähdytyksen toivossa piikikkäistä sylinterikannen jäähdytysrivoista E90:ssä, minkä moottori oli alun perin suunniteltu ahdetuksi - tosin niitä ei enää ollut tässä huomattavia muutoksia kokeneessa E95:ssä. Kuvan iso pa-säiliö vain kaudella 1954.

Katso myös

Ohessa listaa Iso-Britannian entisistä/nykyisistä merkittävistä mp-valmistajista, joille on oma wiki-juttunsa tai sellainen on työn alla, ja joita on suurilta osin myös Suomen rekisterissä:

Linkkejä

Laaja AJS-materiaaliarkisto sekä saksalainen pre-1940 Vintage AJS-sivusto VMPK-tietäjä Jari Koiviston linkittämänä, AJS and Matchless Owners Club, "Jampot".

(toistaiseksi Vähän myydyt 125-mallit-historiaosasta kopioitu ja hiukan viilattu tynkä, laajennettavana)