Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aprilia RS 125 -08 Nero Aprilia-värityksellä

Aprilia RS on hieno ja sporttinen piikki. Kilpailijoita tälle ei oikeastaan ole kuin yksi; Cagiva Mito. Aprilia on kuitenkin rutkasti suositumpi ja suurin syy siihen lienee Miton huono saatavuus.

RS on siis varsin urheilullinen niin ajokäytökseltään, näöltään kuin ominaisuuksiltaankin. Joten mihinkään jatkuvaan sunnuntaiajeluun sitä ei voi suositella, mutta se soveltuu hyvin myös arkikäyttöön.

Ajo-ominaisuudet

Yksin

Ajo-ominaisuuksiltaan Aprilia on mahtava. Maavaraa riittää isoihinkin kallistuksiin ja jos jalkatappien varoituspalat ottavat maahan, on se kyllä jo hyvä suoritus, siis jos pystyssä pysyy. Jousitus pelaa kovemmassakin ajossa ja epätasaisuudet eivät mutkissa pahemmin haittaa. Kovissa jarrutuksissa huomaa etupään löysyyden. Silloin jousi makaa pohjassa ja töyssyt huomaa selvästi. Takajousi tosin pelaa juuri niin kuin sen toivoisi pelaavan. Takarengas pitää pidon maahan todella kauan, eikä töyssyissä tarvitse ainakaan takapään irtoamista pelätä. Sateella voi leikitellä pienillä sladeilla helposti. Sillä pyörä välittää todella hyvin tapahtumat tiestä niin etu- kuin takapäästäkin Pyörä on täysin vakaa kovemmissakin mittarinopeuksissa. Itse ei koskaan ole tullut tunnetta, että en olisi tilanteen herra vaikka nopeutta on mittarin mukaan ollutkin usein n.170-180km/h

Takajarru on mukavan tunnokas ja puhtia riittää. Etujarru on laadukas ja melko tehokas kevytmoottoripyörään. Jarrusta löytyy tuntoa, mutta se on aika väsyvää sorttia. Hiljaisissa jarrutuksissa kaksi tai yksikin sormi riittää, mutta kun jarrua käytetään hitusen enemmän kaipaa neljää sormea, joka on jo liikaa. Eli jarrut väsyvät, mutta tosin vain määrättyyn asteeseen asti. Siitä pisteestä ei oikein ylitse tahdo päästä (tai en minä ainakaan ole onnistunut), joten luotto jarruihin säilyy ja hyvä niin.

Aprilia RS 125 -06
Ohjausgeometria on toimiva ja nopea, mutkateitä on nautinnollista ajaa vain pienillä vastaohjaus liikkeillä. Pyörä menee juuri sinne minne haluaa, joka johtuu osin myös pienestä kuivapainosta. Myöskin ajolinjaa on helppo muuttaa vaikka kesken mutkaa, eikä jarruttaminenkaan kesken mutkan vaikuta haittaavalla tavalla. Tosin olen huomannut, että aina kannattaa antaa pyörän kääntyä ja mennä itse samaa matkaa tai jäljessä. Kerran heitin itseni nopeasti puolelta toiselle ja pyörä ei oikein seurannut perässä. Seuraavassa mutkassa kokeilin nopeaa vaihtoliikettä pyörän tahtiin ja kaikki sujui hyvin.

Ajoasento on itseni mielestä yllättävän tilava (olen n. 180cm. pitkä ja normaalipainoinen), tietenkin pitää ymmärtää, että pyörä edustaa kyykkypyörien ääripäätä. Etukatteen suojiin mahtuu pidempikin. Jalat ovat korkealla joka entisestään tekee ajoasennosta etukenoisemman. Penkki on mukava ja katekin suojaa kohtalaisesti, tosin kovemmissa vauhdeissa pitää vain kyyristyä kunnolla. Satasta on kiva päästellä pystyssä jolloin ajoviima keventää käsille tulevaa painoa huomattavasti. Itselläni ei kuitenkaan ole ollut ongelmia n. 200km matkojen taittamisessa, joten pienen totuttelun (lähinnä lihasten tottuminen asentoon) jälkeen ajoasento ei ole mikään järkyttävän raskas.

Jalkoja voi helposti pitää muutamalla tavalla (ettei jalat siis puudu). Tavallisesti, tai varpaat kuskin tapeilla ja kantapäät matkustajan tapeilla. Myöskin jalkoja voi pitää siten, että ne ovat matkustajan tappien päällä lepäämässä nilkkojen kohdilta. Tämä asento melkeinpä pakottaa nojaamaan eteen ja alas, joten minä tykkään tästä vauhdikkaammassa ja tasaisemmassa moottoritieajossa.

Kaksin

Matkustajan oltavat eivät ole sitten kovinkaan hyvät. Penkki ei ole mitenkään erityisen mukava ja ei oikein ole vaihtoehtoa mistä pitää kiinni, eli kuskista. Tosin muutama kaverini, joka on useinkin kyydissä ovat ruvenneet ottamaan hanskat mukaan (tietenkin muutenkin suositeltavaa) ja pitämään oikealla kädellä katteen tai oikeastaan lokarista löytyvästä ruuvin reiästä kiinni ja toisella kädellä kuskista taikka tankista, riippuen kiihdytetäänkö vai jarrutetaanko. Toimiva ja helppo tapa. Ei häiritse kuskia mitenkään. Matkustaja istuu korkealla, joten viima käy kyydissä olijaan kunnolla ja jalkatapitkin ovat aika korkealla. Kyllä kyydissäni on kuitenkin kaverit viihtyneet helposti n. 100km matkoja, joten ei se aivan hirveä kuitenkaan ole. Näyttää paljon pahemmalta mitä on.

Vanhoilla perillä varustetut Räsät eivät paljoa mukavuudeltaan uusista eroa. Penkki on toki isompi ja pehmeämpi, mutta se viettää pahasti taaksepäin. Kyydissäolija saa nykiä itseään vähän väliä eteenpäin. Lisäksi nahkaremmi josta pitäisi pitää kiinni, on varsin hutera. Tuntuu että olisi ihan sama onko remmi kiinni penkissä vai omissa housuissa. Se antaa periksi senttikaupalla kovissa kiihdytyksissä.

Ajettavuuteen ei kyydissä olija pahemmin vaikuta, siis ihan puhtaiden kanttausten kannalta. Pyörä on yhä kevyt ja helppo käsitellä, tämä tietenkin vaatii osaavan kyyditettävän.

Etujousen löysyys ei oikein enää korostu, koska se menee jarrutuksissa jo yksin ajaessakin melkein pohjaan. Takajousi alkaa vakio säädöillä hieman rauhattomaksi kovissa nopeuksissa, eikä olo ole enää niin varmaa. Erityisesti sen huomaa tullessaan yli 100km/h johonkin suhteellisen loivaan, mutta pitkän mutkaan, josta löytyy paljon pomppuja. Jousi alkaa tekemän edestakaisin liikettä, eikä se oikein lopu ennen kuin pyörä suoristetaan taikka hiljennetään.

Takajarruun pätevät samat sanat, kuin yksin ajaessa. Etujarrun voimavarojen uupuminen taas korostuu selvästi, tosin aina sieltä sitä pitoa kuitenkin löytyy, nyt vain vaaditaan entistä enemmän sormivoimia.

Ajoasentoon kyytiläinen ei oikeastaan vaikuta. Tilaa löytyy edelleen tarpeeksi. Tosin jalkoja ei enää voi pahemmin siirrellä takajalkatapeille.

Ajovalot ja näkyvyys

Aprilia RS 125 '07
Valot ovat Apriliassa piikiksi todella hyvät. Valoalue on lyhyillä mukavan leveä ja näyttää oikeaa tienreunaa hyvin. Tosin jyrkissä mutkissa vasenreuna saattaa jäädä pimeäksi. Myöskin lyhyet ovat todellakin lyhyet ja kun pimeässä vaihtaa pitkiltä lyhyille ei tunnu näkevän oikein mitään. (Tosin valoja voi aina säätää, mutta nämä ovat ainakin minulla vakioasetukset.) Muutenkaan lyhyillä ei viitsi pilkkopimeässä päästellä ylitse 100km/h, jos tie ei ole todella tuttu.

Pitkät näyttävät hyvin ja laajasti kaikkialle. Ne todellakin valaisevat tietä todella hyvin, joten voi pimeilläkin teillä päästellä todella kovaa. Aivan piikin etuosaan eivät pitkä hyvin näytä, tosin ei periaatteessa kuulukaan, mutta se voi hitaammissa vauhdeissa häiritä. Eipä taida pitkät myöskään vastaantulijoita häiritä, sillä itse en vaihda koskaan lyhyiksi ja ei kukaan ole koskaan valojaan vilkutellut. Pitkille on myös vasemmankäden etusormella vilautusnäppäin.

Moottoripyörissä ei näkyvyyttä voi oikein muuten arvostella, kuin peilien kohdalla. Ne ovat Apriliassa sopivassa ja luonnollisessa paikassa. Peilit saa suunnattua oikeaan suuntaan ihan kohtalaisen helposti. Tosin omat hihat näkyvät usein ensimmäisenä, joten käsiä joutuu vähän siirtelemään. Kyydissä olijan kanssa pitää melkeinpä vähän kallistella, jotta näkisi taakseen hyvin. (Tosin päätä kääntämällä se on parasta aina varmistaa, että tuleeko takaa kukaan.) Peilit ovat ikävä kyllä aika pienet, joten takanäkymät ovat aika suppeat. Pyörän värinät eivät häiritse peileistä tiirailua, jollei sitten rekisterinumeroa yritä tiirailla.

Itselleni on jäänyt peileistä sellainen kuva, että ne on lisätty pyörään pakollisena lisänä.

Moottori ja voimansiirto

Moottori on eurotehoisena todella huono ajettava. Pyörä kun ei oikein jaksa vetää alle 7000rpm kuin 1 tai 2 vaihteella ja 7000rpm alkaa rajoittimet tulla vastaan, joten vääntöä kaipaisi rutkasti lisää. Käytännössä vauhdin saa suht ripeästi 80km/h mutta siihen se jääkin. Periaatteessa pyörä pystyy pitämään mittarissa melkein tilanteessa, kuin tilanteessa 110km/h. Parhaillaan päästään sinne 120-130km/h. Kerrottakoon, nyt vauhti fanaatikoille, jota eivät kuitenkaan virittää saa, että 140km/h alamäkeen olen päässyt.

Sitten täysitehoisen pariin (+tehoputki). Heti alkuun muistutan, että jotkin vääntönotkelmat ja muut vastaavat ovat paljolti säädöistä kiinni. Virityksen jälkeen moottorin todellinen luonne vasta selviää. Moottori on todella yläviritteinen ja kireä. Alle 3000rpm:n kierroksia on turha pitää, mutta jos ne ovat sen päälle voi vaikka 6 ajella 50km/h, kunhan ei tule jyrkkiä ylämäkiä eteen. 4500rpm:ssä huomaa, kuinka lisätehoa tulee selvästi käyttöön, mutta 5800-6500rpm:n välissä on tehovaje, joka haittaa lähinnä maantienopeuksissa, kun isommalla vaihteella eksyy noiden kierrosten väliin. Silloin meinaa nopeus aina pudota. Kun tuosta selvitään ja saadaan 7000rpm täyteen alkaa huvi ja 8000rpm:ssä alkaa se totinen meno aina punarajalle asti (11000rpm) tai sinne mihin kiertää, eli minun tapauksessani 12500-13000rpm:n. Ei siis tarvitse kuvitella, että tuo tehovaje olisi todella häiritsevä, itselläni se häiritsee lähinnä 90km/h vauhdissa kuutosella.

Kytkin on helppokäyttöinen, mutta 2-tahtisille niin tyypillisellä tavalla: ei kestävä, joten hirveitä luistatuksia kytkin ei salli. Vaihteisto toimii muuten mainiosti, paitsi että 5-6 välistä tahtoo löytyä helposti välivapaa.

Kun joku on kyydissä sen huomaa tehoista selvästi, koska piikeistä ei pahemmin vääntöä voi odottaa. Liikkeellelähtö on ongelmallisempi, kytkintä pitää luistattaa enemmän ja kaasua saa tarjota reippaasti.

Kaasun annostelu on helppoa ja moottori reagoi hyvin kaasun lisäykseen.

Moottori ei aiheuta häiritseviä värinöitä ajoon. Muutenkin pyörä on aika värinätön. Kyllähän sitä on, mutta itseäni se ei ainakaan koskaan ole häirinnyt.

Moottorin remontointi on kallista. Mäntä maksaa noin 120 euroa, mutta esimerkiksi vaihteiston rattaat maksaa suomessa noin 200 euroa per ratas. Pytty on pinnoitettu joten sitä ei voi hoonauttaa. Osia saa suomessa mm mp-osat.fi verkkokaupasta. Heidän sivuilla on myös räjäytyskuvat pyörästä. Moottori on melko yksinkertainen. Allekirjoittanut teki ensimmäisen bensakoneremonttinsa tämän pyörän alakertaan, ja kun teki kaiken huolella niin kone saatiin ehjänä kasaan.

Käyttökytkimet ja mittaristo

2006 -mallin uudistunut mittaristo

Mittaristo on minusta todella selkeä ja helppolukuinen. Nopeusmittarissa (vasemmassa reunassa) asteet riittävät 200km/h asti ja samasta ?rinkulasta? löytyy matka- ja osamatkamittarit. Toinen rinkula sisältää kierroslukumittarin ja 2-tahtiöljyn loppumisesta kertovan merkkivalon. Merkkivalo on minusta jopa ehkä hiukan liian silmiin pistävä, mutta tuleepahan ainakin huomatuksi.

Keskellä on sitten ajotietokone, josta löytyy: Jäähdytysnesteen lämpötila, akun käyttöjännite, polttoaineen merkkivalo, kello ja timeri, eli kierrosaikoja mittaava muoto, jolla voit itse vasemman käden peukaloa käyttäen painiskella aikoja nappulasta.

Mittari valaistus on vihreä tai punainen ja varsin näyttävän näköinen. Ei häiritse pimeässä ja silti mittaristo on selvää luettavaa.

Hallintalaitteista ei ole valitettavaa. Ne pelaavat siinä missä muidenkin piikkien. Jos nyt jotain pitää hitusen moittia on torven liiallinen herkkyys, voi tosin olla tapauskohtaista. Varatankillekin on todella helppo vaihtaa vauhdissakin, koska bensahanan säädin on todella iso. 06-vuosimallissa ja uudemmissa on bensavalo, joka ilmoittaa bensiinin olevan vähissä mittaristossa olevalla merkkivalolla.

Usein toistuvat toimenpiteet

Elikkä näihin luen sellaisia toimenpiteitä, joita pitäisi tavallisen pulliaisenkin osata tehdä piikilleen huoltojen välisenä aikana.

Ketjujen kiristäminen on helppoa. Vain yksinkertaista mutterien kiertelyä. pitkänä plussana kaikki mutterit ovat mm -kokoa, joten kaikki tarvittava löytyy tarvikesarjasta ja luultavasti valmiina kotoakin.

2-tahtiöljyn lisäys on helppoa, penkki vain irti, (On siis pikalukollinen avaimen avulla. Samoin ainoa säilytystila löytyy sieltä ja onkin aika pikkuinen. Sinne mahtuu juuri työkalusarja ja vaikkapa toiset hanskat (itse pidän siellä renkaan paikkaussuihketta). Korkki auki ja lisää öljyä.

Jarrunesteiden lisäys on myös helppoa. Tosin niitä tuskin joutuu itse vaihtelemaan.

Bensan tankkaus on helppoa (kuten tavallista), mutta pitää olla tarkkana, ettei nosta pistoolia liian ylös tällöin tankin sisään menevät reunat roiskivat laajassa kaaressa tankin päälle.

Teknisiä tietoja

Moottori 1 -sylinterinen, 2 -tahti, nestejäähdytys
Iskutilavuus 124,8 cc
Kw / hv / rpm 11 / 15 / 7800 rpm (A1) - 22 / 29 / 11250 rpm (TT)
Vaihteita 6
Käynnistys sähkö
Jarrut edessä levy, 320mm radial, takana levy, 220mm
Renkaat etu: 110/70-17", taka: 150/60-17"
Istuinkorkeus 805mm
Polttoainesäiliö 14 l ( vara 3,5 l )
Kuivapaino 127 kg

Lopputulos

Aprilia on ehkäpä paras vaihtoehto urheilullista piikkiä hakevalle henkilölle, vaikkakin Mito joillain osa-alueilla viekin voiton. Moottorissa on todella kisamainen luonne ja ajo-ominaisuudet kertovat myös pyörän tulevan lähes suoraan radalta. Lukuun ottamatta pieniä miinuksia on pyörä täynnä hyviä puolia, joten jos haluat hienon, urheilullisen pyörän hyvine ajo-ominaisuuksineen ja olet valmis tinkimään vähän mukavuudesta (varauksella), ei kun kauppaan.

Katso myös


Artikkelin kirjoitti alunperin 125cc.motot.net sivustolle Sami "speedou" Mäkinen. Moottorin remontista kertovan osan lisäsi bjusmsix