BMW eli Bayerische Motoren Werke on Saksan Müncheniä kotipaikkanaan pitävä nykyisin autojen ja moottoripyörien "premium"-luokan valmistaja. Sen tuotteet ovat yhtiön perinteisen "Freude am Fahren"-sloganin mukaisesti tunnettuja erinomaisesta ajettavuudestaan. Yhtiön viralliseksi perustamispäiväksi on otettu 7.3.1916, jolloin Münchenissä rekisteröitiin Gustav-Otto-Flugzeugwerk (lentokonetehdas). Gustav Otto oli nelitahtimoottorin keksijän Nikolaus Otton poika. Yhtiö vaihtoi nimensä sittemmin BFW:ksi (Bayerisches Flugzeugwerk), ja 1922 siitä syntyi alla historiikissa valaistujen käänteiden jälkeen nykyinen BMW. Moottoripyörämallien iso bokserimoottori ja kardaaniveto ovat olleet BMW:lle 1923 lähtien tunnusomaisia, vaikkakin se on viime vuosikymmeninä myös käyttänyt monisylinterisiä rivimoottoreita ja laajentanut mallistoaan pienempiin iskutilavuusluokkiin. Urheilutoimintaa yhtiöllä on mp-puolella ollut 1920-luvun alkuajoista lähtien. Sillä oli 1930-luvulla pitkään hallussaan moottoripyörien nopeusennätyksiä ja se saavutti menestystä myös Isle of Man:in kuuluisissa Tourist Trophy-kilpailuissa. 1981-85 BMW:n isot maastobokserit keräsivät neljä voittoa Paris-Dakar aavikkorallista. BMW oli viime vuodet mukana Superbike-MM:ssä S1000RR-kilpureilla, mutta tehdastiimi lopetti loppuvuodesta 2013. Muiden saksalaisvalmistajien tavoin BMW on teknisen kehityksen eturintamassa myös polttomoottorin korvaavissa vaihtoehtoisissa voimanlähteissä.

Historiikkia

Karl Rapp Motorenbau - "vanha" BMW (1913-1922)

BMW:n juuret löytyvät vuonna 1913 perustetusta Karl Rapp Motorenbau GmbH:sta, mihin perustajaherrat Dornhöfer ja Schneeweis yhdistivät jäljemmän Chemnitzissä omistamat ilmalaivojen valmistaja Veeh:n sekä Flugwerke Deutschland-lentokonetehtaan. Maksuvaikeuksiin sittemmin ajautuneen Karl Rapp Motorenbau GmbH:n johtajaksi (1917-1921) tuli Franz Josef Popp, jolla itsellään oli jo laajaa tietämystä lentomoottorien rakentamisesta. Popp ryhtyi sinnikkäästi saneeraamaan yhtiötä ja muutti sen nimen huhtikuussa 1917 BMW GmbH:ksi. Hänen yhtiöön insinööriksi palkkaamansa lahjakas Max Friz - mies, joka oli suunnitellut Daimler Motoren Gesellschaftin "Mercedes-kilpurin moottorin, jolla Christian Lautenschlager voitti senaatiomaisesti Ranskan Grand Prox`in 4.7.1914 juuri hiukan ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä - suunnitteli 1917 kolmessa kuukaudessa uuden korkeanpuristeisen lentomoottorin, jonka teho säilyi suurempiin lentokorkeuksiin asti kuin silloin saatavilla olleiden kilpailijamoottoreiden. Yhtiö sai 2.000kpl suurtilauksen Saksan keisarillisilta ilmavoimilta, ja koska se tarvitsi rahoittajia moottorituotannon aloittamiseksi se vaihtoi yhtiömuotonsa huhtikuussa 1918 osakeyhtiöksi, BMW AG:ksi.

Kuvaan astui ilmailusta intohimoisesti kiinnostunut italialaissyntyinen suursijoittaja Camillo Castiglioni, joka oli maailmansodan aikana ostanut haltuunsa lukuisia Saksan ja Itävallan lentokonetehtaita. 1918 hänestä tuli BMW AG:n pääosakas. Castiglionin yhdistellessä BMW-moottoreita omistamiensa yhtiöiden lentokoneisiin BMW vakiinnutti nopeasti paikkansa yhtenä Saksan merkittävistä lentomoottoreiden valmistajana. Friz:in suunnittelemat BMW-moottorit liikuttelivat muun muassa kuuluisaa Fokker D VII-hävittäjää (ylivoimaisuuttaan 1918 toisen "Fokker Scourge":n eli Fokker-vitsauksen aiheuttaja) ja sittemmin Junkers F13:a (maailman ensimmäinen kokometallinen lentokone 1919, lähin kappale Tukholman Tekniska Museetissa). Ensimmäisen maailmansodan päättyessä yhtiöllä oli jo 3.500 työntekijää ja tilauksia 100 miljoonan Reichsmarkin verran: BMW:n nousua 2 vuodessa tyhjästä suuryhtiöksi pidetään edelleen hämmästyttävänä, sota-aikakin huomioiden, ja Popp`in johtamistaidon näytteenä. Karl Rapp Motorenbausta työttömäksi sodan jälkeen jääneistä lentomoottori-insinööreistä Fritz Gockerell oli yksi Megola-yhtiön perustajista (etuvetoinen edistyksellinen mp, tähtimoottori etunavassa).

Bayerische Flugzeugwerke - "uusi" BMW (1916-1945)

Hävitty sota muutti kaiken: Versailles-rauhansopimus 1919 kielsi Saksalta lentomoottorien valmistuksen seuraavan 5 vuoden ajaksi eli vuoteen 1924 asti. Pääasiallisen tuoteensa menettänyt "vanha" BMW alkoi valmistaa moottoreita veneisiin, mp- ja automalleihin. 1920 se ajautui suuren Knorr-Bremse AG:n omistukseen, ja alkoi lisenssillä valmistaa Baijerin rautateiden käyttöön jarrulaitteita Süddeutsche Bremsen AG-nimellä. Knorr-Bremse AG ei rauhansopimuksen vuoksi ollut lainkaan kiinnostunut BMW:n ("vanhan" BMW:n) moottori-osastosta, eivätkä sen osakkaat hyväksyneet Popp:in aloittamaa mp-moottorin valmistusta Victoria- ja BFW:n Helios-pyöriin. Castiglionin avustuksella Popp perusti 1921 uuden yhtiön, hankki BMW-tuotemerkin oikeudet sekä moottorinvalmistuksen koneet ja laitteet, ja sijoittui viimein 1922 Castiglionin ostamaan BFW:n hiljentyneeseen tehdashalliin, missä "Helios"-moottoripyörien valmistus rungossa kampiakseli poikittain (Douglas-moottorien tyyliin) sijoitetulla Martin Stollen suunnittelemalla M2B15 "Bayernmotor"-bokserimoottorilla oli ollut käynnissä 1919-1922. Brittiläisen ABC Motors-yhtiön (All British Engine Companyn] nerokas moottorisuunnittelija Granville Bradshaw, OBE, joka ensimmäisen maailmansodan aikana oli ollut merkittävä lentomoottoreiden suunnittelija (ja siksi lyöty British Empire-ritarikunnan jäseneksi) oli vuonna 1918 esitellyt ensimmäisen kampiakseli pituussuuntaan sijoitetun mp-bokserimoottorin, ja haastaisi BMW:n patenttiensa rikkomisesta vuonna 1926 (Bradshaw; englanniksi).

Popp`in johtama moottoriosasto sulautui BFW:hen ja 1922 se otti BMW-nimen käyttöönsä ("uusi" BMW). Popp tuli johtajaksi, ja myös Friz jatkoi työtään uudessa yhtiössä. Friz ja Stolle suunnittelivat Helioksen Bayernmotor-moottorin perustalta huomattavasti uudistetun 486-kuutioisen M2B33 bokserin, mikä sijoitettiin kampiakseli pitkittäin yhtiön ensimmäiseen tuotteeseen, R32-moottoripyörään - syntyi perusratkaisu, mitä bokseri-BMW:t noudattavat nykypäivään asti. Ensimmäinen R32-prototyyppi valmistui toukokuussa 1923 koeajoihin, ja kaksi prototyyppä osallistui syyskuussa Hindelang-Oberjoch mäkikisaan mistä tuli 1.palkinnot yksityis- ja tehdaskuljettajien luokissa sekä kilpailun nopein aika. R32:n esiteltiin yleisölle syyskuun 1923 lopulla Deutsche Automobilausstellung-näyttelyssä Berliinissä, ja kahden vuoden tuotannon aikana malli löysi vaikeista ajoista huolimatta 3.090 ostajaa. 1925 sen korvasi edelleen kehitetty R42, ja pyörien hyvä menekki salli raivoisan kehitystahdin. 1930-luvulle tultaessa yhtiö oli noussut merkittäväksi, ja sen huipputuotteet aikakautensa superpyöriä. BMW:n tuotemerkki, stilisoitu potkuri, muistuttaa edelleen yhtiön menneisyydestä lentomoottorivalmistajana, ja se viittaa myös Baijerin osavaltiolipun sini-valkoiseen ruutukuvioon. Potkuriselitys on kiistelty, mutta toisaalta Baijerin vaakunassa on oikeammin vino ruutukuvio, toisin kuin BMW:n symmetrisessä logossa.

Alkuaikojen henkilöistä satumaisen omaisuuden sodassa ja sen jälkeisinä vuosina itävaltalaisyhtiöiden osakkeilla keinottelemalla saavuttanut, merkittävänä taiteen tukijana (mm. Salzburgin musiikkijuhlat) kuuluisaksi tullut Castiglioni menetti osan omaisuudestaan 1924 epäonnistuneiden sijoitusten vuoksi, siirtyi sittemmin ensin Berliiniin, ja myöhemmin takaisin Italiaan missä hän oli merkittävä taustahahmo monissa yhteyksissä aina kuolemaansa asti. Varesessa CAGIVA:n perustanut Giovanni Castiglioni ei tiettävästi ole suoraa sukua Camillo Castiglionille. Franz Josef Popp jatkoi BMW:n kehittämistä menestyväksi mp-, auto- ja moottorivalmistajaksi kunnes hän 1942 kieltäytyi natsi-Saksan vaatimasta keskittymisestä pelkästään sotateollisuuden tarpeisiin ja joutui hirmuhallinnon epäsuosioon. Knorr-Bremse AG joutui II.MS:n jälkeen luopumaan Berliinin pääkonttoristaan, ja siirtyi Müncheniin entisen lentomoottori-BMW:n tehdasalueelle missä "vanha BMW" toimii edelleenkin Knorr-Bremseen sulautuneena. Max Friz jatkoi BMW:n lentokonemoottoreiden valmistuksen johtajana, jäi 1945 sodan päättyessä eläkkeelle, ja sai 1954 kunniatohtorin arvonimen Münchenin teknilliseltä korkeakoululta. Gustav Otto, BFW:n Castiglionille myytyään, perusti vuonna 1918 uudelleen "Otto-Werke GmbH"-yhtiön: sekin päätyi 1921 moottoripyörävalmistajaksi aloittamalla 1hv-apumoottorilla varustetusta polkupyörästä ja sitten vuodesta 1924 tarjoamalla moottoripyöriä "Flottweg"- tai lyhytaikaisesti (1928-1930) omalla "Otto"-nimelläkin. Hyvän aseman saanut "Flottweg"-nimi ("vauhdikkaasti matkaan") meni 1932 moottoripyöriä ja lentokonemoottoreiden osia valmistaneelle Georg Bruckmayer`ille: nykyisin "Flottweg SE":nä toimiva yritys on nyt eräs maailman johtavista separaattoreiden ja nauhapuristinten valmistajista, ja toimii Vilsbiburgissa, 60 km Münchenistä koilliseen.

"Uusi" BMW kykeni mp-valmistuksen menestyksen ansiosta suunnittelemaan laajentumistaan. Lentomoottoreiden valmistus alkoi jo 1925 uudelleen kahdella vanhalla mallilla sekä uudella V12-moottorilla BMW VI. Vuonna 1927 tuli mukaan amerikkalaisen Pratt&Whitneyn tähtimoottoreiden myynti ja huolto, sittemmin Pratt&Whitney Hornet-moottorieiden lisenssivalmistus, Hornetiin perustuneen BMW 132:n (Junkers 52-kuljetuskone) ja BMW 139 kautta syntyi kuuluisa tähtimoottoreiden 800-sarja (Focke-Wulf 190-hävittäjien BMW 801:t). BMW havitteli myös päästä mukaan autovillitykseen, mutta koska sillä ei ollut ensi vaihessa sijoittaa niihin omaa suunnittelukapasiteettiaan se osti 1928 Eisenachissa Wartburg- ja sitten Dixi-nimillä toimineen vanhan autotehtaan, mikä oli joutunut talousahdinkoon. Sen pikkuauton (Austin 7:n lisenssiversio) valmistus jatkui 1929-1932 "3/15 PS" (hv)-nimellä ja teknisemmin DA2/DA3/DA4-malleina sitä mukaan kun Seven koki monia parannuksia Saksan markkinoille (DA="Deutsche Ausführung", saksalainen versio). Huomionarvoista lie, että auton kansankielinen nimi "BMW Dixi" ei missään vaiheessa ollut virallisessa käytössä. Ensimmäinen täysin oma BMW-auto oli 1933 tuon pikkuauton korvannut "3/20 PS" (teknisemmin AM1 eli Autokonstruktion München 1), jonka suunnittelija, Itävalta-Unkarissa syntynyt juutalaistaustainen Josef Ganz oli Ferdinand Porschen kumppani hänen hahmotellessa vuodesta 1931 lähtien "kansan autoa" eli Volkswagen Kuplaa. Ganzin AM1:ä seurasivat myöhemmin BMW:n kuusisylinterinen 303 sekä kuuluisa 326/327/328-sarja. Moottoripyörämallisto jakautui boksereihin sivuventtiili- (SV-) perusmalleina tai kansiventtiili- (OHV-) urheilumalleina, ja niiden rinnalle tuli yksisylinteristen sarja, kummatkin huoltovapaalla kardaanilla. 1935 esitelty R17 teleskooppikeulalla oli sotaa edeltävän ajan nopein BMW-malli, aikansa nopeimpia pl. isot Brough Superior-mallit. BMW osallistui myös nopeusennätysajoihin ja kilpailutoimintaan, muun muassa Isle of Man:in Tourist Trophyyn, jonka se viimein 1939 voittikin mekaanisella Zöller-ahtimella varustetuilla väkivahvoilla Kompressor-kilpamalleilla. Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen lentomoottorivalmistus nousi etusijalle, kun taas siviilituotanto ajettiin alas vuoden 1941 loppuun mennessä Popp`in vastustuksesta huolimatta. BMW valmisti muun muassa tehokkaita tähtimoottoreitaan Berliinissä (ensin Siemens-Schuckert`in ja sitten Brandenburgische Motorfabrik eli Bramo-tehdas ennen kuin tuo yhtiö sulautettiin 1930-luvun lopulla BMW:en), ja 1939 siellä aloitettu BMW 003-suihkumoottorin kehitys jatkui aina toukokuuhun 1945 asti jolloin liittoutuneiden joukot valtasivat Saksan ja "VE-Day" 9.5. päätti toisen maailmansodan Euroopassa.

"Stunde Null" - uusi alku 2. MS:n jälkeen (1945-nykyaika)

1945 sodan jälkeen Eisenach jäi Neuvostoliiton miehitysalueen eli myöhemmän DDR:n puolelle. Tehdas oli tuhoutunut 60%:sesti sodan pommituksissa, mutta koneet ja osavarastot oli ehditty viedä suojaan läheiseen kaivokseen. Eisenach-BMW:n omistus siirtyi 1946-1951 väliseksi ajaksi Neuvostoliitolle mm. ajoneuvoja saksalaistehtaissa valmistuttavan SAG Awtowelo:n (AWO-merkin) alaisuuteen. AWO:ssa myös BMW:n ja DDR-aikana sittemmin mp- ja mopovalmistajana tunnetun Simson-monialayhtiön polut kohtaavat. Simson oli 1925-34 valmistanut Versaillesin rauhansopimuksen kautta tulleella yksinoikeudella Luger-pistooleja (valmistaa yhä nykyäänkin kotipaikkansa mukaan nimetysti SUHL-aseita metsästykseen ym.), ja sotien välillä myös tunnettu Knight-moottoristen mm. Simson Supra-laatuautojen valmistajana. Itä-Saksan autotuotanto jatkui jo 1946 NL:n tilattua pienempää BMW 321-mallia, ja 1948 müncheliläisomistajien harmiksi sotaa edeltäneen 326-mallin 340-kehitysversiolla sekä 327-coupélla käyttäen BMW-nimeä. 1951 protestien jälkeen Itä-Saksan BMW muutettiin Suomessakin tunnetuksi EMW:ksi (sama logo, mutta sininen korvattu punaisella). Haasteita aiheutti myös Itä- ja Länsi-Saksan valuuttojen eriytyminen, eli läntisten BMW-alihankkijoiden osia oli yhä vaikeampi käyttää 340-mallin valmistuksessa. 1953 EMW:n nimi muuttui DDR-teollisuuden uudelleen järjestelyn takia kansan omistamaksi VEB Autowerk Eisenach:iksi (AWE), ja EMW-mallistosta pudotetun 340:n tilalla se alkoi valmistaa kaksitahtisia IFA- eli Industrievereinigung Fahrzeugbau- ja sittemmin "Wartburg"-autoja, nimen juontuessa Eisenachin lähellä sijaitsevasta kuuluisasta linnasta. EMW-mallien tuotanto lakkasi 1955, kun DDR alkoi keskittyä tuotannon kappaletavoitteisiin, ja pieniä 2-tahtisia autoja oli halvempi valmistaa suurina määrinä. Eisenachin keskustassa ahtaalla tontilla sijainneen vanhan tehtaan toiminta jatkui 1983 asti kunnes sen korvaajaksi oli rakennettu uusi tehdas kaupungin länsilaidalle (nykyään OPEL-mallien valmistusta). Osa vanhasta tehdasalueesta on suojeltu ja siellä toimii nykyään kulttuuritarjonan lisäksi Eisenachin pitkää ajoneuvohistoriaa valaiseva museo.

Maailmansodan alla aloitettu BMW 328-mallin lisenssivalmistus brittiläisenä Frazer-Nash-BMW:nä (BMW-potkurilogo ja sitä kiertävä Frazer-Nash teksti) jatkui sodan jälkeenkin. Lentokoneiden ja lentomoottoreiden valmistaja, maineikas Bristol, osti Frazer-Nash`in 1945 yhteensattumien tuloksena, ja 328 toimi aihiona kun Bristol esitteli sodan jälkeisen urheiluautojen 400-mallisarjansa (jopa BMW:n munuaisjäähdytin oli tallessa aina 1953 Bristol 404 asti kuvia Bristol 401:sta) - palkkasipa yhtiö sodan jälkeen BMW-suunnittelija tri Fritz Fiedlerin joitain 400-mallin päivitystöitä varten. 1952 syntyi moottoriurheilussa merkittävä yhdistelmä, kun COOPER-yhtiö alkoi valmistaa Bristol-kuusisylinterimoottorilla olevaa F2-autoa missä moottori oli aiemman Cooper 500:n tavoin kuljettajan takana: moni tuon ajan suurtähti (mm. Fangio ja Hawthorne) ajoi niillä, ja konsepti sai 1955 kevyemmän Coventry Climax-moottorin mikä synnyttäisi huikean menestyksensä myötä nykyisten F1-autojen perusrakenteen. Bristol lopetti Frazer-Nash:ien tuotannon 1957, mutta jatkoi peribrittiläisen vaatimattomalta näyttävien ("understatement") mutta erittäin tehokkaiden ja korkealle arvostettujen luksusluokan urheiluautojen valmistusta - 1961 lähtien tosin BMW:n tutun M328-rivikuutosen sijaan Chrysler-V8:eilla, ja toistaiseksi viimeisessä erittäin harvinaisessa "Fighter"-mallissa (Bristolin siirryttyä 1970-luvun lopulla nimeämään automallit kuuluisien Bristol-lentokoneiden mukaisesti) jopa Dodge Viper:istä tutulla V10:llä. Yhtiön pitkäaikaisen omistaja-johtaja Tony Crookin kuoltua 2007 yhtiö ajautui 2011 selvitystilaan, mutta intialaissijoittaja Kamal Siddiqi - joka oli aiemmin jo hankkinut Frazer-Nash:in nimioikeuden - osti pesän osaksi Kamkorp-yhtymäänsä. Bristolin "Project Pinnacle"-nimellä tunnettu, sähköllä liikkuvaksi tarkoitettu hybridi-loistoauto (latausmoottori ajomatkan jatkamiseksi) ei ole vielä toteutunut, mutta vuoden 2017 alusta yhtiö on valmistanut uutta "Bullet"-mallliaan BMW-pohjaisella "Hercules"-V8:lla, joko klassisena roadsterina tai neoretro-coupéna.

BMW jatkaa niin mp- kuin autotuotantoakin eri tuotantolaitoksissaan. Sodan jälkeiset ensi vuodet kiellettynä ollut mp-valmistus pääsi miehitysvaltojen luvalla taas käyntiin. BMW-moottoripyörien piirrustukset sekä valmistuskoneisto olivat jääneet Eisenach`iin Rautaesiripun taakse, minkä vuoksi sotaa edeltävältä ajalta periytynyt R23 jouduttiin purkamaan ja piirrustukset luomaan uudelleen ("reverse engineering") jotta valmistus pääsi 1948 alkamaan parannetulla R24-yksisylinterimallilla. Vaativammat bokseri-mallit otettiin tuotantoon 1950 alkaen, ja myös autonvalmistus pääsi pian uuteen alkuun. 1960-luvun alkuun tultaessa automallisto oli hajonnut pahoin, kun kääpiöautojen (Iso-lisenssillä valmistettu BMW-Isetta) myynti hiipui Saksan vaurastuessa, mutta niiden ja pienten 600/700-takamoottorimallien sekä suurten V8-luksusautojen (mm. sämpylämuotoinen 501/502 "Barokkienkeli", harvinaiset 503-coupé ja kuuluisa 507-avoauto) välistä puuttui ostajia kiinnostavia keskiluokan automalleja. Myrskyisten aikojen vuoksi yhtiö olisi 1959 melkein ajautunut Mercedes-Benzin omistukseen, mutta merkittäviä osakkuuksia kummastakin yhtiöstä omistanut teollisuusjohtaja Herbert Quandt päättikin ottaa huikean henkilökohtaisen riskin pelastaakseen BMW:n. 1960-luvun alussa luodut urheilulliset keskiluokan "Neue Klasse"-automallit 1500/1600 ja 1800/2000 osuvat kuluttajien makuun. USA-maahantuoja Maximilian "Max" Hoffmanin toivomat coupét taas (-2/02) nostivat Baijerin ylpeyden uuteen kukoistukseen, aivan kuten noin vuosikymmentä aiemmin 1953 Hoffmanin aloitteesta synnytetyt 300SL/190SL olivat avanneet Amerikan sydämet taas Mercedes-Benzeille. Automallien takaikkunoiden takatolpassa 1962-65 vielä vanhalla V8-moottorilla varustetussa 3200CS- eli ns. Bertone-coupéssa staattisista syistä ensi kertaa käytetty vahvikekolmio eli "Hofmeister-Knick" (BMW-muotoilijan Wilhelm Hofmeister mukaan nimetty) on yhä edelleen BMW-autojen tyypillinen muotoiluelementti, mikä siis juontuu 1960-luvun alun uuden nousun laukaisseiden automallien ajoilta.

BMW:n nykyinen pilvenpiirtäjä-pääkonttori Münchenissä ("Vierzylinder" - nelisylinterinen) on erikoisen arkkitehtuurinsa takia kaupungin kuuluisa maamerkki. Moottoripyörien valmistusta on sodan jälkeen 1967 lähtien ollut Berlin-Spandau:ssa sijaitsevassa entisessä Siemens&Halsken lentomoottoritehtaassa: esimerkkikuva 1970-luvun alun /6-sarjan huippumalli R90S:stä tehtaan vakio-varttikatteella ja tunnusomaisella häivevärillä, mikä on nykyisin klassikko. Pieniä BMW:n mp-malleja valmistutetaan alihankkijoilla muun muassa Kauko-Idässä, ja enää BMW:n suuret mp-mallit tulevat Saksasta.

(Lähteet: Wikipedia EN/DE, eri mp- ja autoklassikkojen sivustot)

Entisiä BMW-moottoripyörämalleja

1923-1945

• 1923 BMW R32 sittemmin perinteeksi muuttuneella 2-sylinterisellä SV-bokserimoottorilla ja kardaanivedolla
• 1925 BMW R42 500-kuutioinen SV-bokseri, kehitysversio R32:sta, sekä R37 500-kuutioinen OHV-bokserimoottori
• 1926 BMW R39 yksisylinterinen 250-kuutioinen, BMW:n toinen tuotelinja aina 1966 asti.
• 1927 BMW R47/R57 500-kuutioisella OHV-bokserilla, samoin R52 500cc SV-versio 32/42-sarjan jatkeeksi
• 1928 BMW R62 750-kuutioisella SV-bokserilla, 1930 sen tehokkaampi OHV-versio R63
• 1929 BMW WR750 nopeusennätyspyörä, 216,75km/t Ernst Hennen ajamana
• 1930 BMW R11 SV-perusmalli ja R16 OHV-urheilumalli 736-kuutioisina, ensimmäiset BMW:t prässätyllä rungolla
  • ensimmäinen mp prässätyllä rungolla lie ollut belgialainen La Mondiale vuonna 1923
• 1931 BMW R2 yksisylinterinen kardaanivetoinen 200-kuutioinen pyörä, ajettavissa (silloin) ilman erillistä ajokorttia
  • suosittuun yksisylinterisarjaan liittyi 1932 R4 400-kuutioisena, sekä 1936 R3 300-kuutioisena (harvinainen)
• 1934 R7 736cc kaunis "Art Déco"-prototyyppi Jay Leno R7 Pebble Beach
• 1935 BMW R12/R17 750-luokkaan, maailman ensimmäiset öljyvaimennetut teleskooppikeulat
  • BMW:n vuosituotanto ylittää 10.000kpl, harvinainen (434kpl) R17 on aikansa superpyörä lyhyt R17-video
• 1936 BMW R5 500-kuutioinen bokseri
• 1937 BMW R6 600-kuutioinen SV-bokserimoottori, 1938 lähtien R61 takajousituksella, 1939 R71 laajennettu 750-kuutioiseksi
• 1937 BMW R35 350-kuutioisella yksisylinterimoottorilla - malli, jolla tuotanto jatkui AWO:na Eisenachissa 1946
• 1937 BMW Kompressor-kilpamallit ahtimella: nopeusennätys 279,5km/t, RS 255K:lla 1939 Senior-TT:n kaksoisvoitto
• 1938 BMW R71 sivuventtiilimoottorilla, lopetettu sodan vuoksi 1941
  • BMW rakensi NL:n Irbit:iin IMZ-Ural tehtaan, valmistui ennen Saksan hyökkäystä 1941 - Ural M72 on venäläistetty R71
• 1938 BMW R66 oli R17:n seuraaja BMW:n 600-kuutioisena huippumallina, takajousitus (R16/R17 vielä ilman), lopetettu 1941
• 1940 BMW R75 sotapyörä OHV, sivuvaunupyöräkin vetävä, tuotannossa 1941-44, mallien R51 ja R67/68 kantaisä
  • 1942 Harley-Davidson XA-koemalli: R75:n kopio 1.000kpl, mutta suositumpi "G.P." eli Jeep tuli massatuotantoon
  • R75 ja Zündapp KS750 (70% yhteisiä osia) yhä haluttuja erittäin maastokelpoisina ja lujan tekniikkansa takia
  • R75 ja KS750 maastoajovideo Pyreneeiltä 2013

1945-2014

• 1945 voittajavaltiot kieltävät Saksalta isojen moottoripyörien tuotannon (kielto päättyi idässä 1946, lännessä 1948)
• 1946 Eisenachin tehtaalla NL:n vaatimuksesta jäännösosista valmistettu R75 98kpl, R35:n valmistus AWO:na 1951 asti
  • AWO700-nimellä tunnettu salainen R75-kehitelmä, protoja 18kpl, 166-asteinen bokseri epäluotettava, ei tuotantoon, ks MZ
• 1948 BMW R24 yksisylinteri 250-kuutioisena aloittaa BMW:n tuotannon, R23:n kopio-/kehitysversio, ei takajousitusta, svingi edessä
• 1950 BMW R25 sama kuin R24, mutta plunger-tyyppinen takajousitus, R25/3 jatkokehitysmalli 1953
• 1950 BMW R51/2 ja R51/3 sekä R67/2 ja R67/3 aloittivat 500/600-kuutioisella bokserilla
• 1951 BMW R68 vanhemman R67-matalapuristebokserin "sport"-versio, typistetyt lokasuojat, 1954 täysleveän kitkapinnan jarrut
• 1955 BMW R69 35hv, 1961 R69S 42hv, 1968-69 R69US 42hv teleskooppi Earles-svingin sijaan, ei sivuvaunukytkentää US-mallissa
• 1956 BMW R50/R60 500-/600-kuutioiset perusbokserit R69 alapuolelle, vrt. 1960 50/2+/S, 60/2+/S ja 1968-69 R50/60 US teleskooppi
  • ensimmäiset täyssvingimallit, "Gummikuh" vedon mukaan nousevasta/laskevasta takajousituksesta.
  • R69S (myös R60) Suomessa suosittu poliisi-mp
• 1956 BMW R26 merkittävästi boxer-mallien tavoin uusittu yksisylinterimalli, Earles-tyyppinen etusvingi (anti-dive)
• 1960 BMW R27 moottorikiinnikkeet vaimenninkumeilla, tuotanto loppui 1966
• 1970 BMW R -/5 ("Strich fünf")-sarja R50/5, R60/5 ja R75/5 (esitelty 1969)
• 1973 BMW R -/6 ("Strich sechs")-sarja R60/6, R75/6, R90/6 ja 900cc ikonimainen R90S varttikatteella, 500-kuutioinen jää pois
• 1977 BMW R -/7 ("Strich sieben")-sarja R75/7, R100/7, R100S ja täyskatettu R100RS, japanilaiset seurasivat täyskatemalleilla
• 1978 BMW R45/R45S/R65 olivat pienten mallien pois jäätyä aukon mallistossa korjanneet 473-/650-kuutioiset 27-50hv mallit 1985 asti
  • 1981 teknisten uudistusten (Nikasil-sylinteripinnoite) myötä R65:stä kolmiomaisella varttikatteella varustettu R65LS
• 1980 BMW R80 GS oli BMW:n vastaus Yamaha XT500:n aloittamaan matkaendurovillitykseen, eka 2-sylinterinen enduro, yksipuolinen svingi
  • naureskelu GS-möhköenduron raskaudesta lakkaa, kun Auriol voittaa 1981 Paris-Dakar aavikkorallin GS:n kilpaversiolla
  • 1983-1985 Auriol ja Rahier (2) hierovat suolaa kilpailijoiden haavoihin voittamalla aavikkorallin kolmesti.
• 1983 BMW K100 nelisylinterinen rivimoottori, polttoaineen ruiskutus, "ei enää isoja bokseri-Bemareita"-lupailu
  • 1988 K100 ABS-jarruilla ja katalysaattorilla, 1989 K100RS neliventtiilimoottori ja Paralever-svingi (ei enää reagoinut vetoon)
  • 

    K1 1989 (Wikipedia)
    1988 K100-pohjainen täyskatettu K1-matkasportti, jonka kohennetulla aerodynamiikalla haettiin lisänopeutta Saksan 75kW-tehorajan takia... love/hate-tuloksella. K1:n kääntösäde oli laaja ja isokokoinen etulokasuoja teki siitä sivutuuliherkän (myös aerodynaamisten varhaisten autojen ongelma). Moottori myös hohkasi aluksi lämpöä kuljettajan alaraajoihin liiankin tehokkaasti, eivätkä suojamatotkaan aina riittäneet.
• 1985 BMW R65 sai R80:n uudemman tekniikan 247e-moottorin, koska vanhemmalla 248-moottorilla (R45/R65) päästörajojen saavuttaminen osoittautui vaikeaksi.
  • R45 korvautui R65:n 27hv-kuristusversiolla (vakuutusluokkaraja Saksassa), ja samaa moottoria käytti myös enduroversio R65 GS (1987-1992)
• 1985 K100:sta sylinteri vähentämällä luotu K75-tripla halpamalliksi, C/T/RT/S-mallit eri kattein, lopetettu 1995
• 1993 BMW R1100RS ison bokserimoottorin paluu uudistettuna, Telelever-keula antidive-ominaisuudella
  • 1993 myös BMW F650 = Aprilia Pegaso, Rotax-yksisylinterillä, valmistus Aprilian tehtaalla
• 1997 BMW R1200C kustom-versio bokserimoottorilla, esiintyminen James Bond-elokuvassa "Tomorrow never dies"
• 2000 BMW C1-citypyörä korilla ja kattokaarilla, 125- ja 200-kuutioisena, kallis=huono menekki, nykyisin klassikko
• 2005 BMW HP2 oli 2008 asti R1200 GS:n high performance-versio (24kg kevennetty). HP-mp:t ovat autojen M-sarjan vastine
• 2008 BMW S1000RR Superbike-MM:n homologaatiomalli, 1.000cc ultrakevyt hypersport, tehdas vetäytyi 2013 SB-MM:stä
• 2012 BMW HP4 supersport (myyntiin 2013) huonon maineen saaneen S1000RR:n (moottoriosien kestävyysongelmia) seuraaja
• 2013 BMW R nineT on uusretro-roadster, josta on 2015 esitelty myös muodikas scrambler-versio

BMW-moottoripyörät tänään

BMW on panostanut lähinnä suuriin ja "järkeviin" matkapyöriin ja enduroihin, ja varjellut asemaansa premium-valmistajana. Viime aikoina on BMW:nkin muotoilu muuttunut markkinoiden tahdosta agressiivisempaan suuntaan. BMW:n myydyin moottoripyörä on ollut R1200GS. Ajankohtaisin mallisto löytyy alla linkitetyltä maahantuojalta BMW Motorrad Finland, tai sen jälleenmyyjien Biketeam ja R.M.Heino sivustoilta.

Toukokuuhun 2011 mennessä BMW on valmistanut 2.000.000 moottoripyörää. Luovutus- ja valmistusmäärien (sulkeisissa) kehitys 2008-2014 (lähde: Wikipedia/DE ja de.statista.com):

• 2008: 101.000
• 2009: 87.306
• 2010: 98.047 (99.236)
• 2011: 104.286 (110.360)
• 2012: 106.358 (113.811)
• 2013: 115.215 (110.127)
• 2014 123.495 (133.615)

Mallimerkintöjen selostus

BMW käyttää mallinimissä iskutilavuutta edeltävää kirjainta indikoimaan moottorin tyyppiä ja iskutilavuuden jälkeisiä kirjaimia indikoimaan moottoripyörän rungon tyyppiä. Esimerkiksi mallinimi R 1200 GS, kertoo kyseessä olevan 1200-kuutioisella kaksisylinterisellä bokserimoottorilla varustettu matkaenduro. 2014 esitelty retrotyylinen R NineT on ollut niin suuri menestys, että mm. Triumph seuraa mahdollisesti 2017 esimerkkiä 1.100-kuutioisella retropyöräsarjalla.

Mallinimet/Selitykset

K - kolmi-, neli- tai kuusisylinterinen moottori

R - kaksisylinterinen bokserimoottori

F - kaksisylinterinen rivimoottori, vanhemmissa malleissa yksisylinterinen moottori

G - yksisylinterinen moottori

C - city- tai maxiskootteri, yksi-/kaksisylinterinen

GS - Gelände / Sport - matkaenduro-/allround-malli

GT - Gran Tourismo - nopeaan ajoon suunniteltu matkamalli

LT - Luxus-Tourer - suuri matkamalli

RR - Renner (Road Racing)

RS - Reise-Sport - urheilullinen matkamalli

RT - Reise-Tourer - matkamalli

R - Roadster - kattamaton ns. nakupyörä

S - Sport - urheilullinen ns. sporttipyörä

ST - Sport-Tourer - urheilullinen matkapyörä

XR - Crossover

Poimintoja TRAFI:n ajoneuvotilastosta 3/2015

BMW ja sen sukulaismerkit

• AWO 107kpl, Eisenachin tehdasta heti sodan jälkeen hallinneen SAG/SDAG Awtowelo:n tuotantoa
• BMW 12.065kpl, Suomen 6. yleisin moottoripyörämerkki
• EMW 112kpl, pääasiassa R35-mallin eri versioita
• SIMSON 62kpl, "Rautapyörä"-Simson 425:ssa BMW-vaikutteita
• lisäksi lähemmäs 150kpl eri tavoin tilastoituja Ural/Irbit ym. R71-johdannaismalleja

Linkkejä

• BMW Moottoripyörät Suomi: BMW Motorrad FI
  • Biketeam BMW: Biketeam BMW
  • R.M.Heino BMW: RM Heino
• BMW History (saksankielinen - kieli lie vaihdettavissa): BMW History
• BMW mp-kerho: BMW-kerho
• BMW tehdasmuseo "BMW-maailma", München: BMW-Welt
• BMW Alpina "BMW History" (englanniksi, Youtube 47:10 min): [1]

Katso myös

Itä- ja Länsi-Saksan mp- tai kääpiöautovalmistajia

• Adler
• Ardie
• AWO
• DKW, ks. MZ tiivis historiikki DKW-alkuajoista
• Dürkopp-Adler
• EMW, Itä-BMW
• Express, 1884-1959, 1958 osaksi Zweirad-Union`ia
• Heinkel
• Hercules, sittemmin Sachs
• Horex, myös Columbus
• IFA, laaja DDR-ajoneuvoteollisuuden kattojärjestö
• IWL
• Kreidler
• Maico
• Mars, 1903-1958 osa Nürnbergin mp-valmistajien keskittymää
• Megola
• Messerschmitt, 3-/4-pyöräiset Kabinenroller-kääpiöautot
• Miele, mp-valmistusta 1930-1960, yhä perheomisteinen kodinkonejätti
• MZ
• Neander, koulukaverin kautta yhteys NL:n varhaisiin mp-projekteihin, ks. IC, ja Opel-mp:t
• NSU
• Opel, mp-tuotantoa (katkoineen) 1901-1930 kunnes GM lopetti mp-haaran
• Phänomen
• Rabeneick
• Schüttoff, 1930 DKW:n alaisuuteen joutunut laatuvalmistaja, tehdas tuhoutui 5.3.1945 pommituksissa
• Simson
• Tornax
• TWN, Triumph-Werke Nürnberg
• Victoria
• Wanderer
• Windhoff, mm. erikoinen 4-sylinterinen pitkittäin (1928-1931), siirtyi 1931 jäähdytinvalmistukseen
• Zündapp

Kirjoittivat mm. Trilog, Kolmetoista ja mustavi