Robert Leslie "Les" Graham, DFC (syntynyt 14. syyskuuta 1911, Wallasey - 12. kesäkuuta 1953, Douglas, IoM) oli brittiläinen mp-kilpakuljettaja, joka voitti 1949 ensimmäisen järjestetyn WGP-sarjan 500ksm-mestaruuden - ainoan AJS:lle. Toinen maailmansota katkaisi hyvin alkaneen kilpauran, ja Les Graham palveli isänmaataan lentoluutnantin arvolla Lancaster-pommikoneen piloottina. Vuoden 1944 joulukuussa hänelle myönnettiin sotatoimissa osoittamastaan urhoollisuudestaan "Distinguished Flying Cross"- eli DFC-mitali. Ura jatkui useilla MM-mitalisijoituksilla eri iskutilavuusluokissa. Kilpakauden 1953 aloittaneet Mansaaren TT-ajot vaativat neljän mp-kuljettajan hengen: valitettavasti edellispäivänä jo Ultralight-TT:n (125ksm) voittanut ja siten ensi kertaa TT:n korkeimmalle pallille ajanut 41-vuotias Les Graham menehtyi Senior-TT:n (500ksm) kilpailun aikana joko tekniikkarikon tai ajovirheen aiheuttamassa onnettomuudessa.
Sisällysluettelo
Ura
Interbellumin aikana (1929-1939)
Leslie Graham alkoi kilpailla aluksi kotikaupunkiaan lähellä olevan Liverpoolin "Stanley Speedway":n maaradalla. 1929 hän osallistui ensi kilpailuunsa Park Hall Oswestry`n radalla, ja saavutti käytettynä ostamallaan Dot-JAP:illa heti toisen sijan. Seuraavat vuodet hän kilpaili Rudge-hybrideillä, takoittaen ilmeisesti Rudge-runkoa mutta siihen asennettuja erilaisia koneita.
Vuonna 1936 Graham onnistui ostamaan halvalla OK-Supremen, jonka moottorissa oli venttiilivika. Hän korjasi moottorin ja osallistui pyörällä sitten Ulster Grand Prix-kilpailuun, mutta valitettavasti kierroksen jälkeen kiertokangen ylälaakeri rikkoutui. 1937 oli Pohjois-Irlannin North West 200-kilpailun vuoro. Korjatulla moottorilla Graham johti 250ksm-kilpailua jokusen kierroksen, kaatui ja nousi jälleen kolmanneksi parin Excelsior-kilpailijan kantaan, kunnes koneen venttiilikoneisto särkyi. Uuden korjauksen jälkeen hän kilpaili pyörällään Doningtonissa, ja voitti. Myös Ulster GP:stä oli saaliina nelossija. Näiden saavutusten jälkeen John Humphries (OK-Supremen perustajan poika) kutsui Leslien töihin yhtiöön kasaamaan JAP:n OHC-moottoreita, joita yhtiö käytti lyhytradan kilpapyörissään. Graham, Humphries ja Andy McKay tulivatkin sittemmin radoilla tunnetuksi OK-JAP:lla ajavana "Midlands trio":na.
Kesällä 1938 kolmikko osallistui Kaakkois-Englannin Mestaruussarjaan, missä Layhams Farmin "Mountain mile"-ruohoradalla Graham voitti 20 kierroksen Matchless Trophyn ennätysnopeudella, vaikkei ollut koskaan aikaisemmin kilpaillut kyseisellä radalla. Mansaaren TT-ajojen Lightweight-TT:ssä (250ksm) hän oli kahdestoista OK-Supremellaan, ja 1939 nyt Rudge-CTS:llä hän oli neljäntenä, kun moottori rikkoutui. Tuon vuoden Senior-TT:ssä BMW:lle kaksoisvoiton (Georg Meierin voittaessa) tuonut BMW-Englannin silloinen myyntipäällikkö Jock West kutsui Grahamin ajamaan vuoden 1940 kilpailussa Velocette-tallissa, mutta sodan vuoksi tuota kilpailua ei tietenkään järjestetty.
Sotapalvelus
Graham astui 1940 Royal Air Forcen palvelukseen, hänet sijoitettiin 166. lentueeseen, ja lentoluutnantiksi ("Flight Lieutenant") Lancaster-pommikoneen ohjaajana ylennettynä hänelle myönnettiin DFC-mitali osoittamastaan urheidesta sotatoimien aikana. Toistaiseksi ei tarkempaa tietoa, mutta DFC lie myönnetty vaikeasti vahingoittuneen lentokoneen ja sen miehistön tuomisesta taas takaisin rintaman omalle puolelle. Sodan jälkeen Graham toimi vielä Transport Commandin rahtikonelentäjänä kunnes hän täysin palvelleena vapautui 1946 siviiliin.
Sodanjälkeinen kausi (1946-1953)
Sodan alla Velocette-tallipaikkaa tarjonnut, sodan aikana vahingoittuneiden koneiden korjaustoimintaa johtaessaan laivuekomentajaksi ("Wing Commander") noussut ja OBE-ritariksi lyöty Jock West kutsui Grahamin töihin AMC-yhtiössä (Associated Motor Cycles, mm. lyhyen aikaa Nortonin omistaja 1950-luvulla) PR- ja kilpailutehtäviin. Les Graham ajoikin 1940-luvun lopulla AJS-kilpatiimissä, ja lisäksi hän voitti yksityisellä Nortonillaan 350ksm-luokan ensimmäisissä Cadwell Parkin sodanjälkeisissä kilpailuissa.
AJS osallistui vuoden 1947 Mansaaren Senior-TT:hen Porcupine-mallillaan, jolla Graham tuli yhdeksänneksi, West taas joutui pyörän oikuttelun takia tyytymään 15.sijaan, saavutettuaan kuitenkin kilpailun kolmanneksi nopeimman kierrosajan. Porcupine oli 500-kuutioinen alumiininen rinnakkaistwin yhtenäisellä lohkolla, jonka oli pitänyt käyttää ahdinta. FICM (sittemmin FIM) oli kuitenkin kieltänyt ahtimet vuonna 1946, eli E90S-mallin moottori piti sovittaa ilman ahdinta toimivaksi. Rakenteensa vuoksi se kävi itse asiassa väärinpäin, ahtamattomana koneen massatasapaino oli ongelmallinen, sen värinät johtivat lukuisiin magneettovikoihin, ja siinä oli erinäisiä muitakin rakenteellisia ongelmakohtia. 1948 Graham joutuikin keskeyttämään Senior-TT:ssä, mutta West, Graham ja ranskalaistähti Georges Monneret (ks. Koehler-Escoffierin Monneret-erikoismalli) saavuttivat ranskan Monthleryn radalla 18 maailmanennätystä sillä, nopeuksien ollessa 107-111 mph. Vuonna 1949 Graham voitti ensi kertaa järjestetyn WGP-sarjan 500ksm-mestaruuden juuri Porcupine`lla (se jäisikin AJS:n ainoaksi). Kauden aloittaneessa Mansaaren Senior-TT:ssä Graham johti kilpailua aina viimeiselle kierrokselle asti, jolloin pyörään iski edellä kuvattu magneettovika... Graham pystyi pyörää taluttamalla tuomaan sen maaliin yhdeksännellä sijalla. Hän voitti seuraavan Sveitsin GP:n Bremgartenissa, oli kakkonen Hollannin TT:ssä Cirillo "Nello" Paganin jälkeen, keskeytti Espanjassa, mutta voitti Ulster GP:n. Kauden päättävässä Italian GP:ssä Pagani taas oli voitokas kotiyleisönsä edessä. Kun vain kolme parasta tulosta laskettiin mestaruuden ratkaisussa, voitti Leslie Graham tittelin sarjalla 1-1-2, kun enemmän pisteitä keränneen Paganin sarja oli 1-1-3. Vuonna 1950 Graham jäi 500ksm-luokassa MM-pronssille - Gileran Umberto Masetti vei tittelin, ja nouseva tähti Geoff Duke MM-hopeaa.
Kaudelle 1951 kreivi Domenico Agusta tarjosi Leslie Grahamille paikkaa tiimissään 500ksm-kilpurin kehityskuljettajana. AJS:n hitaaseen kehitystahtiin ja heikkoon luotettavuuteen tuskastunut Graham hyväksyi tarjouksen. Kausi 1951 isossa luokassa oli pisteetön. Koska MV Agusta ei vielä kilpaillut 350ksm-luokassa Graham ajoi siinä Velocette KTT Mk.8:lla, tuloksena kakkossija kauden avanneessa Espanjassa, sitten voitto Bremgartenissa. MV Agustan 125-kuutioisella hän oli kolmas Assenissa. Vuonna 1952 Graham ajaisi Agustoilla 125- ja 500-luokassa, ja Velocettella 250- ja 350-luokissa. Kuninkuusluokassa Senior-TT:ssa oli draamaa, sillä Graham missasi vaihteen minkä vuoksi Agusta-nelisylinteri menetti tehoaan (ylikierrosten takia venttiilijousen rikko tmv.) ja hän toi pyörän kotiin kakkosena 33,4 sekuntia voittaja Reg Armstrongille jääneenä. Armstrong tosin oli onnenpekka, sillä hänen Nortonistaan rikkoutui ketju juuri sen tullessa maaliin. Graham toi MV Agustalle juhlitun ensimmäisen 500-kuutioisten voiton kotiyleisön edessä Monzassa ajaen samalla kilpailun nopeimman kierrosajan, ja tuli sitten Espanjan GP:ssä toiseksi. Muidenkin tulosten ja pisteiden (Ulster GP:ssä nopein kierrosaika ennen keskeytystä Dunlop-renkaiden kulutuspinnan vaurioiden takia antoi lisäpisteen) ansiosta hän oli 1952 ollut 500ksm-luokan MM-hopeamies. Tasaisen hyvät tulokset Velocettella (osin myös Benellillä) 250-luokassa taas tiesivät MM-pronssia, ja 125-luokassa Graham oli MM-nelonen kahdella podiumtuloksella.
Kuolema 12.6.1953
Vuoden 1953 Mansaaren TT-ajot olivat eräät kilpailun historian karmeimmat. Kilpailijat Harry L. Stephen ja Thomas W. Swarbrick saivat surmansa Junior-TT:ssä (350ksm) 8. kesäkuuta. Senior-TT 12. kesäkuuta vaati Leslie Grahamin ja Geoff Walkerin hengen, ja lisäksi ratavirkailija Bernard Rodgers joutui onnettomuuteen "Mountain Course"-radalla ollessaan matkalla lippupisteelleen. Kuudes uhri muutamaa päivää myöhemmin oli James Neilson, joka ajoi Frazer-Nash kilpa-autollaan ulos British Empire Trophy- kilpailussa samalla radalla. Loukkaantuneita vuoden 1953 kilpailussa oli peräti 30 henkilöä - mukaan lukien Bruno Ruffo, jonka mp-kilpaura katkesi jo 1952 Solitudella murtuneiden jalkojen murruttua uudelleen harjoituksen aikaisessa kaatumisessa. Muita nimekkäitä loukkaantuneita olivat Bill Lomas sekä DKW-tähtikuljettaja Ewald Klugea tuurannut Rudi Felgenheier (hän oli 1952 tuonut ainoan voiton DKW:lle Solitudella Stuttgartissa, Moto Guzzin hallitessa sen kauden 250ksm-luokkaa suvereenisti).
Les Graham osallistui vuoden 1953 Senior-TT:hen (500ksm) MV Agustallaan, jonka kehityskuljettajaksi hän oli tullut 1951. Sen moottori oli vahva, mutta pyörä oli vikuri ajaa ("handful"). Vuoden 1953 TT:ssä Gilera oli palannut Mansaarelle kuljettajinaan muun muassa suosikki Geoff Duke, ja myös Norton- ja AJS-tiimeillä oli ykkösnyrkit paikalla. Graham oli päättänyt osallistua, vaikka olikin neljää päivää aiemmin harjoituksissa loukannut käsivartensa. Kilpailussa Duke karkasi johtoon, ja häntä seurasi Ray Amm Nortonillaan, Les Grahamin ollessa kolmantena. Toisen kierroksen ensi maililla, tullessaan vaarallisena tunnetun jyrkän "Bray Hill":in laskun jälkeisen montun vastamäkeen ("Quarterbridge Road"-osuudella) Grahamin MV:n nähtiin horjahtavan vasemmalle (lähteistä riippuen joko moottoririkko tai ajovirhe) noin 120 mph nopeudessa, ja pyörä törmäsi puutarhan kivimuuriin - Grahamin sai törmäyksessä surmansa välittömästi.
Grahamin onnettomuuden takia ja suurmiehen muistoa kunnioittaakseen MV Agustan Carlo Bandirola keskeytti kilpailun, ja tiimi vetäytyi vuoden 1953 loppuun asti WGP-sarjasta. Leslie Grahamin vanhempi poika Stuart oli aikanaan menestyvä mp-kilpailija 50- ja 125ksm-luokissa, ja voitti 1967 kaksi GP-osakilpailua. Nuoremmasta pojasta Chris`istä taas kehittyi moottoripyörien tunnettu moottorivelho. Leslien vaimo Ednan kuoltua 1992 heidät on haudattu Landican-hautausmaalle Wallaseyn kaupunkiin Wirral-niemimaalla (Mersey-joen suulla).
Linkkejä/lähteitä
- Motorsport Memorial Les Graham
- Ozebook Memorial 1949-59 (pääasiallinen lähde)
- Find A Grave/Leslie Graham
