Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjalainen Derbi Senda R mopo

Mopo, vanhalta nimeltään moottoripolkupyörä tai mopedi, on kaksipyöräinen tai harvemmin myös kolmi- tai nelipyöräinen ajoneuvo, jonka moottoriteho, huippunopeus ja usein myös koko on moottoripyörää pienempi. Suomen laissa mopoksi määritellään kaksi- tai kolmipyöräinen ajoneuvo, jonka otto(bensiini-)moottorin iskutilavuus on maksimissaan 50 kuutiosenttimetriä ja suurin rakenteellinen nopeus alle 45km/h.

Mopoja on liikenteessä noin 200 000, eli suurin piirtein saman verran kuin moottoripyöriä.

Mopon ajo-oikeuden saa Suomessa 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka täyttää ajokortin saamisen vaatimukset ja läpäisee mopoilussa tarvittavia tietoja testaavan teoriakokeen. Ajokoe on ollut voimassa vuodesta 2011. Mopolla ajo edellyttää M-luokan ajo-oikeutta, mutta mopoa saa ajaa, jos on ylemmän tason ajo-oikeus, kuten A1(kevytmoottoripyörä), A(MP, tehorajoitettu tai rajoittamaton) tai B(henkilöauto). Ennen vuotta 1985 syntyneet ovat saaneet mopon ajo-oikeuden täytettyään 15 vuotta eikä heiltä vaadita mopokorttia.

Polkimilla varustettua mopoa, jonka moottoriteho on alle 1kW ja suurin rakenteellinen nopeus alle 25km/h, saa 15 vuotta täyttänyt kuljettaja ajaa ilman mopokorttia.

Mopon historiaa Suomessa

Ensimmäiset mopedit olivat oikeastaan polkupyöriä, joissa oli pieni apumoottori. Vauhtia näille moottoripolkupyörille kertyi parhaimmillaan noin 20km/h, ja suurin osa energiasta tuli yhä kuljettajan jalkalihaksista.

50-luvun lopussa Suomen ensimmäiset mopot alkoivat tulla markkinoille. Näissä mopedeissa oli kaksi käsikäyttöistä vaihdetta ja polkimet sekä levyrunko. Moottori oli usein puhallinjäähdytteinen. 1960&70-luvun taitteessa yleistyi ajoviimajäähdytteinen moottori, sekä vuonna 1970 tehdyn lakiuudistuksen jälkeen yleistyivät jalkavaihteet ja syrjäyttivät yhdessä jalkatappien kanssa käsivaihteet ja polkimet. Vaihteiden määrä kasvoi yhdellä jo 60-luvun puolella kun urheilumopot yleistyivät. 1970-luvulla mopoissa oli jo yleisesti neliportainen vaihteisto.

1970-luvun alussa Suomeen alettiin tuoda Japanista ns. "tossumopoja", eli pienirenkaisia ja muutenkin pienikokoisia mopoja. Myös vesi-/nestejäähdytystä kokeiltiin mm. Tunturin Tiger Aqua -mallissa. Vuonna 1995 Suomen liityttyä Euroopan unioniin, Suomen laista poistettiin mopoja koskenut painorajapykälä, jonka mukaan mopo ei saanut painaa yli 60 kg. Samalla poistettiin myös mopojen tehoraja, 1,1 kW (1,5 hv). Näin ovet aukenivat uusille tulokkaille ja skootterivallankumous alkoi. Muovi korvasi metallin.

Nykyajan mopo on useimmiten joko skootteri- tai enduromallinen, moottori nestejäähdytteinen ja hevosvoimia noin viisi. Mopoja tuodaan Suomeen esim. muista Euroopan maista sekä Kiinasta. Mopoja myyvät yleensä pienkone- ja moottoripyöräliikkeet. Mopon hinta on 500-4000 euroa, mallista riippuen.

Erilaiset mopot

Mopot jaetaan useisiin alaryhmiin. Näistä vanhimmat ovat ns. pappamopoja. Näiden seuraajina ilmestyivät urheilumopot, joiden nimitys on sittemmin vaihtunut sanaan isopyöräiset erotuksena minimopoista. Enduromopot valtasivat markkinoita 90-luvun taitteessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat skootterimopot yleistyneet huomattavasti. Uusin ilmiö ovat täyskatetut sporttimopot, sekä "minimotot", jotka ovat pienipyöräisten mopojen kokoisia replikoita sportti- tai maastomoottoripyöristä. Lisäksi käytetään suomimopot-termiä, jotta erotetaan Suomessa valmistetut vanhemmat mopot uusista ulkomaisista. Muita nimityksiä tämänkaltaiseen erotteluun ovat esim. "uusenska" ts. "uusenduro".

Pappamopot

Pappamopo kuvaa käsitteenä mopoja, joilla suomalaiset kulkivat välttämättömät ajonsa ennen autojen yleistymistä maassa. Yhteisenä tekijänä pappamopoilla oli levyrunko, polkimet ja kaksi vaihdetta. Jalkatappien syrjäyttäessä polkimet myös näihin malleihin tuli jalkavaihteet.

Pappamopo on käsitteenä myöhäissyntyinen ja se kuvaa nimityksenä tyypillisintä käyttäjäkuntaa: ikääntyneet miehet ja naiset huristamassa kirkonkylälle kauppa-asioille savuttavalla kulkupelillään. Mopojen valtakaudella 1950- ja 1960-luvulla mopoilla ajoi laajempi kirjo kansalaisia, myös nuorempia ja työikäisiä. Sukupolvenvaihdos on koskettanut myös pappamopoilijoita: erilaiset perinnekerhot vaalivat nyt pappamopojen kunniaa ja säilymistä ajokuntoisina.

Suomalaisvalmisteisia mopoja:

Urheilumopot

Nämä aikoinaan erityisesti nuoria silmällä pitäen valmistetut mopot alkoivat yleistyä 60-luvulla. Aluksi mopoissa käytettiin levyrunkoja, mutta 70-luvun puolivälin tienoilla siirryttiin esimerkiksi Tunturin ja Soliferin osalta teräsputkirunkoihin. Tämän aikakauden mopot ovat melko matalia ja pitkiä. Urheilumopojen ryhmän tunnetuimpia edustajia ovat levyrunkoinen Tunturi Sport, putkirunkoinen Tunturi Super Sport, Solifer SM ja Helkama Raisu.

Tossumopot

Tossumopot ovat pienipyöräisiä ja keveitä mopoja. Tunnetuimpia tossumopoja ovat nelitahtinen Honda Z50 Monkey ja kaksitahtinen Suzuki PV50. Muita tossumopoja ovat esimerkiksi Tunturi Break, Tunturi Hopper, Helkaman ensimmäinen ja alkuperäinen tossumopo, jota markkinoitiin kauppanimikkeellä Tossu. Tossumopot ovat jo kauan olleet Suomessa suosittuja.

Enduromopot

Enduromopoissa on hyvät maasto-ominaisuudet. Joustovarat ovat suuret, maavaraa on paljon ja pakoputki kulkee yläkautta. Enduromopojen aika alkoi 1980-luvun puolessavälissä ja jatkuu yhä. Ensimmäisiä suosittuja enduromopoja olivat Helkama AX, Tunturi Tiger ja Suzuki S. Nykyään suosiossa ovat valmistajat Derbi, Gas Gas, Motorhispania, CPI, Rieju, Peugeot, CH-Racing, Yamaha, Gilera ja Aprilia. Uudemmissa enduromopoissa on usein kuusi vaihdetta ja moottorit ovat kaksitahtisia. Uusimmat enduromopot ovat melko korkeita (n. 85-95 cm:n istuinkorkeus).

Moposkootterit

Skootterilla tarkoitetaan kaksipyöräistä ajoneuvoa, joka on lähes täysin katettu muovilla tai metallilla. Skootterille on tunnusomaista automaattinen variaattoriveto, joka ei vaadi kuljettajalta erillisen kytkimen käyttämistä tai vaihteiden manuaalista vaihtamista. Ensimmäiset skootterit olivat tosin manuaalivaihteisia ja nykypäivänä on olemassa myös yhdistetyllä ketjuvedolla ja variaattorilla sekä muunlaisilla voimansiirtoratkaisuilla varustettuja skoottereita. Skootterin jalkatilassa oleva etuseinä on tarkoitettu suojaamaan kuljettajaa roiskeilta ja viimalta. Jaloille on jalkatila ja astinlaudat, matkustajalla voi olla jalkatapit. Jalkatilassa on myös kätevä kuljettaa vaikka ostoskassia. Penkin alla on yleensä myös jonkinlainen tavaratila. Skootterien vakiovarustukseen kuuluu polkimen lisäksi useimmiten sähkökäynnistin. Toisiovetolaitteena toimii variaattori. Merkkejä ja malleja on valtavasti, mutta yhtenä tärkeimmistä voidaan mainita skootterin kehittäjän, italialaisen Vespan ajokit. Skoottereiden osalta nelitahtimoottorien käyttö on syrjäyttämässä perinteisen kaksitahtisen moottorin. Kaikki skootterit eivät ole kuitenkaan mopoja. Markkinoilla on skootterimallisia pyöriä, jotka ovat Suomen lain mukaan moottoripyöriä tai kevytmoottoripyöriä. Mopoiksi rekisteröitäviä skootterimallisia mopoja kutsutaan moposkoottereiksi.

Moposkoottereita:

Kyykkymopot

Kyykkymopot ovat ulkoiselta olemukseltaan kuin supersport-moottoripyöriä. Kyykkymopot alkoivat yleistyä uuden vuosituhannen alussa.

Tunnetuimpia katettuja kyykkymopoja ovat

Katteettomia naku/fighter -versioita ovat

Muita kyykyiksi laskettavia ovat hieman skootterityyppiset variaattorimopot Gilera DNA 50 ja CPI GTR 50.

Virittäminen (Suomen laki)

Virittämisellä tarkoitetaan pääasiassa mopon rakentelua siten, että se ylittää suurimman sallitun rakenteellisen nopeuden (45 km/h). Virittämistä on myös mopon rakenteen muuttaminen muulla lainvastaisella tavalla, kuten iskutilavuuden suurentaminen yli 50cm³:n. Virittäminen tai viritetyn mopon hallussapito ei ole laitonta, mutta sellaisella ajaminen yleisellä tiellä tai rekisterissä olevan mopon virittäminen on laitonta. Viritetyllä mopolla ajaminen saattaa johtaa mm. syytteeseen ajokortitta ajosta sekä aiheuttaa veroseuraamuksia.

Virittämisestä johtuvat seuraamukset: (Tiedot Trafin sivuilta)

  • autovero noin 130-450 euroa
  • sakot noin 100 euroa
  • muutoskustannukset takaisin mopoksi
  • mahdollisesti korotettu liikennevakuutusmaksu (jopa yhdeksänkertainen)
  • katsastus noin 50 euroa
  • ajokielto
  • ajokortin lykkääntyminen
  • mahdollinen luottotietojen menetys, jos veroa tai vakuutusmaksua ei maksa

Myydyimmät mopot

Tässä listaus myydyimmistä mopoista vuonna 2008. Tieto perustuu Tilastokeskuksen ja MP Kauppiaat ry:n julkaisuihin. Yhteensä mopoja myytiin 25 255 kappaletta.

Myydyimmät mopomerkit Myydyimmät mopomallit Eri mopotyyppien myynti
  1. Baotian 3 245
  2. Derbi 2 235
  3. Kymco 2 195
  4. Yamaha 1 988
  5. Sanli 1 737
  6. Keeway 1 668
  7. Peugeot 1 617
  8. Piaggio 1 031
  9. Qingqi 923
  10. Aprilia 915
  11. Muut merkit 7 701
  1. Derbi Senda R/SM 50 1 945
  2. Baotian BT49/50QT 1 750
  3. Sanli Solifer XTR50 1 735
  4. Kymco Agility 50 1 361
  5. Yamaha DT50R/SM 1 109
  6. Peugeot Speedfight 50 936
  7. Qingqi 50QT 923
  8. Kymco Super 8 778
  9. Sym Orbit/Jet Euro 50 757
  10. Baotian Oubao 50 731
  1. Moposkootteri 16 910 (67 %)
  2. Enduro/Supermoto 6 110 (24 %)
  3. Minimopo 817 (3 %)
  4. Muut ja vakiomopot 163 (1 %)
  5. Tuntemattomat mallit 1 255 (5 %)


Lisää tietoa mopoista

Tältä sivustolta löydät myös: