Euroopan nopea vaurastuminen toisen maailmansodan jälkeen tiesi jo 1950-luvun puolestavälistä alkaen suurta menekkikriisiä mp-valmistajille, kun asiakkaat siirtyivät ostamaan edullisia pieniä henkilöautoja (kääpiöautot, Citroën 2CV, FIAT 500/600, VW Kupla ym.). Moni mp-valmistaja siirtyikin 1950-luvun viime vuosina skootterimarkkinoille, mikä aiheutti ylitarjontaa samaan aikaan, kun myös skootterimyynti alkoi autoistumisen vuoksi vähentyä. Iso-Britannian BLMC:lle (British Leyland Motor Corporation) jo Morris/BLMC Mini-autoa "CKD"-osasarjoista Italian markkinoille (1965-1975) koonnut Innocenti/Lambretta siirtyi brittiomistukseen vuonna 1971. Valitettavasti BLMC oli tuolloin jo pahasti Iso-Britannian ajoneuvoteollisuutta koetelleiden kannattavuus-, työrauha- ja johtamiskriisien kourissa, ja juuri ostettu Innocenti-Lambretta jouduttiin ajamaan alas jo vuonna 1972. BLMC:n taival päättyisi vararikkoon keväällä 1976, ja Innocenti-Minien jatkovalmistus (1976-1982) tapahtui de Tomaso-yhtymän alaisuudessa. Leyland-moottoreiden saannin lakattua Innocenti jatkoi de Tomaso-yhtymän alaisuudessa autojensa valmistamista Daihatsu-moottoreilla aina 1992 asti. FIAT:in ostettua Innocentin sen viimeiset ei-Minit valmistuivat 1996 jolloin merkki jäi lepäämään.
Lambretta-haara taasen oli jo 1950-luvulta lähtien yhteistyössä Intian valtion omistaman API:n kanssa koonnut eri Lambretta-malleja Intian markkinoille - samantapaisen kovan moottoriajoneuvokysynnän vuoksi mikä oli vallinnut sodanjälkeisessä Italiassa. API jatkaisi Lambretta-mallien tuotantoa, vuodesta 1976 lähtien tuotemerkki-ongelman vuoksi kuitenkin "Lamby"-nimisinä, sillä valtio-omisteinen SIL (Scooters India Ltd.) oli vuonna 1972 ostanut BLMC:ltä tarpeettomaksi jääneet koneet, valmistusoikeudet sekä Lambretta-tuotemerkin. Italialaisten avulla SIL avasi uuden tehtaan intian Lucknow`ssa (Uttar Pradesh-maakunta, Intia): jopa valmistuskoneiden ohjekirjat olivat aluksi italiankielisiä. SIL jatkoi Lambretta-mallien valmistusta, ja toimitti myös CKD- l. Complete Knock-Down -sarjoja eri puolilla Intiaa sijainneille kokoonpanolaitoksille. SIL:n skootterivalmistuksen huippuvuodet olivat 1981-1982, ja tuotantomäärien viimein laskettua kannattamattomiksi yhtiö lopetti skootterituotannon vuonna 1997. Lambretta-moottoreita SIL käyttää kuitenkin yhä suosituissa 3-pyöräisissä tavaraskoottereissaan.
Ennätysajot, moottoriurheilu
Vuonna 1948 Luigi Innocenti, perustajan poika, ryhtyi muutostöihin joiden tuloksena yhtiön 125-kuutiosella mallilla ajettaisiin eri nopeus- ja sittemmin luotettavuusennätyksiä. Kevennetyillä ja viritetyillä malleilla ajettiin 11.helmikuuta 1949 Rooman-Ostian välisellä maantiellä kaikkiaan 13 nopeusennätystä: 9 kpl 125-kuutioisille nelivaihteisille ja 4 kpl 175-kuutioisille. Pian näiden ajojen jälkeen, jo maaliskuussa 1949, tehdasjoukkue siirtyi Monthléry`n ovaaliradalle, missä aerodynaamisemmalla etukatteella varustetut Lambretta-skootterit kuljettajinaan mm. Umberto Masetti keräsivät 33 kpl eri ennätyksiä nimiinsä. Vajaata kuukautta myöhemmin tiimi sai nimiinsä myös 48h-ennätyksen, ja keväällä 1950 se ajoi vielä kuusi uutta ennätystä Lambrettalle. Vespan vastattua haasteeseen ilmanvastukseltaan parannetulla koeskootterillaan Lambretta vuorostaan muotoili malliinsa liukkaammat etu- ja sivukatteet sekä pidennetyn perän. Aikavälillä 27.9.-5.10.1950 nämä riistivät Vespalta valtikan ajamalla 22 uutta ennätystä. Ahtimella varustetut 125-kuutioiset Lambretat (16hv@9.000/min) kellottivat viimein kuljettajien Ferri ja Poggi ajamina 195 km/t Monthléry-pääsuoralla ja myöhemmin 201 km/t moottoritiellä Monaco-Ingolstadt välillä (linkki ennätysluetteloon valitettavasti kirjoitushetkellä toimimaton). Ennätykset on toki sittemmin lyöty mm. virityspajojen ajamina.
Ratakilpailuja skoottereilla taas on järjestetty suuremmassa mittakaavassa ainakin Italiassa ja Iso-Britanniassa aina näihin päiviin asti. Juttua tarkoitus täydennellä näiltä osin parempien linkkien löydyttyä.
Iso-Britannian "Mod"-kulttuuri (1960-luku)
Iso-Britanniassa levisi 1950-luvulla päätieverkon varsille perustettuihin "Transport Café"-kahviloihin keskittynyt, moottoripyöräilevän nuorison ajelukulttuuri - hyvin samankaltainen kuin sittemmin 1960- ja 1980-luvun välisenä aikana Suomessakin. Eräs sen keskeisistä paikoista oli Ace Café Lontoossa, ja sen innoittajana oli Yhdysvaltojen "rocker"-kulttuuri mitä mm. Marlon Brandon elokuva 1953 kuvaili (elokuva oli monissa Euroopan maissa pitkään kiellettyjen listalla). Ajelukulttuuriin liittyi kova vauhti ("ton up boys", käsitteestä "ton"=100 mph) ja moottoripyörien rakentelu urheilullisemmiksi kahvila-raasereiksi ("café racer"). Kulttuuri ja pahat onnettomuudet herättivät laajaa tyrmistystä, ja johtivat mm. kypäräpakkoon ja nopeusrajoituksiin. Vastakulttuuriksi syntyi 1960-luvulla "Mod"-liike, missä tyypillisesti pitkään parka-takkiin ja tyylivaatteisiin pukeutunut nuori väki liikkui mittavasti rakennelluilla skoottereilla (ks. kuvaliite): niihin oli lisätty kromiosia, peilejä, lisävaloja ja valkosivurenkaita, ja usein RAF-tyylisiä kokardikuvioita. Rocker/Mod-yhteenottoja kuvataan mm. "The Who"-yhtyeen "Quadrophenia" rock-oopperassa mikä on myös filmatisoitu (Sting eräässä pääroolissa). Lambretta oli skoottereista suosituin merkki Mod-piireissä, joskin myös Vespoja on rakenneltu samantyylisiksi - kulttuuri oli aluksi keskittynyt Iso-Britanniaan, mutta sen tyyliin rakennellut skootterit ovat nykyajan marginaali-ilmiö myös Keski-Euroopassa.
Linkit
- Lambretta Scooter Museum (Weston-super-Mare, UK, englanniksi) c/o Scooterproducts, 3/2016 alasajovaiheessa
- Museo Lambretta (Rodano, italiaksi): Homepage
- Museo Meridionale della Lambretta (italiaksi): Museolambretta
Kuvien, ja osittain tekstinkin vuoksi GFDL:
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
