Adler

Adler, yhtiönä "Adlerwerke vorm. H. Kleyer" AG, oli Frankfurtissa (Main) kotipaikkaansa pitänyt ja 1880 perustettu yritys, mikä valmisti ensin polkupyörien ja kirjoituskoneiden ohella pääasiassa autoja. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain miehitysjoukot takavarikoivat Adlerin autotehtaan Frankfurtissa, ja yhtiön pääjohtaja Ernst Hagemeier oli internoitu aina 1948 asti - Adlerilta työttämäksi jääneen väen toivomus autotuotannon uudellee käynnistämisestä murskaantui viimeistään Hagemeierin todettua sen yhtiön johtoon palattua mahdottomaksi. Yhtiö alkoi kuitenkin 1949 valmistaa jo aiemmin uudelleen herätetyn konttorikoneiden tuotannon lisäksi myös moottoripyöriä liittoutuneiden asettamaan 250ksm-maksimikokoon asti. Adler MB250-twini onkin sikäli tärkeä moottoripyörähistoriassa, että ||Yamaha]] otti sen kopioitavakseen ja toi oman versionsa markkinoille 1950-luvun lopulla 250-kuutioisena mallina YD-1: konstruktio oli mallina japanilaisjätin kaksitahtitwineille 90-400ksm välillä kymmenien vuosien ajan. Länsi-Saksan moottoripyörämarkkinoiden lähdettyä 1950-luvun puolivälissä jyrkkään laskuun Max Grundig (samannimisen mm. radiolaitejätin omistaja) osteli useita vaikeuksiin joutuneita saksalaisia mp-valmistajia (mm. TWN Nürnbergissä), ja Adler siirtyi 1957 Grundigin omistukseen konttorikonepuolensa takia (sittemmin "Triumph-Adler"). Auto- ja mp-haaran yhtiö säilyi aina 1998 asti jolloin sen nimi muuttui "Adler Real Estate"-osakeyhtiöksi. Tämä yhtiö on 1999 lähtien ollut noteerattuna Frankfurtin pörssissä.

Historiikkia

Alkutaival (1880-1900)

Heinrich Kleyer perusti nimeänsä kantavan yhtiön 1880 polkupyörien valmistamiseen Frankfirt am Main`in keskustan tuntumaan Gutleut-kaupunginosassa. Jo 1889 sillä oli varaa rakennuttaa 18.000 neliön tehdas läheiseen Gallusviertel-kaupunginosaan 600 työntekijän voimin harjoitettuun polkupyörien valmistukseen. Niiden ohessa Kleyer alkoi jo valmistaa kolmipyöräisiä sekä kevytautoja ("voiturette"-luokka), kumpaakin varustettuina ranskalaisilla de Dion`in moottoreilla. Yhtiön kasvu jatkui, ja jo 1895-1896 yhtiömuoto muuttui GmbH:sta osakeyhtiö "Adlerwerke vorm. H. Kleyer":iksi. Osakepääoma oli 2,5 miljoonaa Saksan markkaa, joille se pystyi jo 1898 maksamaan huikeaa 20% osinkoa. Samana vuonna Adler alkoi valmistaa kirjoituskoneita 7-kerroksisessa rakennuksessa Weilburger-kadulla korttelin toisella puolella - tämän sekä 1889 tehdasrakennusen muodostama umpikortteli on edelleen olemassa Main-joen ja Frankfurtin messukeskuksen välisellä nyttemmin Kleyer-kadulla, yllättävästi ne eivät tuhoutuneet pommituksissa vaikka ne sijaitsevat vain alle kilometrin Frankfurtin päärautatieasemalta. Toiminnan alussa käytetty rakennus sen sijaan on kadonnut.

Adler-tuotevalikoima laajeni 1901 ensi kertaa moottoripyöriin, joissa niissäkin käytettiin de Dion:in moottoreita. Vuonna 1903 itävaltalainen Edmund Rumpler (myöhemmin lentokonetehtailija, myös erään ensimmäisen aerodynaamiseksi muotoillun auton eli Rumpler "Tropfenwagen":in alullepanija) tuli Adlerin suunnittelutoimiston päälliköksi. Hänen johdollaan Adler-autoihin suunnitellut omat moottorit otettiin käyttöön 1904 lähtien. Rumpler kehitteli 1903 myös ensimmäisen heiluriakselin Adlerin autoihin, ja 1905 niissä oli ensimmäisenä saksalaisvalmistajana moottori ja vaihteisto yhtenäisessä lohkossa. Vuodesta 1907 aina toisen maailmansodan loppuun asti Adler-moottoripyörät olivat tauolla. Sen sijaan se esitteli 1909 prototyyppejä ilmalaivojen moottoreiksi. Tehdaskortteli rakennettiin 1910-1912 umpeen uusilla, julkisivuiltaan historiallisilla motiiveilla sekä torneilla koristelluilla rakennuksilla umpeen kolmessa rakennusjaksossa.

Suuri autonvalmistaja (1901-1940)

Tehdas menestyi edelleen, ja 1914 peräti 20% Saksassa rekisteröidyistä autoista olivat Adler`eita. 1922 yhtiöllä oli tehtaita jo kymmenellä paikkakunnalla kantatehtaan lisäksi, ja yhteensä 10.000 työntekijää - lamakaudella vuonna 1930 tämä luku tosin putosi 3.000:een, mutta oli 1939 jo taas palannut 7.000:een. Vuoden 1926 Adler "Standard 6"-auto pystyi kuromaan umpeen amerikkalaisautojen teknistä etumatkaa eurooppalaisiin nähden, silä siinä oli kokoteräskori sekä ensimmäiset Lockheed-yhtiön lisenssillä ATE:n valmistamat hydraulitoimiset jarrut. Vuonna 1927 neiti Clärenore Stinnes ajoi Adler Standard 6:lla väitetysti ensimmäisenä ihmisenä maapallon ympäri, mistä seikkailusta tehtiin aikoinaan elokuvakinn. Malli myi talouslamasta huolimatta hyvin, ja sai seurakseen niin isomman "Standard 8"-kahdeksansylinterisen kuin nelisylinterisen pienen "Favorit"-mallin samoilla teknisillä perusratkaisuila. Adler olikin Saksan uusien autojen rekisteröintitilastoissa aina 1930-luvun puoliväliin asti yleensä Opelin ja Auto Unionin jälkeen kolmantena ennen kuin Mercedes-Benz kiilasi sen edelle.

Vuonna 1931 omalla autotehtaallaan konkurssiin päätynyt Hans Gustav Röhr liittyi Adlerin suunnittelijain joukkoihin, ja hänen käsialaansa on vuoden 1932 Adler "Trumph", poikkeuksellinen keskikokoluokan etuvetoinen malli erillisjousituksella, mikä oli valtaisa menestys (sodan syttymiseen mennessä yli 100.000 kpl valmistusmäärä). Adler oli edistyksellinen myös aerodynamisesti muotoilluissa autoissa, joiden aloittaja oli 1935 Adler 2,5 Liter "Autobahnwagen" (tuotantoon 1937) missä liukkaan muodon lisäksi oli ajovalot jäähdytinsäleikön molemmin puolin tunnusomaisen sammakkomaisesti. Ratkaisu ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin, ja siksi "moottoritiekotkat" saivat pian lisävalonheittimet etulokasuojiin (1938 lähtien niitä sai kuitenkin olla enää yksi). Korin ilmanvastuskerroin 0,36 oli ajanjaksoon nähden erittäin alhainen. Myöhempi "Sport" saavutti 80hv kuusisylinterimoottorinsa voimin jo 150km/t huippunopeuden, ja mallia valmistui lyhyestä tuotantoajasta ja korkeasta hinnastaan (lähes 6.000 Reichsmark, kun KdF-Wagen eli Kupla 990 RM) 5.295 kpl.

Toinen maailmansota, sotarikokset (1939-1945)

Toisen maailmansodan sytyttyä Adler ajoi autotuotannon alas vuonna 1940, ja alkoi niiden sijaan valmistaa moottoreita ja alustoja puolitelaketjulla varustettuihin vaunuihin (Sd.Kfz. 10 ja 11, eli kevyitä tykistön vetovaunuja 1 ja 3 tonnin vetokuormalle, myös miehistönkuljetus- tai it-tarkoituksiin - korit kuitenkin tehtiin muualla). Adler käytti pakkotyövoimaa, jolle se tarjosi asunnot tehtaan lähettyvillä, mutta työvoimasta oli pulaa minkä vuoksi Adlerille osoitettiin lisätyövoimaa keskitysleireiltä. Heille avattiin Natzweiler-Strutthof`in keskitysleirin sivuleiri n. 1.600 ihmiselle tehdaskortteliin I-tehtaalle (1899 rakennettu osa ilmeisesti). 528 vankia sai surmansa väkivaltaisen kohtelun takia tai pommituksessa 8.1.1945, ja 245 näännytettyjä ihmistä kuljetettiin natsien tuhoamisleireille Dachau ja Vaihingen. Liitoutuneiden lähestyessä Frankfurtia, ja tehdasrakennusten vahingoituttua 22.3.1945 tehtaalle jääneet n. 400 keskitysleirivankia joutuivat 24.3. lähtemään kuolemanmarssille Buchenwaldiin (eräs natsiajan lopun samantapaisista rikoksista). Vain 280 heistä saapui Buchenwaldiin enää hengissä junan saapuessa sinne 30.3., ja kun marssi jatkui Dachaun leirille asti enää 40 heistä oli elossa ja vapautettiin. Natsiajan tapahtumista on muistolaatta tehtaan Kleyer-kadun puolen seinässä.

Moottoripyörät ja skootteri (1947-1957)

Sotarikosten vuoksi liittoutuneet takavarikoivat Adlerin ajoneuvovalmistukseen Frankfurtissa käyttämät tehtaat, eikä niihin sallittu pääsyä. Tehtaanjohtaja Ernst Hagemeier joutui arestiin, sitten internointileirille (katumus- ja puhdistustarkoituksessa) selvittämään omia ja yhtiönsä tekemisiä. Hän vapautui vasta 1948, minkä jälkeen hän esti autonvalmistuksen jatkumisen kun autotehdas oli menetetty. Sen sijaan Adler jatkoi konttorikoneiden valmistusta, otti niiden rinnalle polkupyörät ja työstökoneet, ja myös mopedien valmistus oli alkanut 1947 M60-mallilla. Myös moottoripyörien valmistus käynnistettiin uudelleen 1949 M100-mallilla, 1951 M150:llä ja M200twin-malleilla, ja 1952 kaksitahtitwin M250 tuli myyntiin. Adlerit olivat suosittuja mp-buumin vielä ollessa voimissaan, ja mallisarjat uudistuivat merkittävästi 1954 kun esimerkiksi huippumallista esiteltiin MB250 Sport-malli. Tällainen MB250S meni myös Yamahalle, mikä oli 1955 aloittanut mp-valmistuksen DKW RT125-kopio YA-1 "Aka-Tombo":lla (punainen sudenkorento) ja tarjosi 1957 sen rinnalle 250-kuutoista MB250S:stä paranneltua twinmallia YD-1 twini, ja siitä seurasi urheilumalli YDS-1 japanilaisten moottoripyörien ensimmäisellä 5-vaihteisella vaihteistolla. Adler meni 1955 mukaan myös 100-kuutioisella skootterimallilla "Adler Junior" Euroopan ja maailman haltioiduttua italialaisista Vespoista ja skootteribuumin kokiessa hetken kukoistustaan. Sekään ei kuitenkaan pysäyttänyt myyntimäärien luisua ostajakunnan vaihtaessa säänsuojaa tarjoaviin kääpiöautoihin ja henkilöautoihin. Yamahan jalostama twin sen sijaan olisi perusratkaisu sen kiivaissa 90-400 ksm urheilupyörissä, ja twineillä saavutettaisiin huikeaa menestystä WGP-kilpailuissa.

Yrityskauppa ja muutokset (1957-nyt)

Vuonna 1957 Nürnbergin naapurista Fürth`istä kotoisin ollut ja radiolaitteilla sekä niistä kehittyneellä tuotepaletilla isältä nuorena miehenä perimänsä yhtiön alan suurvaikuttajaksi (1952 Euroopan suurin, ja maailman suurin kelanauhureissa) kasvattanut Max Grundig osti ensin TWN- eli Triumphin saksalaistytäryhtiön (mm. mp-valmistusta) ja sitten merkittävän osakeosuuden Adlerista. Hän ajoi kummankin mp- ja ajoneuvotuotannon alas, ja 1958 hän yhdisti ne Grundigin oman tuotannon (sanelukoneet) kanssa yhteen Triumph-Adler toimistolaitteistoyhtiöksi. Se menestyi talousihmettä kokevassa Länsi-Saksassa, koki huippunsa 1970-luvulle tultaessa, mutta alkoi sitten kärsiä Kaukoidän suuryhtiöiden kilpailusta. Triumph-Adler`in isännyys siirtyi ensin Litton Industries`ille, sitten Volkswagen`ille ja viimein Olivetti`lle. Olivetti myi yhä pörssinoteeratun Triumph-Adlerin 1993 Holzmann-rakennusjätille kiinteistöjensä kera, minkä ajauduttua talousvaikeuksiin Holzmann joutui ajamaan konttorikonevalmistuksen alas vuonna 1998, ja myymään jäännöksen kiinteistösijoittajille 1999. Adler on yhä pörssinoteerattu introssa kuvaillun yhtiönimensä vaihdoksen jälkeen, mutta nykyisin pääasiassa yhdysvaltalaisten rahastojen omistama. Yhtiön Frankfurtin teollisuuskortteli rakennuksineen on tätä nykyä suojelukohde.

Adler-moottoripyörät Suomessa

TRAFI-ajoneuvotilaston 11/2015 mukaan Suomen rekisterissä on tarkastushetkellä 13 kpl Adler`eita rekisterissä, valtaosin 250-kuutioisia twin-malleja (7 kpl + 5kpl ilman mallimerkintää, yksi Sachs-moottorilla). 1950-luvulla sitä toi maahan Otto Brandt Oy.

Linkit

• ADLER-Veteranen (saksankielinen)
• adlermotorcycles.co.uk ei näytä enää olevan toiminnassa
• Motorrad-Stemler, varaosakauppias monille vanhoille Saksan mp-merkeille

Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa. GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...