Motowiki
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Miton historia
Cagiva Miton muotoilun takana on mahtava Massimo Tamburini, jonka käsialaa on mm. Ducatin tunnettu kilpuri, Ducati 916. Miton muotoilussa onkin paljon yhtäläisyyksiä saman aikakauden Ducati superbike-mallien kanssa. Tällä piikkiluokan kuninkalla riittää muutenkin nimeä, sillä Mitot valmistetaan samoilla tehtailla konserniin kuuluvan maailmankuulun MV Agustan kanssa.
Ensimmäiset Mitot tuotiin suomeen vuodelle -91 (varhaisessa koekäytössä Italiassa -88). Mito 1 oli täysin uusi malli korvaamaan vanhan Freccia mallin. Vanhastaan tuttua Mitossa oli Freccia C12:sta hieman muunneltu kone. Miton erikoisuuksia kilpailijoihinsa verrattuna oli mm. 7-vaihteinen moottori ja "banaanin muotoinen" takahaarukka. Mitosta tuli nopeasti suosittu pyörä Italiassa ja pitkin Eurooppaa.
Ensimmäiset tuntuvimmat muutokset tulivat vuoden -93 malliin, jolloin Mito sai uuden Marzocchin ylösalaisen (upsidedown/USD) keulan ja uudet Brembon jarrut, syntyi Mito 2.
Seuraavat uudistukset tulivat vuonna -94, jolloin vanhan Miton korvasi uusi Evoluzione malli. Ev malli on entistä enemmän suurien superbike-Ducatien näköinen, ja Mito Evoluzionea voisikin hyvin luulla Ducatiksi. Vanhasta Mitosta pidettiin sama runko ja vanha moottorikin kelpasi hieman muunneltuna. Uutta oli muotoilun lisäksi mm. kilpapyörämäisyyttä korostava ohjausiskunvaimennin!
Myöhemmin julkaistiin Miton tekniikalle tehty Cagiva Planet nakupyörä. Planet on hyvinkin eri näköinen kuin Mito, mutta käytännössä siinä on paljon Mitosta tuttua. Planet malliin tuli muunneltu Miton moottori 6-vaihteisena. 6-vaihteisella moottorilla alettiin valmistaa myös Mitoa, ja kyseisiä 6-vaihteisia malleja tuodaan Suomeen nykyäänkin.
Piikkisestä Mitosta on tehty myös lukuisia erikoismalleja, mm. Mito Racing Mk1, Mito Racing Mk2, Mito Racing Evoluzione, SP 97`, Lucky Explorer 98` ja uusimpana "525" Mito SP 06`
[muokkaa] Ominaisuudet
Cagiva Mito kuuluu markkinoiden urheilullisimpiin katupiikkeihin. Mito on selvästi suunniteltu kilparatoja ja tiukkamutkaisia teitä silmälläpitäen, myöskin ajo-ominaisuudet radalla ovat luokkansa parhaat. Se ei ole helpoin ja mukavin pyörä hitaassa kaupunkipyörityksessä, mutta ei kuitenkaan ole ainoastaan rata-ajossa käytettökelpoinen. Matkanteko ja tavallinen hyötyajokin onnistuu kohtalaisesti.
Jo Miton ulkonäöstä huomaa että kyseessä on äärimmäinen katukilpuri. Ajoasento on varsin makaava ja urheilullinen. Tanko on hieman keskivertoa kauempana, joka vetää ajoasennon automaattisesti matalaksi. Mito on Ducatien tapaan kilpurimaisen kapea (ei kuitenkaan puhuta mistään RG Gamma tai Honda CBR 125 -lookista) ja pleksi on matala, joskaan ei kuitenkaan niin matala, etteikö sen taakse kyykistymällä pääsisi jotenkin viimalta suojaan.
Istuimet ovat ohuet kuin MV Aqusta F4:ssä tai hypersport-Ducateissa ikään. Hitaassa vauhdissa kovan satulan ja iskunvaimentimien vuoksi tuntee asfaltinpäällisessä vähänkään reilumman kokoiset kivet ahterissaan helposti. Takavaimentimen säädöt voisivat auttaa asiaan. Vauhdin noustessa suurempiin lukemiin alkavat renkaat ja jousitus toimimaan paljon paremmin. Pienehköjä ja vähän suurempiakaan tien epätasaisuuksia ei enään erityisemmin huomaa. Mito on ohjaukseltaan nopea ja ketterä, mutta kaarteissa se on vakaan rauhallinen ja kulkee mutkat yllätyksettömän varmasti.
Mitolla ajaessa tuntuu että mutkat voisi ajaa aina vaan nopeammin ja nopeammin, pyörä kulkee vakaasti ja esiasennusrenkaiden pito on hyvä. Ajajan taidot ja uskallus asettavat rajat, ei niinkään pyörä. Kuristettuna kone latistaa reilusti menoa, mutta silläkin saa jo hieman tuntumaa.
Jarrut ovat Mitossa varsin mahtavat. Samalle tuntuman ja tehon tasolle ei mielestäni yllä kummankaan uuden katupiikin (RS & NSR) jarrut, eivätkä läheskään kaikkien suurempienkaan pyörien jarrut. Jarruteho on hyvä, kuten tuntumakin. Tekniikka ei aiheuta epäilyksiä, vaan pyörällä uskaltaa ajaa kovaa. Mutkaa lähestyessä jarrutuksen voi jättää viimehetkeen ja nopeuden hillitseminen onnistuu suht. kevyellä jarrukahvan puristuksella, useimmiten vain kahdella tai jopa yhdellä sormella puristaen. Tuntumassa hakataan esim. Aprilia RS selvästi, jarruja ei saa väsymään käytännössä millään. Takajarrusta ei ole niinkään paljon iloa, jos ollenkaan. Useimmiten kovissa jarrutuksissa painon siirtyessä eteen, menee takarengas helposti lukkoon jos painaa hiukankin liiankin kovaa, ja saa siten takapään pomppimaan ja heilumaan miten sattuu.
Mitoa ei ole tehty kaksipäällä matkailuun, ja sen huomaa. Takaistuin on todella ohut ja kova. Varmaankin ulkonäön vuoksi takana ei ole erikoisempia kiinnipitokahvojakaan. Muista uusista kyykkypyöristä NSR:än ylivoimaisuudesta tällä osa-alueella ei ole epäilystäkään. Mahdoton ei Mito kyytiläisen suhteen kuitenkaan ole... ainakaan lyhyehköille ajoille. Penkki on tasainen ja sen päältä ei erityisemmin tunne putoavansa. Kyytiläinen voi pitää kiinni huomaamattomista metallisista lenkeistä lokasuojan sivuissa. Niistä saa kohtalaisen hyvän otteen ja kyydissä pysyy jotenkuten kovemmassakin vauhdissa, mutta sadekeleillä saa hanskansa likaisiksi (kuten selkänsäkin). Lenkit ovat turhan ohuet, joten paljain käsin ei takana kovemmassa menossa viihdy. Takajalkatapit ovat aivan liian korkealla, mutta lohdutukseksi siten pakoputkikin on tyylikkään korkealla. Aprilia RS:ssä jalkatapit ovat mukavammin alempana, mutta penkki on ikävästi taaksepäin vievä ja minkäänlaisia tukevia kiinnipitokahvoja ei ole. Matkustusmukavuudessa loppujenlopuksi ei siis suuria mukavuuseroja ole Miton ja RS:n välillä.
Lukittavan takaistuimen alla on Mitossa kohtalaisesti säilytystilaa muovisessa lokerossa. Työkalupussin lisäksi tilaa on vaikkapa ajohanskoille (varsinkin ohuille kesähanskoille). Halutessa lisätilaa saa jos tekee itse jonkinlaiset lokeropatentit tavaratilan sivuille, missä muuten on tyhjää tilaa. Se tosin vaikeuttaa takakatteen irroittamista.
[muokkaa] Huoltotoimenpiteet
Miton suunnittelussa on ajateltu hieman myös huoltotoimenpiteitä. Bensatankki on takaosasta saranoitu, ja edessä on kätevä kuminen kiinnike. Tankin alta pääsee käsiksi koneeseen ja öljy- ja jäähdytysnestesäiliöihin. Esimerkiksi tulpanvaihto ja kaksitahtiöljyn lisääminen onnistuu melko helposti. Miton katteiden irrottaminenkaan ei ole lainkaan mahdoton prosessi, koneen lähempi tarkistelu ei Mitossa vaadi mahdotonta ponnistelua. Kaasuttimen irrottamisessa mielellään ottaakin jo tankin, pienet sivukatteet ja takakatteen (jonka jälkeen saa pienien sivukatteiden ruuvit avattua) irti, jotta itse kaasuttimen irrotus sujuisi mukavasti. Ilman pyörän kuorimistoimenpiteitä se ei helpolla onnistu.
Tosin neulan säätö onnistuu varsin helposti purkamatta mitään katteita. Tankki ylös, jonka jälkeen pääset avaamaan luistin kiinnityksen. Luistijärjestelmä nousee vaijerin mukana kaasuttimesta.
Suuttimen vaihdosta selviää vasemman ison sivukatteen avaamisella. Ensin tankki ylös, jonka jälkeen kaasuttimen kiinnityslenkit auki. Käännetään kaasutinta takaapäin katsottuna myötäpäivään, ja avataan sivukate. Suuttimen vaihto onnistuu avaamalla kaasuttimen pohjassa näkyvä 14mm mutteri.
Mito ei siis huollettavuudeltaan mitään nakupyörätasoa tietenkään ole.
[muokkaa] Kuristetun ja kuristamattoman ero
Kuten varmaankin kaikki piikki-ikäiset surukseen tietävät, EU:n myötä tulivat ikävät tehorajoitukset moottoripyöräilyyn. Kevytmoottoripyörissä tehorajoitus on 11kW (noin 15hv).
Tehorajoituksien vuoksi Suomessa myytävä Mito ei kunnolla pääse oikeuksiinsa. Tehoalue on jossain aivan muualla kuin pitäisi, eli parhaiten tehoa ei tule korkeilla-, vaan keskikierroksilla, huippukierroksille Mito ei kierrä lainkaan. Lähdöt onnistuu Mitolla mukavasti, sillä pyörä vääntää kohtalaisen hyvin jo pieniltä kierroksilta ja kytkinkin toimii todella hyvin ja tuntuma on hyvä. Käytännössä puhtia on melko tasaisesti kierrosalueella 5000-8000kpm, mutta pian seitsemän tuhannen jälkeen, kun jää odottamaan tehopiikkiä, kierrosten nousu loppuu todella nopeasti. Yli 8000kpm Mito ei kierrä ilman armotonta alamäkeä, eikä silloinkaan paljoa yli 8000kpm. Suurimmalla vaihteella normaaliolosuhteissa Mito kiertää 7500kpm jolloin nopeusmittarin osoitin on 120km/h paikkeilla. Lievään alamäkeen saa kierroslukumittarin viisarin 8000kpm paikkeille, jolloin mittarinmukainen nopeus on noin 130km/h. Mittarinmukaiset huiput kovimmilla kilpailijoilla, Mitolla ja RS:llä ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta käytännössä RS on kuristettuna hieman Mitoa ripeämpi kulkija. RS:n kuristuksien paremmuus näkyy varsinkin kiihdytyksissä, vaikka kovin suurta eroa ei silloinkaan ole.
06 vuodesta eteenpäin Mitot on kuristettu holkilla pakoputkesta, ja vakiona takaratas on kokoa 43. Uudet Mitot kiihtyvätkin hieman vanhoja paremmin kuristettuna ja pystyvät säilyttämään mittarinopeuden 125km/h varsin hyvin, jopa pienellä vastatuulella. Alamäkeen mennäänkin jo 140 mittarin näyttämää.
Lakipykälistä vähemmän välittävien onneksi Miton kuristusten poistoon ei tarvitse lähteä suurella budjetilla. Kuristuksissa on siis omat hyvät ja huonot puolensa. Kuristusten poistoon tarvittavat osat maksavat alle 85e, ja niitäkään ei ole välttämätöntä ostaa jos taitoa löytyy. Alan liikkeistä täystehoimuputkia voi saada 15e hintaan, ja hukkaputken poistaminen ei maksa oikeastaan mitään(-06 mallissa ei hukkaputkea lainkaan, holkki alkukäyrässä). Suuttimet vain on vaihdettava isommiksi (muutaman euron). Se on todella vähän verrattuna vaikkapa RS:ään, jonka rajoitusten poistoon tarvittavat osat maksavat uutena helposti yli 800e. Työ kannattaa teettää alan liikkeessä jos ei itse tiedä tarkallen mitä tekee (joitakin Mitoja on hajonnut sen takia että kaikkia kuristuksia ei ole otettu kunnolla pois, tavallisesti suuttimia ei ole vaihdettu suuremmiksi). Työtuntien määrä ja hinta on liikekohtaista, mutta minun tapauksessa kesti kolmisen tuntia ja työn hinnaksi tuli pitkälti 150euroa. Aikaa kuluu valtaosa "hukkaputken" kanssa ja jos ostat suoraan vaikkapa tehoputken, on kustannukset tietysti hieman toisenlaiset.
Täysitehoisena Miton ominaisuuksista pääsee vasta kunnolla nauttimaan. "Hyvät tehot" alkavat n. 7000kpm, ja todellinen tehopiikki 8000kpm paikkeilla. Täysitehoisen Cagiva Miton huippunopeus on todellisena nopeutena n. 150-160km/h ja kiihtyvyys realiseen 100km/h nopeuteen vain 8-9s. Lyhyillä väleillä vaihteita saa sataan kiihdytettäessä polkea suht nopeasti. Täysitehoisella Mitolla jättää naurettavan helposti lähdössä useimmat autot, kunhan ei satu juuri kylän tuunatuin sportti olemaan vastassa. Nopeusmittarin viisari ylittää 120km/h yhdessä hujauksessa, ja kiihtyvyys on suht. ripeää aina noin 160km/h mittarinmukaiseen vauhtiin asti. Moottoritielläkin ohituksiin riittää kiihtyvyyttä ja epäilykset ohitse pääsemisestä saa haudata. Tasaisella tiellä mittarihuippunopeus kuristetun välityksillä suurimmalla vaihteella on 170-175km/h tuntumassa kierrosten ollessa 10 000-11 000 paikkeilla. Joskus pyörän saa kiertämään paremmin ja ollaan jo yli 180km/h mittarinopeuksissa. Kuristetun takarattaalla (38) Mito ei kierrä kuudennella vaihteella ilman myötätuulta loppuun saakka, mutta täysitehorattaalla (41) Mito kiertää huomattavasti paremmin, vääntää kuutos-vaihteella hyvin (pitempien matkojen ajo mukavampaa, kuristetun takarattaalla vauhti putoaa helposti 100km/h paikkeille, ja jää sinne ilman vaihteiden kelaamista) ja vauhdin saa nousemaan 100-150km/h suht ripeästi. Pakoaukon säädin karstottuu helposti ja se kannattaa pitää puhtaana ja toimintakunnossa, jotta pyörä toimii kuten sen pitääkin (puhdistus 5000km välein riittää).
Tietysti on hienoa että pyörällä saavuttaa suuren huippunopeuden, mutta se ei siis ole ainoa parannus, ja tuskin useimmille kuskeille paraskaan kuristettuun nähden. Mutkatiellä ajo on entistäkin paljon mukavampaa kun tehoa löytyy tuplamäärä. Mutkistä pääsee vauhdilla eikä enään tarvitse mutkan jälkeen vaan kelata vaihteita ja manata kuristuksia!
Täysitehoisena Mito on markkinoiden tehokkain ja nopein kyykkypiikki, ja sen kyllä huomaa. Derbi GPR:llä ajavalla ei ole mitään saumaa pysyä mukana, ja RS:kin vaivoin roikkuu perässä.
Äänet on kuristetussa Mitossa voimakkaat ja terävähköt jo pieniltä kierroksilta lähtien, joka ei välttämättä kaikkien korvaan kuulosta hyvältä. Kuristusten poiston jälkeen Miton alakierroksien ääni muuttuu hieman täysikasvuisemman oloiseksi ja hiljaisemmaksi, vaikka silti pienemmillä kierroksilla saattaa vehjettä luulla mopoksi. Isommilla kierroksilla sitten äänet alkavat kovenemaan paljon, ja ne kuulostavat siltä 2T-racingpyörältä, jota Mito todella on.
