Horex

HOREX oli saksalainen, 1923 Fritz Kleemann`in Homburg an der Höhe`ssä Frankfurtin kupeessa "Horex-Fahrzeugbau AG"-nimellä perustama ajoneuvovalmistaja. Nimi on yhdistelmä, missä "Ho" tulee paikkakunnastaan Homburgista, ja "REX" Kleemannin ja Leonhardtìn perheiden Homburgissa 1905 lähtien toimineesta REX-säilöntäpurkkien valmistajan nimestä. Sen edistyksellinen 1930-luvun SB35-malli ja siitä jatkokehitetty 350-kuutioinen "Regina" olivat valtaisa menestys aina 1950-luvun puoleenväliin saakka. Tällöin ensin kääpiöautot ja viimein edulliset henkilöautot alkoivat romahduttaa moottoripyörien kysynnän, ja monien muiden valmistajien tavoin taloudellisesti ahtaalle ajautunut Horex lopetti moottoripyörien valmistuksen 1956. Yhtiö myytiin 1960 Daimler-Benz AG:lle (Mercedes-Benz`in emoyhtiö), jolle Horex oli siirtynyt valmistamaan autojen komponentteja.

Historiikkia

Tämän REX-säilöntätarvikkeiden valmistajan 1905 perustanut homburgilainen kauppias Jean-Émile Leonhardt oli taitavalla mainonnalla löytänyt nopeasti menestystä Englannista tuomalleen idealle. Syvästi uskonnollinen Leonhardt ystävystyikin juuri kirkkomenojen yhteydessä toiseen merkittävään homburgilaiseen kauppiaaseen, Friedrich Kleemann`iin, joka tuli partneriksi REX-yhtiöön. Kaksikko solmi erikoisen sopimuksen, minkä mukaan kaksikosta ensin kuolleen perhe lunastettaisiin yhtiöstä ulos, eloon jääneen osakkaan jatkaessa yhtiön liiketoimia. Jean-Émile Leonhardt menehtyi 1918 vasta 65-vuotiaana, ja sopimuksen mukaisesti Kleemann`it maksoivat Leonhardt`ien osuuden ulos viiden vuoden kuluttua, eli vuona 1923. Silloin Saksassa vallinnut hyperinflaatio tiesi, että Leonhardt`ien saama suuri setelipino oli käytännössä arvoton. Friedrich Kleemann myi säilöntätarvikkeet vuonna 1925 pois, ja sijoitti kaupasta saadun voiton ajoneuvotuotantoonsa.

Horex-tuotannon aloittaneen moottoripolkupyörän apumoottori "Gnom" tuli 1897 perustetulta, lähistöllä sijainneelta OBERURSEL-tehtaalta. Tämä 1903 kapseloiduilla eli paloturvallisilla "Gnom"-paikallismoottoreilla aloittanut, ja 1913 lähtien eräs merkittävä lentomoottoreiden ja lentokoneiden valmistaja ensimmäisen maailmansodan aikana, oli Versaillesin rauhan jälkeen joutunut vaihtamaan siviilituotteisiin (vrt. esimerkiksi vanhan/uuden BMW:n tarina). Nämä uudet tuotteet yhtiöitettiin erilleen emoyhtiöstään COLUMBUS-nimen alle. Friedrich Kleemann`illa oli REX-säilöntätarvikkeet myytyään varaa ostaa Columbus, ja liittää se Horex:iin. Horexin ensimmäinen moottoripyörän moottori oli poika Fritz Kleemannin suunnittelema 250-kuutioinen single silloisen hallitsevan englantilaisen koulukunnan mukaisena konstruktiona. Oberursel-yhtiö on Rolls-Royce`n osana yhä mukana lentomoottorivalmistuksessa.

Jo vuonna 1927 Kleemann-yhtiöiden palvelukseen tullut insinööri Hermann Reeb, joka olisi eräs tärkeistä hahmoista Horex:in menestyksen taustalla. Myös Friedrich Kleemann`in huliviliksi ("Hallodrio") mainittu Fritz-poika oli yhtiön kannalta onnekkaasti intohimoinen ja taitava kuljettaja, ja oli itse suunnittelemallaan 250-kuutioisella kolmas Nürburgringin avajaiskilpailuissa 1927 sen kilpailijoitaan heikommasta tehosta huolimatta. Nuori Fritz ajoi vahvasti isältään yhtiön johdon otettuaan sen laajenemista. Menestys suosituissa mp-kilpailuissa oli hyvää mainosta, Horex-tuotteet saivat maineen laadukkaina pyörinä, ja alkuksi pienet tuotantomäärät alkoivat kasvaa nopeasti. Yhtiön Hermann Reeb oli myös erinomainen suunnittelija, eräs alansa parhaista, joka 1931 vaihtoi malliston aiemman "total loss"-voitelun sijaan sumppuvoitelulle, sekä omin luvin elokuussa 1932 saamansa idean pohjalta konstruoi ja valmisti prototyypin poikkeuksellisesta OHC-twinmoottorista. Johtaja Fritz Kleemannin koeajettua uutuutta joulukuussa 1932 se oli hänen mielestään ennenkokemattoman hyvä, ja sai oitis luvan jatkaa alkuperäisessä 600- sekä myöhemmin 800-kuutioisessa koossaan. 1933 markkinoille tullut Twini oli Horex`illa kuitenkin pääasiassa kilpureiden moottori, sen S6- ja S8-tuotantomalleja tehtiin vain 200kpl muun malliston pysyessä kustannussyistä yksisylinterisinä - tosin isoa S8-twiniä käytettiin Tornaxin "Tornado"-malleissa 1935 lähtien, ja sellaisella 1-litraiseksi porattuna sekä ahtimella varustettuna Karl Braun voitti Saksan kansallisen sivuvaunuluokan mestaruuden. Malliston huipulle tulivat S- ja SS64 twinillä, mitkä ovat halutuimpia Horex-keräilijäpyöriä, ja Iso-Britannian "sloper"-muotioikun mukaan S35 sai eteenpäin kallistetun sylinterin.

Yhtiön menestystä 1930-luvulla siivitti Fritz Kleemannin kääntyminen natsien kannattajaksi Obersturmführerinä SA:ssa (mikä lakkautettiin väkivaltaisesti 1934) sekä NSDAP-puolueen jäsenenä. Vuodesta 1935 aina 1956 asti yhtiön nimi muuttui "Horex-Columbus-Werk KG":ksi Columbus-moottoripajan fusioitumisen jälkeen. Reeb yhdessä Richard Küchenin kanssa kehitteli 1936-38 yhtiön tulevaisuuden kannalta merkittävän, twinin tavoin pitkäiskuisen SB35:n. Tätä 350-kuutioista moottoria käytettiin myös Victoria-rinakkaismallissa KR35, mistä tulisi WH-versiona eräs Wehrmacht`in sotilaspyöristä. Horex nousi natsi-Saksan malliyritykseksi, ja sodan syttymisen jälkeen se ajoi oman mp-tuotantonsa alas jatkaakseen aseteollisuuden alihankkijana. Horex käytti sodan aikana vanki- ja pakkotyövoimaa kun oma väki joutui rintamille, muttei kohdellut heitä huonosti minkä vuoksi Fritz Kleemann selviäisi tekosistaan sodan jälkeen vähäisellä tuomiolla. Viimeiset sodan aikana Sveitsi-vientiä varten valmistetut KR35- (eli SB35-) mallit saivat jo teleskoopin, vaikkakaan takapyörä ei vielä ollut joustettu.

Horex sai ensimmäisenä saksalaisena mp-valmistajana miehitysvalloilta luvan aloittaa yli 250-kuutioisten moottoripyörien tuotannon jo 1948, kun Länsi-Saksa oli valuuttauudistuksessa siirtynyt Reichsmark`eista D-markkoihin. Kalliit mutta laadukkaat, ja sodan aikana kovaakin käyttöä kestäväksi osoittautuneet SB35:t olivat erittäin suosittuja arkikulkuneuvoja soolona tai vaunulla varustettuina - mm. isot bokseri-BMW:t tulisivat markkinoille vasta 1951. Reeb kuitenkin hahmotti tällä välin jo SB35:n seuraajamallia, ja 1950 se tuli markkinoille "Regina"-nimisenä. Tämä täysjoustettu malli oli 1952 maailman eniten myyty 350-kuutioinen mp, ja Horex tarjosi siitä niin 250- kuin 400-kuutioista versiota. Markkinat halusivat myös taas isoa twiniä, mutta sen kehittely "Imperator"-mallina kesti aina 1954 asti jolloin Saksan mp-markkinoiden imploosio oli jo meneillään. Myöskään ennen niin suositun "Regina":n lyhytiskuinen "Resident"-seuraajamalli yhä SV-moottorilla ei enää myynyt korotetusta tehostaan 250- ja 350-versioissa huolimatta. On myös esitetty, ettei uusien mallien luotettavuus ollut enää entistä korkeaa Horex-tasoa: ostajat päättivät niin tai näin... pysyä poissa sankoin joukoin.

Vuonna 1956 Kleemann tulkitsi ajan merkit, ja "Horex-Werke":n kommandiittiyhtiöksi muututtua se lopetti moottoripyötien valmistuksen. "Imperator":in jäännöksiä vietiin Yhdysvaltoihin "Zündapp Citation"-myyntinimellä, jonka käyttöoikeudesta tosin syntyi kiistaa eli oli osasyynä miksi näiden myyntimäärä oli vain 250kpl. Oma automalli oli suunnitteilla, mutta Fritz Kleemann ei halunnut Horex-autoja. Tilalle se alkoi tehdä auton komponentteja "Wirtschaftswunder":in, eli Saksan talousihmeen kiihdytettyä autojen kysyntää. Se oli alihankkija muun muassa Mercedes-Benz:ille, ja vuonna 1960 DAIMLER-BENZ AG (Mercedes-Benz-emoyhtiö) osti Horex:in haltuunsa, ja ajoi sen moottoripyöräpuolen toiminnan alas. Jäämistö kaupattiin pilkkahintaan, ja osa siitä meni Horex-insinöörinä toimineelle Friedel Münch`ille (hän aloittaisi 1967 ison kolhon 1.000-kuutioisen "Mammut"-pyöränsä valmistuksen, ks. NSU).

Vuosina 2010-2014 "Horex Gmbh"-nimellä jälleen moottoripyörien valmistuksen aloittaneen yrityksen (ei yhtymäkohtia alkuperäiseen yhtiöön) omistaja Clemens Neese (Horex Story-filmissä mainitun Horex VR6:n esittelijä) haki sen selvitystilaan elokuussa 2014, mutta 2015 "3C Carbon Composite Company GmbH" on hankkinut Horex:in haltuunsa. Tällä hetkellä ei ole tietoa aikooko uusi, hiilikuituosia sairaalalaite- ja autovalmistajille valmistava omistaja palata mp-markkinoille.

Merkittäviä malleja

• 1936-38 syntyi kuuluisan moottorisuunnittelija Richard Küchenin sekä Hermann Reeb`in yhteistyönä 350-kuutioinen pitkäiskuinen SB 35-nelitahtisingle, mikä oli paljon aikaansa edellä. Horex käytti tätä pian 2hv tehokkaammaksi viritettyä moottoria paitsi omissa tuotteissaan myös myi moottoria Victoria-valmistajalle sen KR 35-malleihin (SN/SS/WH). Pyörissä oli trapetsihaarukka, mutta ei vielä takajousitusta. Pyörän tuotanto keskeytyi monen muun siviilituotteen tavoin suurilta osin toisen maailmansodan aikana, vaikkakin Victoria-version sotatuotanto jatkui.

• 1950 syntyi SB 35-mallista kehitetty "Regina"-malli teleskooppihaarukalla ja nyt myös joustetulla takapyörällä. Se oli vuonna 1952 maailman myydyin 350ksm-luokan moottoripyörä. Saksan vaurastuessa ja ostajakunnan siirtyessä yhä enemmän autoihin yritti Horex ylläpitää myyntiä laajentamalla Regina mallistoa 250- ja 400-kuutioiseen versioon. Näistä pienemmässä oli vain yksi pakokanava eli yksi pakoputki, kun niitä oli SB 35:ssä ja sen seuraajamalleissa kaksi. 1955 korvaaja oli malli "Resident" Imperator-mallia muistuttavalla lohkolla, lyhennetyllä iskulla, työntötangoilla venttiilikoneistossa sekä hieman nousseella teholla. Moottoripyörien kysyntä oli kuitenkin romahtanut, ja uutuusmallissa kuului olleen vikoja.

• 1951 koemallina esitelty "Imperator" oli 500-kuutioinen nelitahtinen OHC-twin, mikä tuli ensin moottoriurheilussa testattavaksi. Moottorissa oli patentoitu nokka-akselin veto sylinterien välissä (vrt. Yamaha XS 650 "Jytä-Jammu"), ja sen 30hv riitti 150km/t huippunopeuteen. Imperator tuli kuitenkin tuotantoon vasta vuonna 1954 ja 392-kuutioisena, viimein 450-kuutioisenakin versiona (tällöin isku ja poraus olivat kumpikin 66mm) mitä myytiin USA:ssa myös Zündapp "Citation 500":ina aina 1960 asti vähäisinä kappalemäärinä. Joitain Imperator-moottoreita kulkeutui Friedel Münchille Horexin keskeytettyä mp-tuotantonsa vuonna 1956.

Linkkejä

• Youtube, Horex Story (saksalsi, 44:42min)
• Horex (Itävalta), historiaa ja kuvia)

Lähteenä pääasiassa eri Wikipedia DE-artikkelit, siksi GFDL: