Scott

SCOTT, tarkemmin "The Scott Motorcycle Company" oli Shipley`ssä (West Yourkshire) toimineen Scott Motors (Saltaire) Ltd.:n 1908 Scott Engineering Company-nimellä perustettu tytäryhtiö, mikä valmisti erittäin edistyksellisiä kaksitahtisia moottoripyöriä (1908-1950) ja paikallismoottoreita. Sen perustaja Alfred Angas Scott (1875-1923) oli meriteollisuudessa uransa aloittanut erittäin tuottelias keksijä (yli 50 patenttia eri aloilta 1897-1920, muun muassa mp-moottorin käynnistyspoljin-mekaniikka), ajoneuvosuunnittelija ja liikemies. Hän lähti 1919 perustamastaan mp-yhtiöstä jatkaakseen 3-pyöräisen "Scott Sociable"-vaunun kehittelyä sodan aikana luotujen sivuvaunumoottoripyörien pohjalta. Alfred Scott, innokas luolatutkija, palasi 1923 eräältä luolaretkeltään tällaisella 3-pyöräisellään takaisin kotiinsa Bradford`iin märissä vaatteissa, ja kuoli myöhemmin tuon ajomatkan aikana hankkimaansa keuhkokuumeeseen.

SCOTT`in jatkajaksi vararikon 1950 jälkeen tulivat birminghamilaisen Matt Holderin "Birmingham-Scott":it pitkälti Scott-tekniikalla (1950- ), ja sittemmin George Silk Scott`in hienot ja ultrakalliit Scott-jatkokehitelmät "Silk"-nimisinä (-1979), vaihdoksen tapahtuessa 1968-69 Holder-tuotannon loputtua, Scott-tuotemerkin kuitenkin jäädessä Holder-perheelle ja yrittäjien välien ollessa jäätäviä.

Sisällysluettelo

1 Historiikkia
2 Matt Holder ja Birmingham-Scott`it (1950-1968/69)
3 Silk-Scott (1968/69-1979)
4 Bulmer-Scott kilpurit
5 Linkkejä
6 Muita brittivalmistaja-tietopankkijuttuja

Historiikkia

Alfred Angas Scott syntyi 1875 (Scott-klubin historiikin mukaan 1874) Manninghamissa, Bradfordin pohjoispuolella. Bradford ja sen lähikaupungit (mm. Leeds) olivat 1700-luvulta lähtien olleet osa teollisen vallankumouksen kehtoa, Iso-Britannian neljänneksi suurin teollisuuskeskittymä Midlands-alueen pohjoislaidalla, ja esimerkiksi Scott-tehtaan sijaintikaupunki Saltaire on viktoriaanisen ajan mallikaupunki - yhä tunnettu sen vanhoista kauniista kutomoista ja tehdasalueista, joista osa on UNESCO-maailmanperintöä, ja eräs "European Route of Industrial Heritage"-reitin ankkuripisteistä. Scott kävi koulunsa Skotlannissa perheen muutettua sinne hänen lapsuudessaan, mutta palasi sitten opiskelemaan insinööriksi Uttoxeter`issä (Staffordshire) minne perhe oli muuttanut taas takaisin. Mekaaniikassa lahjakas ja kekseliäs Alfred suoritti työharjoittelunsa telakoilla Kirkcaldy`ssä Skotlannissa ja myöhemmin Gloucester`issä, jonka aikana hän oppi suunnittelemaan ja kehittelemään nopeakäyntisiä merimoottoreita. Hän itse kertoi 1914 lehtihaastattelussa, että juuri merimoottoreiden kautta hän innostui tasaisemmilla voimasykäyksillä toimivasta kaksitahtisesta moottorista (keksijänsä Joseph Day`n mukaan silloin "Day cycle":na eli Day-kiertona tunnettu), ja Scott`in ensi tutkimukset koskivat nimenomaisesti kaksitahtista veneperämoottoria, jollaisia hän ajoi vesivastusta vasten pitkiä aikoja täysteholla, eli pystyi saamaan niistä tarkat tehokäyrät eri muutosten vaikutusten arviointiin. Valintaan vaikutti myös hänen veljensä suunnittelema kaksitahtinen paikallismoottori veljesten yhdessä veneharrastaja-ryhmän kanssa ja yhteisellä rahoituksella perustamassa työpajassa, mikä pyöritti pajan koneita luotettavasti ja erinomaisesti. Näissä perusteellisissa kokeissa kristallisoitui useita edistyksellisiä ratkaisuja, ja tavoitteena ollut veneperämoottori tuli kestäväksi.

Scott-moottoripyörän syntyhistoria

Moottoripyörät tulivat työn aikana puolittain vahingossa mukaan, sillä 1901 Alfred liitti itse suunnittelemansa apumoottorin Premier-polkupyörään, jonka valmistuksessa juuri kyseistä moottoria oli käytetty sorvin ynnä muun laitteiston pyörittämiseen. 2hv-kaksisylinterimoottori oli kiinnitetty ohjausputkeen, ja veto tapahtui rullan välityksellä suoraan renkaalle (vrt. ranskalainen Velosolex). Ratkaisu oli kuitenkin epätyydyttävä märällä kelillä - "useless in the wet" Alfredin itsensä sanoin - ja niinpä parempien ratkaisujen etsintä veti keksijän kaksipyöräisten pariin. Myös ensi moottorin terässylintereillä alumiinisella jäähdytysrivoilla olevin kuorin oli taipumus naarmuuntua, minkä vuoksi seuraavaan koemoottoriin tuli valurautasylinterit. Tässä moottorissa voima välittyi viimein hihnalla kytkinakselille, ja siitä ketjun avulla takapyörälle. Kokeita varten rakennetuissa moottoreissa oli myös nerokkaita sytytysjärjestelmiä, mm. nasta kiertokangen puolivälissä, mikä vivuston kautta laukaisi kipinän. Näiden rinnalla Scott rakensi vene-koemoottorin 4 tuuman iskulla/porauksella, teholtaan 10hv kierrosluvulla 800/min, mikä työskenteli vesijarrua (dynamometriä) vasten, eli missä hän pystyi kokeilemaan ja luotettavasti mittaamaan kanavien erilaisten sijoitteluiden sekä mäntien sopivinta muotoa. Scott-männän laessa olisikin nenämäinen kohouma kaasuvirtauksia ohjaamassa, mistä muodostuisi standardiratkaisu kaksitahtimoottoreissa, kunnes 1925 Klöckner-Humboldt-Deutz`in insinööri Adolf Schnürlen keksi kääntöhuuhtelun, mikä vuorostaan salli tasaisen männänlaen ilman aiempaa monin tavoin ongelmallista uloketta.

Ensimmäinen tuotanto-Scott 1908

Moottorikokeiden tuloksena Scott pystyi 1904 patentoimaan ja esittelemään kaksitahtisen vertikaalitwinin, ja 1908 hän patentoi sittemmin tunnusomaisen kolmioiduista putkista rakennetun rungon, mikä aiemmasta kehitettyyn nestejäähdytteiseen 450-kuutioiseen twin-moottoriin yhdistettynä salli tavallista matalammalla sijaitsevan painopisteen moottoripyörässä - samalla runko oli naiskuljettajille mieluisaa "läpiastuttavaa" mallia. Uudentyyppisen moottoripyörän ensi kappaleet Scott valmistutti bradfordilaisella JOWETT-autotehtaalla (1906-1954), ennen kuin hän sai ensi toimitilansa Mornington Works`issa Grosvenor Road`illa Bradfordissa toimintaan - tehdas siirtyisi myöhemmin Shipley-kaupunginosaan Saltairessa, Bradfordin keskustasta hieman pohjoiseen. Jo ensimmäisessä Scott-moottoripyörässä oli lukuisia edistyksellisiä piirteitä: vaihteistossa oli kaksi keinuvivulla valittavaa nopeusaluetta ja sittemmin standardiksi tullut polkukäynnistys (ks. linkitetty 1915 Scott-video mikä näyttää näiden toiminnan), moottorilohko oli yhtenäinen, sylintereiden vesivaipat punaisella värillä korostettuja (piirre, mikä olisi Scott`eille tunnusomainen), ja jäähdytysjärjestelmä toimi lämpökierrolla ("thermosyphon" - esimerkiksi huippukalliissa HRD SH125 Silver Horsessa oli sellainen vielä 1980-luvun puolivälissä, ja ilman usein hankalaa vesipumppua toimiva jäähdytys lie yhä käytössä joissain muissakin sovelluksissa). Ensi mallissa oli myös teleskooppihaarukka, tosin ei vielä nykyiseen malliin öljyvaimenteinen. Pitkällisen huolellisen kypsyttelyn takia toimivaksi ja luotettavaksi hiottu Scott oli paljon edellä ajoittain varsin keskentekoisina markkinoille heitettyjä kilpailijoitaan.

Menestystä kilparadoilla 1910-1914

Vaikka tuotanto-Scott`eja mainostettiinkin pyörillä varustettuina ratsuina edwardiaanisille herrasmiehille haki yhtiö tuotteilleen parempaa näkyvyyttä kilpailumenestyksen kautta. Varhaiset Scott`it olivatkin ylivoimaisesti tehokkaampia kuin saman tilavuuden nelitahtimoottoria käyttäneet kilpailijansa, ja voittivat ne usein reilulla erolla. Jo Scott`in 1908 saavuttaman Bass Wank-mäkikilpailun voiton jälkeen silloinen kattojärjestö Auto-Cycle Union (ACU) määräsi niille haittakertoimen 1,32 iskutilavuuteen, eli 450-kuutioiset Scott`it joutuisivat asettumaan vastakkain 600-kuutioisten nelitahtipyörien kanssa. Tämä handicap-kerroin toi yhtiölle hyvää ja ilmaista julkisuutta, ja kertoimesta luovuttiinkin jo 1911. Jatkossa se osallistui vuosina 1910-1914 Mansaaren TT-ajoihin merkittävällä menestyksellä. 1910 Scott oli ensimmäinen koko ratakierroksen kilpaolosuhteissa selvittänyt kaksitahti-moottoripyörä. 1911 Scott-kuljettaja Frank Phillip kiersi radan ennätyksellisellä 50,11mph (80,64km/t) kierroskeskinopeudella, ja Scott toisti saman tempun myös 1912-1914. Scott`it myös voittivat TT-ajot 1912 ja 1913, ja ne olivat saman ajanjakson verran em. 50mph-huipuillaan maailman nopeimpia sarjavalmisteisia moottoripyöriä (Wikipedia-tieto, FICM alkoi pitää virallista nopeusennätyslistaa vasta 1920) syrjäytettyään nelisylinterisen FN:n, ennen kuin brittiläisen Williamsonin "Flat Twin":in (8hv 964ksm Douglas-bokseri) vuorostaan ylitti Scott`in nopeuden 55mph-huipuillaan 1913. Yhtiö käytti TT-kilpureissaan imu- ja huuhteluvaiheiden ohjauksessa pyöröluistia: 1911 kierroslukua säädettiin kaasun sijaan pyöröluistin ajoitusta muuttamalla, mutta 1912 eteenpäin palattiin kaasuläppään pyöröluistin ajoituksen ollessa taas kiinteä. Kansainväliset tapahtumat keskeyttivät hyvin käynnistyneen kilpailutoiminnan kuitenkin loppukesästä 1914, kun Itävalta-Unkarin arkkiherttua Franz Ferdinandin salamurha Sarajevossa 28.6.1914 käynnisti onnettomasti tarkalleen kuukautta myöhemmin ensimmäisen maailmansodan Itävalta-Unkarin julistettua sodan Serbialle, ja liittolaissuhteiden pakotettua muut valtiot mukaan.

Sivuvaunu-Scott`it ja "Sociable"

Lokakuussa 1914 Scott ilmoitti saaneensa laajan valtiollisen tilauksen minkä vuoksi vuoden 1915 malliston julkistaminen viivästyisi (moni odotti sodan alkuvaiheessa, että se loppuisi tuossa tuokiossa), mikä keskeytti sen tuotannon 1914-1918. Aluksi vapaaehtoisina mp-läheteiksi armeijalle ilmoittautuneet saivat käyttää palveluksessa omia moottoripyöriään, ja kuvia Scott`eilla ajavista sotilaista onkin olemassa, mutta logistiikan järkeistämiseksi armeija määräsi sotapyöriksi 3,5hv nelitahtisinglet tai -bokserit, eivätkä Scott`it kuuluneet myöskään varaosahuollon turvaamiseksi laadittuun mallilistaan. Sen sijaan Scott sai jo 1914 toimeksi valmistaa sivuvaunullisia pyöriä liikkuville konekivääriosastoille, ja yhtiö toimitti rintamalle 18kpl koeajoja varten. Kukin konekivääriosasto koostuisi kolmesta 552-kuutioisesta moottoripyörästä: yksi kuljettaisi Vickers-konekivääriä, toinen panoksia, ja kolmas toimisi varapyöränä. Scott`in ohella myös Royal Enfield vastasi tilaukseen, osaston pyörien moottorina 770-kuutioinen JAP-V2.

Alfred Scott kehitti kyseiseen tarkoitukseen myös kolmipyöräisen erikoisajoneuvon, mutta armeija ei halunnut tilata sellaista jolloin keksijä alkoi kehitellä siitä tulevaa "Scott Sociable"-siviiliversiota. Sociablessa olisi samankaltainen avonainenkori kuin pienissä henkilöautoissa, "sivuvaunupyörä" oli varsinaista takapyörää taaempana, ja alusta putkirunkoinen moottoripyörän tavoin, mutta etupyörän ohjaus mp-ohjaustangon sijaan kierukkavaihteella autojen tapaisesti. Projektia kehittävä Alfred alkoi jo 1917 loitontua yhtiönsä päivittäistoiminnasta, ja vetäytyisi siitä kokonaan vuonna 1919 jatkaakseen Sociable:n kehittämistä siviilimarkkinoille Scott-yhtiön alaisessa tytäryhtiössä. Vihdoin 1921 Sociable tulikin myyntiin, ja sitä valmistettiin n. 200kpl ennen kuin tuotanto päättyi Alfred Scottin kuoleman jälkeen 1924. Verotuksellisesti edullisessa kolmipyöräautossa (vrt. myöhempi "Morgan Three Wheeler", josta on tullut nykyaikana kallis kulttituote) ei ollut pakkia, ja sen ohjattavuuden sanotaan olleen vaarallinen suuremmilla nopeuksilla.

Scott Squirrel`it

Scott`in tuotanto käynnistyi maailmansodan jälkeen 532-kuutioisella "Standard Tourer"-mallilla. Vuonna 1922 yhtiö esitteli ensi kertaa yleisölle tarjottavan urheilumallin "Squirrel" missä moottoria oli pienennetty alle 500 kuution kilpaluokkarajan, sen ollessa nyt 486-kuutioinen. Moottorin tehoa oli kuitenkin saatu nostettua alumiinimännillä ja hienosäädöllä, ja matkamallin monet raskaat osat oli voitu poistaa minkä vuoksi kevyt Squirrel oli nopea ja hyvin kilpailukykyinen. Sen rinnalle tuli 1925 "Super Squirrel" edelleen nostetulla teholla ja 498- tai 1926 "Flying Squirrel":issä 596-kuutioisilla moottoreilla, joista tulisi keskeisiä malleja 1920-luvun ajaksi. "Squirrel"-nimi (orava) vikkelästä ja nopeasta pyörästä jäisikin elämään mallistossa, ja se kulkee yhä Scott-merkin käsiteparina. Yhtiö jatkoi myös osallistumista TT-ajoihin: saaliina olivat kolmas ja neljäs sija 1922 sekä kolmas sija 1924. Vuonna 1923 esitelty uusi tavanomainen 3-vaihteinen vaihteisto toi merkille menestystä trial-kilpailuissa, mutta kilpailumenestys ei enää saavuttanut sotaa edeltänyttä tulostasoa. Vanha kaksivaihteinen vaihteisto säilyi kuitenkin aina 1930-luvun alkuun asti valinnaisena varusteena.

Mallisto kehittyi edelleen jäykemmällä kaksoiskehtoisella rungolla varustetuilla "Flyer":eillä, joita oli tarjolla versioina Tourer, de Luxe ja TT-replica, ja joissa moottori oli muutettu pitkäiskuisemmaksi. Yhtiö teetätti myös erikoismalleja asiakkaiden toiveiden mukaisesti "Kendall Scott"- tai "Reynolds Special"-nimisinä. 1930-luvulle tultaessa mallien yhä vain runsaampi varustelu nosti niiden painoa, eli aiemmat mainesanat "laiha ja kevyt" eivät enää sopineet niihin. Vuoden 1934 Olympia Motor Show`ssa twin-mallien rinnalle esiteltiin 750-kuutioinen nestejäähdytteinen kolmisylinterinen "3S"-malli, mikä pian kasvoi edelleen tuhatkuutioiseksi, Malli oli edelleen edistyksellinen kaasukahvan asennon ohjaamalla syöttöpumpulla toimivalla voitelulla, jossa oli erillinen pumpputoiminen paluukierto. Polttoaine kuljetettiin takapyörän molemmin puolin sijaitsevissa leileissä, kun taas "säiliö" oli 1970-luvun Honda Gold Wingin tapaisesti vain attrappi. Taloudellisesti vaikeat ajat ja sittemmin puhjennut toinen maailmansota tarkoittivat kuitenkin, että kalliin kolmisylinteri-Scott`in valmistus jäi ainoastaan 8 kappaleeseen, eli ne ovat nykyään erittäin harvinaisia (yksi on esillä National Motor Museum`issa). Vuoden 1939 "Clubman Special" oli esimerkki Scott`ien pöhötaudista yli 180kg painollaan, vaikkakin se saavutti yhä kunnioitettavan 90mph-huippunopeutensa viritetyn moottorin voimin.

Paikallismoottorit (1930-1945)

Jo 1930-luvun lamavuosina Scott oli sakkaavaa moottoripyörämyyntiä kompensoidakseen alkanut muuntaa moottoreitaan pienvoimanlähteiksi eri tarkoituksiin. DSE oli "Squirrel":in kevyempi moottoriversio, SE taas oli pitkäiskuisesta "Flyer"-moottorista porausta kasvattamalla tehty muunnos (78mm, moottoripyörän 74mm sijaan). PA-paikallismoottori sen sijaan oli uusi konstruktio, ja Britannian sotaministeriö oli tilannut sen siirrettäväksi voimanlähteeksi BOFORS IT-tykille sekä sen ennakkoa laskevalle "Kerrison Predictor":ille. Ilmajäähdytteisessä ja petroolivoitelulla toimivassa moottorissa oli erikoinen kiertohuuhtelu kahdella nousukanavalla sekä pakoaukon vastaisella boost-kanavalla. Scott oli patentoinut ratkaisun jo 1939, mutta sen on yleisesti luultu olevan vasta 1950-luvun perua jolloin MZ "keksi" sen uudelleen kilpamoottoripyöräilyssä ja -veneilyssä sitten yleistyneenä tekniikkana.

Patentti GB512980 (A) ja selventävä leikkauskuva 1938

Toisen maailmansodan jälkeinen joutsenlaulu

Toisen maailmansodan jälkeen Scott palasi 1946/47 markkinoille 500- ja 600-kuutioisilla "Flying Squirrel"-malleillaan. Näissä paino oli kuitenkin kasvanut entisestään lisävarusteiden ja mm. massiivisten pyöränapojen takia, ja ne olivat kalliita erityisesti verrattuna vastineeksi saatuun suorituskykyyn. Myynti sujui vaivalloisesti, ja yhtiön taloudellinen tilanne heikkeni kunnes sen oli 1950 hakeuduttava vapaaehtoisesti selvitystilaan.

Matt Holder ja Birmingham-Scott`it (1950-1968/69)

Vuonna 1950 vannoutunut Scott-harrastaja ja taidokas hopeaseppä Matt Holder osti yhtiönsä Aerco Jig and Tool Company:n kautta konkurssipesän jäämistön, ja siirsi sen tiloihinsa Birmingham`issa. Toimipaikassaan St. Mary`s Road`illa hän jatkoi aluksi vanhan malliston valmistamista Shipley-ajalta jääneestä varaosavarastosta - mallit olivat tarjolla aina 1960-luvulle asti. Vuonna 1956 hän aloitti 596-kuutioisen uutuusmallin valmistuksen. Siinä oli kaksoiskehtorunko, teleskooppikeula ja svingijousitus. Myös moottorivalua oli uudistettu, kuin myös jäähdytintä, mutta perinteinen Pilgrim-öljypumppu sai tyypillisenä piirteenä jäädä käyttöön. Matt`in poika David Holder havaitsi isänsä osavaraston Triumph`ilta vapautuneelle vanhalle Meridenin "2"-tehtaalle siirrettyään ja sitä inventoidessaan, että tämä oli kerryttänyt valtavan määrän vanhoja Scott-osia, kuten muun muassa uusia Miller-etulyhtyjä ja Burgess-äänenvaimentimia. Vuonna 1958 uusi Birmingham-Scott`ien mallisto sai päivityksenä svingirungon sekä vaihtovirtalaturin. Malliston laajennus 493-kuutioisella "Scott Swift":illä oli suunnitteilla. Siinä olisi ollut tasalakiset männät ja tavoitteena 90mph huippunopeus, mutta Matt Holder ei lupailuista huolimatta tuonut sitä markkinoille, vaan päätti jatkaa vanhaa tekniikkaa edelleen kehittäen Scott`ien valmistusta yksittäiskappaleina vuoteen 1968-69 (Odd Bike-juttu) asti jolloin toiminta jäi toistaiseksi lepäämään.

Silk-Scott (1968/69-1979)

Silk 700S 1975-79 (Darley Abbey, UK)

Holder`eiden Birmingham-Scott`ien valmistuksen tyrehtyttyä Scott-asiantuntija George Silk Scott valmisti Darley Abbey`ssä (Derbyshire) Silk Engineering-yhtiönsä puitteissa 1960-luvun lopulta yksittäiskappaleina 22kpl Silk-moottoripyöriä, joista viimeinen valmistui 1975. Tuotemerkin oikeudet omistanet Holderit kielsivät "Scott"-nimen käytön niissä, eikä George S. Scott myöskään saanut Holder`eilta varaosia tai lupaa valmistaa omiin tarpeisiinsa lisää Birmingham-Scott´in voimanlähteitä. Myöhempi malli "Silk 700 S" (1975-1979, Mk.I ja Mk.II "Sabre", 653cc-twin) sai kokonaan uudelleen kehitetyn Scott-piirteitä noudattavan moottorin, ja se oli aikoinaan 1.388 punnan hinnallaan eräs Iso-Britannian markkinoiden kalleimmista sarjamoottoripyöristä, luonteeltaan Suzuki GT750 "Vesipyssy":n kaltainen, mutta huomattavasti sitä parempi ajo-ominaisuuksiltaan. Tuotanto päättyi 136kpl jälkeen joulukuussa 1979, kun Silk ja hänen partnerinsa havaitsivat tekevänsä 200 punnan tappion jokaisesta valmistetusta moottoripyörästä niiden korkeasta - ja tuotannon aikana edelleen korotetusta - hinnasta huolimatta. Päätökseen lie vaikuttanut vuoden 1979 "toinen Öljykriisi" eli polttoainehintojen jyrkkä nousu, mikä romahdutti isojen kaksitahti-moottoripyörien kysynnän lopullisesti. Kalliit ja harvinaiset isot Silk`it ovat arvostettuja keräilykappaleita, ja ainakin Iso-Britannian merkittävimmässä mp-museo National Motor Museum`issa (Birmingham) sellainen on näytteillä, monen muun harvinaisen brittipyörän ohella. Linkit-osiossa Silk 700 S:stä Odd Bike-juttu ja kehnonpuoleinen lyhyt video.

Bulmer-Scott kilpurit

Varsinaisen Scott-päähaaran ohella kolmikko Brian Bulmer (valmistaja), Brian Wolley (2t-virittäjä) ja Barrie Scully (kilpa-ajaja) valmisti pieniä määriä Scott-pohjaisia kilpapyöriä. Ilmajäähdytteisen 350-kuutioisen Scott-twinin pohjalta kehitetty pyörä kulki Motor Cycling-lehden koeajossa 115,4mph (185,7km/t). Kolmikko kehitti myös 500-kuutioisen nestejäähdytteisen version, mutta nopeasti kehittyvät japanilaiskilpailijat syrjäyttivät nämä Scott-pohjaiset kilpurit pian mp-kilpailuissa.

Linkkejä

Muita brittivalmistaja-tietopankkijuttuja

Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.

GNU Free Documentation License

Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta.

Tämän artikkelin lähde: Wikipedia

Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...