Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

James Cycle Company Ltd. oli Harold "Harry" James`in 22.5.1897 Birminghamissa perustama yhtiö, mutta James oli jo 1880 lähtien ollut menestyksekäs polkupyörien valmistaja. 1897 lähtien uusi yhtiö oli pörssinoteerattu. James laajensi moottoripyöriin 1902 alkaen, kasvoi yritysostoksilla (Osmonds Ltd. 1911, Baker Motor Cycles 1930), mutta supisti 1920-luvun laajaa mallistoa 1930-luvulla pienempiin 98-250 kuution moottoripyöriin. Vuonna 1951 se tuli osaksi Sangster-perheen AMC-yhtymää (Associated Motor Cycles), minkä sisällä James ja Francis-Barnett menivät 1957 yhteen. James`in toiminta päättyi muiden yhtymään jääneiden yhtiöiden tavoin vuonna 1966, kun AMC:n taival päättyi vararikkoon.

Historiikkia

Harry James aloitti 1880 (joissain lähteissä 1883) Birminghamin Constitution Hill`issä korkeiden velosipeedien ja sittemmin matalien turvallisuuspyörien valmistuksen. Toiminta oli kannattavaa, minkä vuoksi yhtiö muutti 1892 uusiin suurempiin tiloihin Sparkbrook`issa. Vuonna 1897 yhtiö järjestäytyi uudelleen James Cycle Company Ltd.-nimisenä, ja osake listattiin pörssissä. Harry James vetäytyi 1898, ja luovutti yhtiön johdon kokonaan Charles Hyde`lle - joka oli jo 1892 lähtien huolehtinut yhtiön päivittäisestä toiminnasta. Harry James kuoli vuonna 1902, ja Hyde jätti James-yhtiön.

1902 Fred Kimberley tuli COVENTRY EAGLE-yhtiöstä James`in johtoon - hän jatkaisi yhtiössä peräti 50 vuotta. Kimberley suunnitteli "Model A"-moottoripolkupyörän, minkä rungon alaputki oli aluksi katkaistu, ja tilaan oli sijoitettu belgialainen MINERVA-moottori (kuuluisa 1897 Antwerpen`issä perustettu mp-, ja sittemmin loistoautovalmistaja aina vuoteen 1934 asti). Myöhemmin samana vuonna tuli markkinoille paranneltu "Model B", nyt runkokolmion sisään sijoitetulla DERBY-moottorilla, minkä valmistus tosin päättyisi jo 1903 joilloin James palasi Minervan voimalähteisiin. 1904 yhtiö esitteli ensimmäiseksi sanotun kehtorunkoisen moottoripyörän belgialaisen FN-suuryhtiön moottorilla. Moottoripyörien valmistus oli kuitenkin 1904-1908 keskeytyksissä, kun yhtiö rakennutti uuden tehtaan Gough Road`ille Birminghamin Greet-kaupunginosaan. Syynä lie lisäksi, että yhtiön käyttämistä moottorinvalmistajista belgialainen CIE lopetti Lontoon moottorivalmistuksensa 1904 ja Minerva 1905. James käytti erään lähteen mukaan ensi vuosina myös ranskalaisen de Dion-Bouton`in moottoreita.

Vuonna 1908 James valmisti ensimmäisellä omalla 523 ksm-moottorillaan varustetun "Safety"-moottoripyörän, missä imu- ja pakoventtiilit toimivat sisäkkäin tehonsäädön tapahtuessa puristusta muuttamalla. Siinä polttoaine- ja öljysäiliöt oli sijoitettu etupyörän yläpuolelle, veto oli nahkahihnalla takapyörälle hihnan toimittaessa samalla kytkimen virkaa. Mallissa etu- ja takapyörät olivat toispuoleisesti kiinnitettyjä yhtiötä konsultoineen insinööri P.L.Renouf`in ajatusten mukaisesti, eli helposti irrotettavissa tai vaihdettavissa keskenään - pyörien kiinnitystavan ansiosta "Safety":ssä oli ensimmäisenä moottoripyöränä myös naparumpujarrut (metallirumpua vasten levittyvät metallijarrukengät). Satula oli kiinnitetty lehtijouseen (ks. kuva Simplywizard-sivulla). "Safety"-malli päivittyi vuosille 1910-1911 tavanomaisemmalla moottoripyörällä, missä oli 1911 lähtien suunnikasjousituksella varustettu toispuoleinen etuhaarukka (aiemmassa lehtijousi), tavanomainen monilevyinen öljykylpykytkin ja kaksivaihteinen vaihteisto, ja moottori kasvoi 558 ksm asti venttiilikoneiston ollessa nyt tavallisempi sivuventtiilimallinen. Sen sanotaan myös olevan ensimmäinen moottoripyörä, missä oli vasta 1920-luvulla yleistynyt satulatankki, sillä polttoainesäiliö oli kiinnitetty yläputkesta roikkuvaksi ja sen ympäri kietoutuvana. James olikin "high end"-valmistaja, jonka edistykselliset soolo- ja sivuvaunupyörät olivat tunnettuja vahvasta rakenteestaan. "Safety" tosin oli liankin avantgardistinen, eli valmistus päättyi 1912.

Vuonna 1911 James`in yksinkertaisempiin "Tourist"- ja "TT"-malleihin samalla 558ksm-moottorilla, kolmiorungolla ja jäykillä pyöränripustuksilla. Yhtiö osti samana vuonna Osmonds Ltd.-moottoripyörätehtaan, minkä omistaja Fred J. Osborn oli valmistanut erään Iso-Britannian ensimmäisistä kaksitahtimoottorilla varustetuista moottoripyöristä. 1912 esitelty 3,5hv-malli sai polkukäynnistyksen, kaksivaihteisen vaihteiston kytkimellä, ja täysin koteloidun ketjuvedon (hihnavetoisia malleja tehtiin vielä). 1913 seurasi 495-kuutioinen SV-V2 kolmivaihteisella vaihteistolla ja ketjuvedolla. James otti Osmonds`in kaksitahtimoottorin käyttöön vuonna 1914 pienemmissä 224-kuutioisissa "pineapple"- eli ananasmalleissaan (jäähdytysripojen muotoilun takia) isompien nelitahtisten yksi- tai kaksisylinteristen rinnalla, joihin liittyi yhtiön ensimmäinen sivuvaunupyörä isolla 598ksm singlellä. Ensimmäisen maailmansodan syttymisen takia moottoripyörien tuotanto keskeytyi suurimmilta osin. Sodan aikana James-tehdas toimitti pääasiassa ammuksia Britannian sotaministeriölle, mutta valmisti myös jonkin verran moottoripyöriä Britannian liittolaisten sotilaskäyttöön.

Sodan päätyttyä James jatkoi sotaa edeltäneiden mallien valmistusta V2:n saadessa rinnalleen isomman 662ksm-koon, ison kasvaessa 1920 jo 749-kuutioiseksi samalla kun kaksitahtinen kasvoi 239-kuutioiseksi. Greet`in tehdas vaurioitui ikävä kyllä pahoin tulipalossa, minkä vuoksi tuotanto pääsi uudelleen käyntiin vasta vuonna 1922. Yhtiö tarjosi laajaa mallistoa niin "James"- kuin "Osmonds"-tuotemerkeillä pienistä kaksitahtipyöristä suurempiin SV- ja OHV-nelitahteihin singleinä tai V2-twineinä. Kaksitahtiset jäivät pois vuonna 1925, ja 1928-1931 mallistossa oli single-mallien 350/500 rinnalla myös 495-kuutioinen V2-OHV, mitä sai myös riisutussa ja vahvistetussa rungossa yksivaihteisena speedway-kilpamoottoripyöränä. Moottori oli varustettu metallisilla kytkinlevyillä mitkä kestivät rääkkiä paljon kilpailijoitaan paremmin. 1920-luvun loppupuolella James lopetti omien kaksitahtimoottoreiden valmistuksen ja siirtyi ostamaan ne VILLIERS`iltä, tosin vuonna 1932 se toi markkinoille vielä oman 150ksm-kaksitahtimoottorin. Vuonna 1930 James oli myös hankkinut birminghamilaisen Baker Motor Cycle-yhtiön omistukseensa, minkä erikoisalaa olivat ruuviliitoksin kootut mp-rungot hitsattujen tai juotettujen sijaan - James käytti Baker-runkojen piirteitä sittemmin omissa malleissaan.

Suuri 1930-luvun talouslama puri myös James-yhtiötä, ja se joutui vähä kerrallaan ajamaan oman moottorituotantonsa alas - eli siirtymään takaisin pienen iskutilavuuden VILLIERS-ostomoottoreihin. Se laajensi valikoimaansa vuosikymmenen puolivälissä myös tavarankuljetukseen tarkoitetulla 3-pyöräisellä "Samson Handyvan"-mallilla, missä käytettiin yhtiön omaa suurta 750-kuutioista V2-sivuventtiilimoottoria - moottoripyörämalliston siirryttyä tässä vaiheessa jo yksinomaan 98-250 ksm luokkaan, ja missä yhtiö käytti ostomoottoreita. James siirtyi toisen maailmansodan sytyttyä valmistamaan kevyitä moottoripyöriä. Malli 125 ML (Military Lightweight, aikakin 1 kpl Suomen rekisterissä) oli muunnos sotaa edeltäneestä siviilimallista, karsittu ja kevennetty laskuvarjojoukkojen käyttöä silmällä pitäen, ja sen lempinimi oli "Clockwork Mouse". Yhtiön tehdas kärsi pahoja vaurioita 1940 saksalaisten pommituksissa, mutta pystyi korjausten jälkeen aloittamaan toimintansa uudelleen jo kuudessa viikossa, tosin tehtaan täysi kunnostus kesti vuoteen 1943 asti. ML-moottoripyörää käytettiin mm. Normandian maihinnousussa kesäkuussa 1944, ja se salli sotilasjoukkojen nopeamman liikkumisen taistelualueella. Oli myös mopedimalli 98 Junior ("Autocycle", sillä germaaninen "moped" ei vielä ollut tunnettu käsite), mikä oli suosittu bensapihi kulkupeli työmatkoilla. Siviiliversio ML:stä (lähinnä vain maroon-punainen sota-ML) sekä mopedi nyt "Superlux"-nimisenä muodostivat sodanjälkeisen raaka-ainepulan vuoksi James-malliston rungon 1946-1948 ennen kuin sitä pystyttiin uusimaan. 1948-1950 mallistoon tuli "Comet"-, "Cadet"- ja "Captain"-mallit ensin putkiristikkohaarukoilla, mutta 1950 lähtien mallit mopedia lukuun ottamatta saivat Dunlop-teleskoopit kumijousilla, huippumalli "Captain":in saadessa plunger-tyyppisen takajousituksen. Vuonna 1951 yhtiö oli ajautunut talousvaikeuksiin.


AMC-ajanjakso (1951-1966)

Tilanteen ratkaisemiseksi 1951 James-moottoripyörät tulivat osaksi Sangster-perheen AMC-yhtymää, mihin kuuluivat mm. Matchless ja AJS. Yhtiön toiminta jatkui pienillä malleilla "Autocycle" (98 ksm), "Comet" (125 ksm), "Cavalier" (1958- 171 ksm AMC-moottori), "Commodore" (1954–1956 Villiers- ja 1957 lähtien AMC:n 249ksm-moottorilla), "Colonel" (225 ksm Villiers-moottori), erilaisilla "Captain"- sekä Trial- ja Scrambler-malleilla. Mallistossa olivat mm. "Captain 200 K7C" ja "Commando 200 K7T", molemmat ensin 197-kuutioisilla Villiers- ja 1959 lähtien 199-kuutioisilla AMC-moottoreilla. Paletin tärkein malli oli "Cadet" 150-kuutioisella moottorilla (ensin 147 ksm Villiers, 1959 alkaen 149 ksm AMC-moottori). Huippumalli oli "Superswift" 1962 alkaen, missä James käytti Villiers`iltä ostettua 250-kuutioista nelitahti-twiniä.

Yrityksen mallit olivat tarkoitettuja arkiajoihin kuten töissä kulkemiseen, hyvin tehtyinä ja luotettavina, mutta vailla hienouksia. Vuonna 1957 James sulautui AMC-yhtymään kuuluneen, myöskin kevyiden moottoripyörien valmistajan Francis-Barnettin kanssa. Kummankin maine sai kolauksen, kun AMC ryhtyi korvaamaan toimivia Villiers-moottoreita omilla AMC-kaksitahtisillaan, jotka olivat ongelmallisia ja luotettavuudeltaan Villiers-moottoreita heikompia. AMC jättikin 1962 lähtien 149- ja 199-kuutioisten moottoreidensa kokoonpanon Villiersille toiveissa, että se korjaisi moottoreiden virheet. Samoin 1962 lähtien Francis-Barnett`ien tuotanto keskitettiin James`in Greet-tehtaalle kulujen supistamiseksi, minkä jälkeen valmistajien mallistot erosivat enää lähinnä tuotemerkeiltä ja väritykseltään - Francis-Barnett`it "Arden Green"-vihreinä ja James`it "Maroon"-tummanpunaisina.

James hyppäsi mukaan tuon ajan skootteribuumiinkin omalla 149-kuutioisella AMC-kaksitahtisella varustetulla mallillaan, mikä esiteltiin 1960 ja oli tuotannossa vuosina 1961-1964. Valitettavasti tämä skootteri tuli markkinoille liian myöhään: segmentti oli ankarasti kilpailtu, kun monet muutkin brittivalmistajat lisäsivät tarjontaa omilla malleillaan, ja kun buumi alkoi samaan aikaan laantua nopeasti. Kannattava kamppailu markkinoilla hallitsevan aseman saavuttaneita suuria italialaisia valmistajia Vespa ja Lambretta vastaan oli James`in skootterin suosiosta huolimatta vaikeaa, eikä se pystynyt lunastamaan kehityskustannuksiaan takaisin. AMC:n harkitsemattomat investoinnit söivät yhtymän voimavaroja, ja samanaikainen markkinoiden kuihtuminen asiakaskunnan siirtyessä kiihtyvänä virtana moottoripyörien sijaan henkilöautoihin laski myyntiä: AMC:n taloudellinen tulos supistui samalla, kun vanheneva mallisto ja tuotantoprosessi kaipasivat uudistamista.

AMC joutui yhä pahemmin puristuksiin vapaakauppasopimuksen 1959 avattua Iso-Britannian markkinat Japanin valmistajille. Se päätyi aloittamaan yhteisyrityksen Suzukin kanssa, missä japanilaisyhtiön Iso-Britannian haara valmisti mallejaan James`in vanhassa tehtaassa. Yhteisyritys toimi kuitenkin vain lyhyen aikaa, ja 1960-luvun puolivälissä James palasi omalla nimellään markkinoille pienellä "Cadet"-mallillaan. Se jäi James`in viimeiseksi, sillä koko AMC-yhtymä kaatui 1966 vararikkoon, eikä pesän haltuunsa ottanut Manganese Bronze-yhtiö halunnut jatkaa James`ien eikä Francis-Barnett`ien tuotantoa.


James`it Suomessa

TRAFI-ajoneuvotilasto 11/2015 tunnistaa Suomen rekisteristä 6kpl James-moottoripyöriä, "Cadet"-mallin ollessa yleisin. Merkkiä toi maahan Oy Arwidson Ab (myös JAP-, Norton- ja Triumph-maahantuontia).

Linkkejä


Historiikissa lähteinä on käytetty yhdistelmää linkitetyistä sivustoista 1-4. Simplywizard-sivustolla paljon kuvia eri James-malleista. Mahdollisesti myöhemmin lisäyksinä kuvia eo. tekstin oheen.


Katso myös

Listaa brittivalmistajista, joille on (tai suunnitteilla) valmistajajuttunsa motot-Wikissä: