Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Victoria on 1886 alunperin nimellä "Frankenburger & Ottstein Nürnberg" perustettu, ja 1958 useasta mp-valmistajasta yhdistämällä syntyneeseen ZWEIRAD UNIONiin (vrt. AUTO UNION) sulautunut yhtiö. Se kuuluu Saksan ja erityisesti Nürnbergin moottoripyörien valmistuksen keskittymän pioneereihin.


Historiikki

Max Frankenburger ja Maz Ottstein perustivat yhtiönsä 1886 valmistamaan Nürnbergissä ensin velosipeedejä ja sittemmin matalia turvallisuuspyöriä (1880 "Rover"-merkkisinä polkupyörien markkinat pian vaarallisen kiikkeriltä velosipeedeiltä vallattua). 1895 he vaihtoivat sen nimeksi Victoria:n (Victoria Fahrradwerke AG), ja John Dunlopin esiteltyä 1896 ensimmäiset yksinkertaiset polkupyörien ilmakumit Victoria siirtyi monien aikansa polkupyörien suurvalmistajien tavoin kokeilemaan moottoriajoneuvojen valmistusta. Vuonna 1900 yhtiö esitteli ensimmäisen nelipyöräisen moottorivaununsa, jonka tultanto alkoi yksittäiskappaleina, ja 1901 se aloitti moottoripyörien valmistuksen. Tässä ensi mallissa jäljellä oli yhä poljinkoneisto, kun taas apumoottorilta oli hihnaveto takapyörälle. Moottorit tulivat aluksi aikakauden suurilta valmistajilta kuten FN:ltä, Fafnir`ilta, Minervalta, Cudellilta ja Zedeliltä. Näistä ensi moottoripyöristä syntyi 1904/1905 ensimmäiset kolmipyörät etupyörän tilalle lisätyllä "sivuvaunulla", sekä ensimmäiset automobiilit - joiden valmistus ei kuitenkaan ollut menestyksekästä, ja automobiilit poistuivatkin siksi yhtiön tuotannosta jo 1912. 1906 Victoria sai ensimmäisen kaksisylinterisen mallinsa, jossa kuitenkin oli käynnistystäkin varten yhä polkupyörämäinen poljinkoneisto.

Ensimmäisen maailmansodan tauon jälkeen moottoripyörien valmistus pääsi alkamaan uudelleen vuonna 1920 mallilla "KR I" (Kraft Rad eins), mikä käytti müncheniläistä Helioksen M II B14 "Bayernmotor"-bokseria (valmistajasta syntyisin1923 nykyinen BMW). Helioksen tavoin moottorin kampiakseli oli poikittain ajosuuntaan nähden (vrt. Douglas), ja KR I:ssä oli jo teleskooppihaarukan tapainen etupyörän ripustus. Jarrutus tapahtui takapyörään vaikuttavalla puukalikalla. Kun BMW oli aloittanu oman mp-tuotantonsa sen "Bayernmotor" ei enää ollut saatavilla, mutta müncheniläisten palveluksessa moottorinsuunnittelijana ollut Martin Stolle siirtyi Victorian palvelukseen ja suunnitteli edelleen Douglas-tyylisen tehokkaamman bokserimoottorin Victorian KR II-malliin. Moottorin valmistus jäi ensin Müncheniin Sedlmayer-yhtiölle, mutta Victoria osti sen ja siirsi tuotannon omiin tiloihinsa Nürnbergiin. 1924 seurasi uusi mp-malli KR III, missä moottorin teho oli noussut yhdeksän hevosvoiman sijaan kahteentoista. 1925 diplomi-insinööri Gustav Steinlein lisäsi moottoriin mekaanisen ahtimen (se oli ensimmäinen laatuaan saksalaisessa moottoripyörässä), ja 1926 ahdettu 497-kuutioinen Victoria saavutti uuden huippunopeuden maailmanennätyksen, 165km/t.

1928 näki edellisvuonna tuotentoon tulleen, 600-kuutioiseksi kasvatetun KR VI:n latinalaisnumeron muutoksen mallimerkinnäksi KR 6, mikä nimeämiskäytäntö säilyisi jatkossa, ja siitä urheiluversion kahdella kaasuttimella (24hv) mikä nimettiin KR 7:ksi. Näiden rinnalle kuitenkin tuotantoon otettiin myös 200-kuutioinen (ajokorttiraja) SV-moottorinen "KR 20" sekä 350-kuutioinen OHV-malli "KR 35". Näiden rinnalle malliston yläpäähän tulivat 1930/1931 500-kuutioiset, Sturmey-Archer`ilta ostetulla moottorilla varustettu SV-malli "KR 50" sekä OHV-malli "KR 50 S". Lamavuonna 1932 Victorialle tuli ILO-kaksitahtimoottorilla varustetut pienet mallit "KR 15" sekä "KR 20 Z" (Z=Zweitakter, 2-tahti), ja 600-kuutioisen "KR 6":n voitettua sivuvaunuluokan EM-tittelin tehdas juhlisti saavutusta teholtaan hieman parannellulla "KR 6 Bergmeister"-mallilla. Bergmeister- ja meister-päätteiset mallit pysyisivät mallistossa 1950-luvulle asti. 1933 Sturmey-Archerin moottori jouduttiin tuontitavarana korvaamaan Martin Stollen suunnittelemalla 500-kuutioisella SV-rinnakkaistwinillä, jonka jatkokehitelmä oli 1935 "KR 9 Fahrmeister" (IOE sijaan venttiilit EOI, exhaust-over-inlet). Vuoden 1928 "KR 35" sai Lackler-sylinterikannet saman vuoden 1935 "KR 35 B"- ja G-versiossa. Näiden korvaajaksi Victoria alkoi 1937 lähtien käyttää Horex-Columbus`in Horex SB 35-mallin aikaansa edellä ollutta 350ksm-singleä "KR 35"-nimen saadessa muunnoksen mukaiset liitteet: SN 18hv, ja SS 20hv. Myös suositut kaksitahtimallit saivat uudistuksia: Richard ja Xaver Küchen suunnittelivat "KR 20 LN"- ja "KR 25 Aero"-mallit vuodelle 1938, joiden lisäksi Victoria esitteli Albert Roderin suunnittelemat kaksitahtiset "V 99 N Fix" sekä "KR 12N / KR 15 N"-mallit.

Toisen maailmansodan syttyminen syyskuussa 1939 keskeytti Victoria-moottoripyörien valmistuksen lähes täysin, ja vain "KR 35 SN" eli nyttemmin -WH (Wehrmacht) tai "Pionier" sai jatkaa. Victoria kehitti myös erittäin lyhytiskuisen kaksitahtisen bokserimoottorin suihkumoottoreiden BMW 003 ja Junkers JUMO 004 käynnistysmoottoreiksi - sen piti mahtua moottoreiden ilmanottoaukon keskiön sisään: suunnittelijansa Norbert Riedelin mukaan sen nimeksi tuli "Riedel-Anlasser" (= starttimoottori). Monessa lähteessä on mainittu, että suihkumoottorin käynnistysmoottori olisi ILO:n valmiste, mutta näin ei siis tosiasiassa ole. Kaakkois-Saksassa sijaitseva Nürnberg tuli vasta sodan myöhemmässä vaiheessa merkittävämmin pommituslentojen ulottuville, vaikkakin sen tiivisrakenteinen keskiaikainen kaupunkikeskusta oli RAF:n Bomber Commandin kiistellyn "Bomber-Harris":in tuhopommitussarjan ilmeinen kohde. Suurpommitukset alkoivat elokuusta 1943, kunnes 2.1. 1945 isku tuhosi Nürnbergin korvaamattoman historiallisen kaupunkiytimen suurimmilta osin - suurhyökkäykset jatkuivat vielä helmi-maaliskuulle asti. Myös Victoria-tehdas tuhoutui viimein lähes kokonaan, ja vain pieni osa tuotantolaitteista säilyi sodan yli käyttökelpoisina.

Sodan päätyttyä Victoria pystyi aloittamaan tuotantonsa 1946 kohta tämän jälkeen NSU:lle lähteneen Norbert Riedelin suunnittelemalla 38-kuutioisella polkupyörän apumoottorilla. Sotaa edeltäneistä malleista 1949 palasi kaksitahtinen "KR 25 Aero" teleskooppihaarukalla, ja 1950 "V 99 BL Fix", joiden rinnalla aluksi mainittu FM 38 (Fahrradmotor) pysyi tuotannossa Vicky I ja II-malleissa. Tässä vaiheessa Victoria oli pystynyt tuplaamaan sotaa edeltäneen liikevaihtonsa, ja valmistusmäärät nousivat myös uusiin ennätyksiin. Yhtiö sai myös vientimarkkinat auki, vaikkapa pyörän navoillaan. FM 38:lla Georg Dotterweich pystyi ajamaan uuden ennätysnopeuden 79 km/t autobaanalla Münchenin-Ingolstadtin välillä. Hyvä kysyntä salli lisätä KR 25 Aeroon Plunger-takajousituksen, ja sen viritetty versio KR 25 HM Aero (Hochleistungs-Motor) näki päivänvalon. 1953 seurasi edellä mainitusta kehitetty KR 26 Aero, ja Küchen-veljesten uusi poikittaisella V2:lla varustettu Bergmeister tuli markkinoille (tämän japanilaiskopiosta, erittäin harvinaisesta Lilac LS18:sta yksi kappale museoitu Ruotsissa). 1954 tällä "V 35 Bergmeister":illa tuli sivuvaunuluokan voitto Liège-Milano-Liège marathonkilpailusta.

1950-luvun edetessä pienoisautot ja henkilöautot alkoivat etenevässä määrin viedä asiakaskuntaa moottoripyöriltä. Victoria lähti skootterimarkkinoille "Peggy"-mallillaan missä oli elektromagneettinen vaihteisto, ja koko 200-kuutioinen 2T-voimanlähde skootterityyppisesti koottu takaripustukseen paketiksi - sama hieno mutta kustannuksiltaan kallis tekniikka oli myös "KR 21 Swing":issä. Victoria yritti samoin väistää pienoisautojen markkinasegmenttiin "Spatz"-autollaan. Siinä oli aluksi 191ksm-Sachs ja "Spatz 250":ssä Victorian oma 250ksm-kaksitahti, mutta vaikka auto oli näppärä ja myös varustettu elektromagneettisella 5-vaihteisella vaihteistolla se ei enää ollut pelastus: pienoisautotkin olivat jääneet Kupla-Volkkarin ja muiden oikeiden pikkuautojen puristuksiin: Spatz löysi vain 1.588 ostajaa (molemmat mallit yhteensä) mikä ei lähellekään kattanut sen kehittelykustannuksia. Victorian viimeiseksi moottoripyörämalliksi jäi 1957 "KR 17", missä oli 175-kuutioinen OHV-Parilla ostomoottori: yhtiö teki samana vuonna raskaan miljoonatappion.

Moottoripyörien menekki supistui myös 1958 edelleen jyrkästi (Korea-sodan jälkeen maailmaa koetteli laaja taloustaantuma, mikä tiesi lisävaikeuksia myös useille muille mp-tehtaille). Viimein miljardööri Friedrich Flick`in uskottu mies Odilo Burkart osti talousahdingossa olleen Victorian. Hän osti samoin vaikeuksissa olleen Express-yhtiön. Friedrich Flick`in omistama DAIMLER BENZ (Mercedes-Benzin emoyhtiö) vuorostaan oli 1958 ottanut 88% AUTO UNION-yhtymästä haltuunsa (DKW, Horch, Audi, Wanderer), mutta ei ollut kiinnostunut DKW:n moottoripyörävalmistuksesta. Yritysjärjestelyjen lopputuloksena DKW:n moottoripyörät sekä Victoria-Express lyötiin yhteen autopuolen peilikuvaksi ZWEIRAD UNION-nimen alle marraskuussa 1958. Synnytettyyn yhtymään tulivat Victorian "Vicky"-mopedit, Expressin "Radexi":t, ja DKW:ltä lähinnä kuuluisa nimi, mikä samalla tarkoitti Victorian loppua itsenäisenä yhtiönä. Viimein 1966 nürnbergiläinen Hercules osti Zweirad Unionin osakekannan, ja sitä myöten Victoria-nimikin häipyi historiankirjojen sivuille.

Uusi Victoria

Koska Hercules ei ollut viiteen vuoteen käyttänyt Victoria-liikemerkkiään se joutui 1995 luovuttamaan sen Herrmann Hartje KG-yhtiölle. Tämä valmistaa ja valmistuttaa edelleen Victoria-polkupyöriä ja E-pyöriä (ks. yhtiön kotisivut linkeissä).


Linkit


Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.

GNU Free Documentation License

Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta.

Tämän artikkelin lähde: Wikipedia

Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...

Varaosat kaikkiin mopoihin Mopo Sportista