Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

IWL eli VEB Industriewerke Ludwigsfelde oli Berliinissä 1.3.1952 perustettu moottori- ja moottoriajoneuvotehdas, mikä DDR:n ajoneuvoteollisuuden uudelleenjärjestelyissä 1960-luvun alussa alkoi IFA-yhtymän (Industrievereinigung Fahrzeugbau) valmistaa keskiraskaita hyötyajoneuvoja. Se on Daimler-Benz AG:n omistukseen 1994 palanneena yhtiön Saksan tuotantotiloista tehokkain, ja kolmanneksi suurin.

Daimler-Benz Motorenbau AG:n alaisuudessa 1936 lentokonemoottorien valmistukseen (mm. Messerschmitt Bf 109:n käyttämät V12-moottorit) metsäalueelle Genshagenin nummelle lähelle Ludwigsfeldeä (Suur-Berliini) rakennettu tehdas purettiin ja tuhottiin toisen maailmansodan päätyttyä, mutta tehdasalue jatkoi NL:n miehitysvyöhykkeellä eli aikanaan DDR:ssä aluksi 1952-1955 laivamoottoreiden valmistusta, sitten 1955-1964 IWL valmisti 233.215 skootteria. Tuotanto vaihtui keskiraskaisiin hyötyajoneuvoihin, kun DDR:n ministerineuvosto oli vuoden 1962 lopulla lyönyt lukkoon DDR:n ajoneuvojen valmistuksen uudelleenjärjestelyn (mm. moottoripyörävalmistuksen keskittäminen MZ:lle ja Simsonin muuttuminen kevyiden moottoripyörien ja mopojen tuottajaksi). Heinäkuun 1965 ja joulukuun 1990 välisenä aikana IWL valmisti 618.731 kpl W50- ja L60-kuormureita lukemattomissa eri variaatioissaan.

DDR:n järjestelmämuutoksen eli "Wende":n jälkeen suunniteltu yhteistyö Daimler-Benz AG:n kanssa kaatui epäselvän tilanteen vuoksi, ja Ludwigsfelde-kombinaatti meni omaisuudenhoitokeskus "Treuhand":ille. Siellä harjoitettiin sekalaista teollista tai muuta toimintaa, kunnes 1994 Daimler-Benz AG lunasti ajoneuvotehtaan itselleen. IWL:n vaihteistotehdas on nykyään osa ZF-konsernia, ja alueella toiminut koritehdas on nykyään espanjalaisen GESTAMP AUTOMOTION:in omistuksessa. Daimler-Benz`in tehdas on Saksan alueella sen kolmanneksi suurin yksikkö mikä valmistaa keskiraskaita hyötyajoneuvoja, mm. Sprinter/Crafter-mallistoa. Se on kokenut osittain yhteiskunnan tuella merkittävää uudenaikaistamista, ja nykyinen omistaja on investoinut mittavasti (150 MEUR) uuden Sprinter/Crafter-malliston edellyttämiin muutoksiin. Mittavan panostuksen (mm. laaja automaatio) jälkeen tehdas on eräs Daimler-Benz AG:n tehokkaimmista.


IWL:n skootterit

Italialaisten skoottereiden, mm. Piaggio-lentokonetehtaan "Vespa":t sekä Lambretta, saavuttaman merkittävän myynnin ellei peräti skootteribuumin vuoksi, ja kun myös Länsi-Saksan moni mp-valmistaja oli esitellyt skootterimallinsa, heräsi DDR:ssä ajatus lähteä myös mukaan tälle markkina-alueelle. Projektin kehittelijäksi tuli 1950 alkaen aujneuvotekniikan mestari August Falz, jonka ensimmäiset koemallit kulkivat italialaiselta kalskahtavalla "Falzo"-nimellä. Prototyyppi esiteltiin Leipzigin messuilla, ja sitä on mahdollisesti valmistettukin pieniä määriä. Falz`in konstruktiossa oli monia mielenkiintoisia ratkaisuja, mutta tiedossa ei ole miksi mallia ei otettu tuotantoon. Falz`in sijaan Max Freihoff nautti maan johdon luottamusta, ja Freihoff`in "Hexe"-skootteri (noita) oli seuraava askel. Sen taittojousitus ei kuitenkaan kestänyt koeajojen rasituksia, ja Hexe`ssä oli muitakin rakenteellisia puutteita. Tämän vuoksi useiden suunnittelijoiden kollektiiville annettiin toimeksi esittää toimiva prototyyppi 81 päivän sisään, eli tässä vaiheessa jo kuolleen Stalinin syntymäpäivään 21.12.1953 mennessä. Työryhmän tulos oli "Pitty", jonka valmistuksen oli suunniteltu alkavan jo vuoden 1954 aikana, mutta ensimmäinen tuotantokappale valmistui IWL:n liukuhihnalta 6. helmikuuta 1955. Tällä välin August Falz oli ehtinyt esitellä modernin "Sibylle"-skootterinsa, mutta se ei saanut tuotantolupaa.

IWL Pitty (1955-1956)

Tätä ensimmäistä "Pitty"-mallia valmistettiin vain huhtikuuhun 1956 asti kaikkiaan 11.293 kappaleena, se pohjautui IFA/MZ RT 125/1:n moottoriin puhallinjäähdytyksellä, 3-vaihteisella vaihteistolla, ja oli ajateltu kaupunkiskootteriksi. Se muistutti Heinkel-skootteria muotoilultaan, mutta pyöräkoko oli suurempi ja moottori toki kaksitahtinen. Teho oli niukka Pittyn painoon nähden, sen kauniin korin valmistus vaati runsaasti resursseja, korin takaosalla oli taipumus halkeilla, ja 8 litran polttoainesäiliö antoi vain niukalti tyydyttävän teoreettisen 228km toimintamatkan. Pitty`ssä esiintyi 40-50 km/t nopeusalueella myös tärinää, ja NL:ssa esitelty "Tula 200"-skootteri (sittemmin "Turist") oli muotoilultaan hyvin samankaltainen. Korvaavan parannellun ja edullisemmin valmistettavan mallin suunnittelu alkoi välittömästi.

IWL SR56 "Wiesel" (1956-1959)

SR- eli "Stadtroller"-tunnuksen (kaupunkiskootteri) saanut "Wiesel" (kärppä) perustui pitkälti Pitty`n tekniikkaan ja moottori oli nyt RM 125/2 edelleen 5hv teholla, mutta malli oli kokenut lukuisia parannuksia. Takaripustukseen oli nyt tullut patentoitu trapetsisvingi, minkä ansiosta toisioketjun kireys ei enää muuttunut joustoliikkeiden aikana, vaikkakin etuhaarukka oli sama kuin Pitty`ssä. Koria oli saatu kevennettyä 20kg ja vaikeasti valmistettavissa ollut yhtenäinen etupelti oli muutettu kurapelliksi sekä erilliseksi etulokasuojaksi. Säiliön tilavuus oli noussut 12 litraan, eli kulku parani 75 km/t:in ja toimintamatka nousi 340 km:in. Suorituskykyloikka Pittyyn nähden ei kuitenkaan ollut vielä tyydyttävä, ja MZ:n vuoden 1957 uuden 175-kuutioisen sovittamista SR56:een harkittiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut tarpeellisten mittavien muutosten takia, osittain myöskään CZ:n ja Simsonin kilpailevien skootterimallien haasteen vuoksi, vaan uuden SR59 "Berlin":in suunnittelu alkoi.

IWL SR59 "Berlin" (1958-1962)

Edelleen paranneltu SR59 sai nyt 143 kuutioon poratun MZ 125/3-moottorin puhallinjäähdytyksellä, ja neljännen vaihteen. Iso moottori pärjäsi SR59:n kuorman kanssa pienemmällä kulutuksella, eli edelleen 12 litran säiliö riitti nyt 375km. Ilmasuodatin veti nyt ulkoilmaa pölyisen runkokotelon sijaan, ja imuääntä oli vaimennettu. Ulkoisesti SR59 erosi edeltäjästään erillisillä penkeillä, ja sitä sai kaksivärimaalauksella. Alusta oli saanut hydrauliset iskunvaimentimet ja pidemmän jouston, varustelua oli laajennettu, ja "Berlin":iin (myös Troll:iin) sai myös yksipyöräistä "Campi"-peräkärryä (valmistus 1960-1964 noin 5.700 kpl). Malli oli ensiesittelynsä aikoihin 150cc-luokkansa parhaimmistoa kansainvälisellä tasolla, ja se olikin ehdottomasti suosituin isoista DDR-skoottereista 114.000 kappaleen valmistusmäärällään, tuotannon loppuessa joulukuussa 1962. Lisävarusteltuna "Berlin" oli varsin pramea, ja markkinoilla se löysi rakonsa pienten Simsoneiden ja isomman Cezeta-skootterin välistä.

IWL "Troll" (1963-1964)

IWL-mallisto uudistui tammikuuss 1963 tuotantoon tulleella "Troll 1":illa, eli "Tourenroller":illa (matkaskootteri). Moottori oli edelleen MZ ES150:stä puhallinjäähdytteiseksi muutettu, nyt 9,5hv teholla, millä Troll saavutti 90km/t ja oli siten vauhdikkain IWL:n skoottereista. Mallin muotoilu oli kehittynyt Heinkel Tourist`in suuntaisemmalla massiivisemmalla perällä ja yhteispenkillä. Skootteribuumi oli tällä välin kuitenkin laantunut niin maailmalla kuin DDR:ssäkin, ja valtionjohto tehnyt tästä johtopäätöksensä järjestelemällä moottoripyörätuotantoa uuteen uskoon. Troll-tuotanto loppui 56.513 kappaleen jälkeen joulukuussa 1964, ja IWL alkoi valmistautua kuorma-autoihin W50/L60 siirtymistä.


IWL:t Suomessa

TRAFI-ajoneuvotilasto 3/2015 tunnistaa 18kpl IWL:ä (päivittynyt toukokuussa 2015: 22kpl).

Linkkejä



Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.

GNU Free Documentation License

Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta.

Tämän artikkelin lähde: Wikipedia

Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...

Varaosat kaikkiin mopoihin Mopo Sportista