Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

DKW l. Dampf Kraft Wagen oli vuonna 1906 tanskalaisen Jørgen Skafte Rasmussen haltuunsa ostaneen, keisarillisen Saksan Zschopaussa sijainneen kangastehtaan vuonna 1912 ottama aputoiminimi, minkä alaisuudessa ryhdyttiin valmistamaan moottoriajoneuvoja, aluksi kevyitä moottoripyöriä vuonna 1920. Yrityksen alkuhistoriaa on esitelty MZ-valmistajajutussa, sillä II. maailmansodan päättyessä Zschopaun vanha DKW-päätehdas jäi Neuvostoliiton miehittämälle itäisen Saksan alueelle, mistä sittemmin syntyi Saksan demokraattinen tasavalta, DDR. Liukuhihnatuotantoon varhain siirtynyt DKW oli 1920-luvulla maailman suurin moottoripyrävalmistaja, ja yhtiön insinöörit kehittelivät merkittäviä teknisiä edistysaskeleita: kuuluisin niistä lienee 2-tahtimoottorin Schnürle-huuhtelu (kääntövirtahuuhtelu, nimi keksijänsä sukunimestä) mistä tuli standardiratkaisu.

Osaksi Auto Union -yhtymää, ja pääkonttorin siirto Itä-Saksasta Länsi-Saksaan (1932-1949)

DKW siirtyi 1930-luvun suuren laman puhjettua vuonna 1932 Auto Union-yhtymän alaisuuteen, mikä oli syntynyt rahoittajapankkien vaatimuksista ja konkurssien eli luottotappioiden välttämiseksi vaikeuksiin ajautuneiden ajoneuvovalmistajien Audi, DKW, Horch ja Wanderer fuusiossa. Sodan jälkeen Neuvostoliitto takavarikoi miehitysalueellaan sijainneet Auto Unionin toimipaikat (vain Berliinin Spandaussa sijainnut, DKW:n takavetoisia automalleja 1928-1940 valmistanut toimipaikka jäi Länsivaltojen miehitysalueelle), ja kansallisti yhtymän. Auto Union lakkasi olemasta loppuvuonna 1948, kun yhtymä poistettiin Chemnitzin, aikaisemman pääkonttorinsa sijaintipaikan kaupparekisteristä, ja se syntyi uudelleen vuonna 1949 Yhdysvaltain miehittämällä Saksan sektorilla Baijerin osavaltion Ingolstadtissa, missä yhtymä oli jo aikaisemmin ylläpitänyt suurta varaosien keskusvarastoa. Myös suuri osa Itä-Saksan vanhojen tehtaiden työntekijöistä ja johtohenkilöistä siirtyi muuton yhteydessä Länsi-Saksan puolelle. Ingolstadt oli valittu, koska yhtymän muut neljä toimipaikkaa Münchenissä, Nürnbergissä, Hannoverissa ja Freiburgissa olivat tuotannon jatkamista ajatellen aivan liian pieniä. Moottoripyörien valmistus alkoi vuosina 1949-1950 suositusta sotaa edeltäneestä mallista RT125, mikä sai täsmennyksen W (West l. Länsi) erottuakseen MZ:n samannimisestä mallista, ja sen rinnalla DKW alkoi myös valmistaa tavarankuljetusta varten Schnellaster-hyötyajoneuvoa. Etuvetoiset, aiemmin Zwickaussa 1931-1942 valmistetut DKW-autot tulivat taas mukaan tuotepalettiin alkaen vuodesta 1951, jolloin Düsseldorf-Derendorfissa sijainnut Rheinmetall-Borsig -yhtymän II-tehdas vuokrattiin Auto Unionin käyttöön F89 Meisterklasse-auton valmistusta varten. Tässä autossa oli yhä kaksitahtimoottori, mikä perustui vuonna 1933 esiteltyyn kaksisylinteriseen F2/F8-moottoriin, ja myöhemmät DKW-automallit saivat moottorin kolmisylinterisiä kehitysversioita. Kolmen sylinterin kaksitahtimoottorin suosio juontuu sen vähäisestä värinästä mikä vastaa nelitahtista kuusisylinteristä moottoria, koska työtahti on joka kampiakselin kierroksella: "vajaatahtisen" nelitahtimoottorin työtahtien väliin jää pakokaasun poiston ja uuden seoksen imemisen vuoksi huilitahti, eli se sytyttää vain joka toisella kampiakselin kierroksella: asia ilmenee mm. DKW-auton "3=6" -mallimerkinnästä.

Daimler Benz AG ostaa, ja Volkswagen AG valtaa DKW-autohaaran (1958-1969)

Vuonna 1958 menestyksekäs Daimler Benz AG-osakeyhtiö (Mercedes-Benz) hankki talousvaikeuksissa painiskelleen Auto Union-yhtymän määräysvallan, joskin VW Kuplalla ja sen johdannaisilla rahaa takova Volkswagen-yhtymä ryhtyi vuosina 1964-1966 ostamaan ensin kriisiin ajautuneen Auto Unionin Ingolstadt-tehtaan (muut toimipisteet jäivät Daimler Benzille), ja viimein myös sen alla toimivien yhtiöiden tuotemerkit. Daimler Benz AG luopui vuodenvaihteessa 1965-1966 Volkswagen AG:n hyväksi lopuistakin sille tarpeettomista Auto Unionin osista ja toiminnoista. Auto Unionin automalleissa tuolloin käytetyt kaksitahtimoottorit perustuivat yhä pitkälti 1930-luvulta periytyvään tekniikaan, mitä ostajakunta alkoi 1960-luvulle tultaessa vieroksua vanhanaikaisena. Lisäksi DKW:n moottoreihinsa lisäämä tuorevoitelujärjestelmä osoittautui vialliseksi, ja voitelun puutteesta johtuvat moottoririkot karkottivat ostajia edelleen. Yhtymälle kertyi menekin tyrehtyessä jopa 30.000 myymättömän auton varasto. Kaksitahtiset moottorit poistuivat vasta vuosien 1963-1966 FKW F11/F12-automallien myötä (Bundeswehrin käyttämä pieni DKW Munga-maastohenkilöauto kaksitahtimoottorilla jäi tosin pois vasta 1968), ja niiden korvaajaksi Auto Union suunnitteli uuden, puristussuhteellaan 11:1 diesel- ja bensiinimoottorien väliin sijoittuvan nk. keskipaine- eli Mitteldruck-nelitahtimoottorin, minkä piti tulla tarjolle F103-automallissa. Työllistäkseen väkeänsä, ja kattaakseen uuden moottorin kehittelykustannukset Auto Union joutui vuosina 1965-1969 valmistamaan täytetyönä kaikkiaan lähes 350.000 kappaletta suosittua VW Kuplaa. Uusi moottori tuli markkinoille vuonna 1965, mutta F103-mallinimen sijaan autosta tuli ensimmäinen sodanjälkeinen Audi-malli: aluksi vain mallinimenä, mutta uuden moottorin eri viritysasteiden tullessa markkinolle mallin nimeen tuli tehoa osoittavia lisämääritteitä kuten Audi 60 tai Audi 90 Super.

Vuonna 1969 Volkswagen viimein yhdisti Auto Unionin Audi-merkin ja yhtymään ostetun kriisiyhtiö NSU:n kanssa Audi NSU Auto Union:iksi, eli nykyiseksi Audiksi. Kotipaikka vaihtui samalla Ingolstadtista NSU-koitpaikkaan Neckarsulm. Seuraava suuri muutos tuli vuoden 1985 alussa, kun alayhtiöt yhdistettiin Audi AG-osakeyhtiöksi,. jonka kotipaikka palasi Ingolstadtiin. DDR:n puolella DKW:n vanhaan kaksitahtitekniikkaan perustuneet moottorit jatkaisivat mm. Wartburg-autossa aina 1980-luvun loppuvuosiin asti, jolloin DDR alkoi kiristyvien päästörajojen vuoksi ostaa vientimalleihin VW-nelitahtimoottoreita.

DKW-moottoripyörähaaran eriytyminen (1958- 1966)

Daimler Benz AG:ta DKW-moottoripyörähaara ei kiinnostanut, sillä moottoripyörien valmistajat Länsi-Saksassa olivat 1950-luvun puolivälin jälkeen moottoripyörien menekin nopeasti supistuessa näet joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin. DKW-moottoripyörät eriytettiin siksi 8. marraskuuta 1958 perustetulle, Nürnbergissä kotipaikkaansa pitävälle Zweirad Union-yhtymälle, jonka osakkaiksi tulivat myös jo 1957 pahojen talousvaikeuksien vuoksi Odilo Burkartille myyty Victoria- sekä Burkartin aiemmin ostama Express-valmistaja. Suurempien mp-mallien kysynnän kuihduttua uusi yhtymä siirtyi polkupyöriin sekä nuorisolle tarkoitettuihin, pääasiassa alle 50 cm³ mopedeihin ja kevytmoottoripyöriin, joita tarjottiin edelleen mainittujen kolmen tuotemerkin alla. Zweirad Union pyrki erottautumaan kilpailijoista myös erikoisella muotoilulla (vaikkapa futuristiset 115 ja 115-mallit, "peltibanaanit"). Sekava tuotepaletti ei tuonut odotettua taloudellista menestystä, ja Zweirad Union ottikin erilaisia lisätöitä muilta ajoneuvovalmistajilta: vaikkapa osien alihankintatöitä kuorma-autovalmistaja Faun:ille tai pienen nelipyöräisen Kraka- eli Kraftkarren-maastoajoneuvon (nykykielessä mönkijän) valmistuksen Bundeswehr:ille . Vuonna 1962 Burkart myi yhtymän määräysvallan Faunille, mikä ryhtyi valmistamaan erästä kuorma-automalliaan Nürnbergissä. Vuosien 1962-1966 välillä yhtymä valmisti alihankintana myös Maicon sotilasmoottoripyörää Bundeswehr:ille. Taloudellinen tulos oli edelleen heikko, minkä vuoksi Faun irtaantui Zweirad Unionista vuonna 1966, ja ostajaksi tuli Fichtel & Sachs-suuryhtiö, mikä sijoitti tehtaaseen konserniinsa kuuluvan Hercules-yhtiön.

Hercules-ajanjakso (1966 - 1996)

Uusi omistaja ajoi alas Zweirad Unionin siihenastisen moottorivalmistuksen, ja korvasi sen omilla moottoreillaan. Vuonna 1968 se jätti pois Express-rinnakkaismerkin, ja vuonna 1969 myös Victoria-rinnakkaismerkki jäi lepäämään. Oman, vain Länsi-Saksassa käytössä olleen Hercules-merkin rinnalle jäi vain kuuluisa ja ulkomaisilla markkinoilla paremmin tunnettu DKW-rinnakkaismerkki, joillain markkinoilla myös emoyhtiö Sachs-tuotemerkki, joskin mallisto oli logoa ja tunnusvärejä lukuun ottamatta teknisesti sama. Erikoisuutena Hercules/DKW-kevytmoottoripyörät säilyttivät perinteisen etusvingin teleskooppikeulan sijaan aina 1970-luvun lopun teleskooppikeulalla varustettuun Ultra 50/80-urheilumalliin asti. Vuosina 1974-1979 valmistettu Hercules Wankel 2000 oli maailman ensimmäinen kiertomäntämoottorilla varustettu moottoripyörä, joskin sen markkinoille tuloa oli kiirehditty tuon "maailman ensimmäinen"-tittelin saavuttamiseksi. Wankel-mallin kehittelytyö ei vielä ollut valmis: korkeaan hintaansa nähden painava ja niukkatehoinen malli oli pettymys paitsi suorituskyvyn, korkean polttoaineen kulutuksen ja ominaisuuksiensa, myös ja etenkin lastentautiensa vuoksi. Pitkittäinen puhallinjäähdytetty, runkokehdossa makaava moottori muistutti myös pölynimuria, ja sen käyntiääni oli poikkeava yleisiin mp-moottoreihin verrattuna. Valmistusmäärä jäi alle 1.800 kappaleen asiakkaiden päätyessä mieluummin halvempiin ja tehokkaampiin, perinteisillä moottoreilla varustettuihin suurtuotantomalleihin, ja myymättä jääneitä yksilöitä seisoi kauppiaiden varastoissa huhujen mukaan vielä vuosituhannen vaihteeseen asti. Vuosien 1987-1991 ajaksi Fichtel & Sachs siirtyi Mannesmann-suurkonsernin alaisuuteen.

Sachs-moottoripyörät (1998 - )

Hercules-polkupyörien valmistus sekä niiden vakiintunut nimi siirtyivät vuodenvaihteessa 1995-1996 hollantilaiselle ATAG Cycle Group-yhtymälle, ja Hercules-nimellä Saksan markkinoilla vuosina 1993-1996 myydyt Peugeot-mopedimallit lopetettiin. Samoin vuodesta 1990 Bundeswehr:ille valmistettujen, vuosina 1970-1990 kahtena versiona valmistetut K 125 BW korvanneen K 180 BW-sotilasmoottoripyörän tuotanto päättyi vuonna 1996. Tapahtumien seurauksena Fichtel & Sachs lopetti omien moottoreidensa valmistuksen vuodenvaihteessa 1997-1998, ja Hercules-moottoripyörähaara eriytettiin omaksi Sachs Fahrzeug- und Motorentechnik GmbH-yhtiökseen, mikä meni jo samana vuonna 1998 Alankomaissa rekisteröidyn Whinning Wheels Group-ryhmälle, ja minkä entiset Sachs-managerit ostivat vuonna 2001 muuttaakseen yhtiönimen Sachs Bikes-muotoon. Vuonna 2004 tämä yritys luopui Nürnbergin tehdastilosta, ja mallien valmistus ulkoistettiin pääasiassa Kiinaan, joskin moottorit ostettiin Hondalta. Viimein lokakuussa 2008 yhtiön nimi muuttui SFM GmbH:ksi. Perinteikäs Hercules-merkki siirtyi vuonna 2014 noin tuhannen yksityisten polkupyöräkauppiaiden muodostamalle ZEG- l. Zweirad Einkaufs Genossenschaft -osuuskunnalle.


DKW-valmistajaesittely pohjautuu toistaiseksi pitkälti Wikipedia-artikkeleihin, minkä vuoksi GFDL:



Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.

GNU Free Documentation License

Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta.

Tämän artikkelin lähde: Wikipedia

Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...

Varaosat kaikkiin mopoihin Mopo Sportista