Hideo Kanaya

Hideo Kanaya (shinjitaii: 金谷秀夫, Kanaya Hideo), syntynyt 3. helmikuuta 1945, Kõbe - kuollut 19. joulukuuta 2013) oli japanilainen mp-kilpakuljettaja, tiimipäällikkö ja tv-kommentaattori, kolminkertainen Japanin kansallismestari (1969-1971). Erittäin taitavana tunnettu, Yamaha-kilpatallissa kehitys- ja kakkoskuskina mm. Jarno Saariselle ja Giacomo Agostinille toiminut Kanaya voitti kaudella 1975 Itävallan GP:n 350- ja 500-kuutioisten lähdöt, ja on siten ensimmäinen japanilainen WGP:n 500-kuution kuninkuusluokan osakilpailuvoittaja. Hän sijoittui kauden 1975 MM-pronssille isossa luokassa.

Ura

Kõbessa (Hyõgo-prefektuuri, Japani) syntynyt Kanaya osallistui WGP-sarjaan ensi kertaa 1967, kun hän pääsi mukaan Japanin GP-osakilpailuun Fuji-radalla villillä kortilla. Hän tuli 125-luokan kilpailussa kolmanneksi heti Bill Ivyn ja Stuart Grahamin jälkeen - oletettavasti nelisylinterisellä Suzukin RS67U-prototyypillä (Wiki NL). Vuonna 1969 hän saavutti Japanin kansallisen mestaruuden 250-kuutioisissa, ja uusi mestaruuden 1971 voittaen myös tuon vuoden 90-kuutioisten kansallisen mestaruuden. Kanaya oli tosin väläyttänyt taitojaan jo 1966 Kawasaki-junioritiimissä, kun hän päihitti finaalissa Yamahan kutsuman yhdysvaltalaisen Gary Nixonin - Nixonin tehtävä oli ollut napata voitto Kanayalta.

Vuonna 1972 Kanaya alkoi ajaa WGP-sarjassa Yamaha-tallissa säännöllisemmin. Heti ensi kilpailussa, Saksan GP:ssä erittäin vaikealla Nürburgringilla, Kanaya vei 250-luokassa TD3:lla osakiplailuvoiton ennen konkari Dieter Braunia (SMZ-Maico) ja Jarno Saarista. Voittonsa vakuudeksi hän sijoittui myös 350-luokassa podiumille Giacomo Agostinin ja Saarisen jälkeen, tuoden YZ634:nsä kolmanneksi (näitä vesijäähdytettyjä pyöriä oli vain nämä 2 kappaletta). Kanaya kuitenkin keskeytti kauden 1972 työnantajansa käskystä jo YZ634A-kehitysversiolla ajamansa Belgian GP:n jälkeen heinäkuun alussa, koska hänet kutsuttiin Japaniin kehittämään uutta TZ500:a. Sarjasijoitukisssa hän oli kahdeksas varttilitraisissa, yhdestoista 350-luokassa ja 22. isossa luokassa.

Kaudelle 1973 Yamaha ilmoittautui GP-sarjaan ensi kertaa tehdastiiminä. Saarinen olisi tallin ykkösnyrkki, tavoitteinaan MM-tittelit 250/500-luokista, ja Kanaya antaisi taustatukea. Kaksikko saavuttikin neljä kaksoisvoittoa (kolme 250-luokassa, yksi 500-luokassa) MV Agustan uuden nelisylinterisen kiukutellessa - Ago palaisikin vanhaan kolmisylinteriseen. Kauden neljäs osakilpailu oli Italian GP (Gran Premio delle Nazioni) Monzassa. 350-kuutioisten lähdössä Benelli-l´kuljettaja Walter Villa koki moottorivaurion, mutta tiimi käski häntä ajamaan viime kierrokset saavuttaakseen viidennen sijan - tämä jätti radalle öljyvanan, jota järjestäjät eivät korjanneet (eräänä järjestelyjen kelvottomuuden osoituksena). 250-luokka lähetettiin matkaan ilman lämmittelykierrosta mikä olisi paljastanut radan vaarallisen kunnon, ja niinpä suoran jälkeisessä ensimmäisessä Curva Grande-kaarteessa johtoon sännännyttä Dieter Braunia seurannut joukko, jonka kärjessä Renzo Pasolini, Saarinen ja Kanaya ajoivat tiiviissä rykelmässä, liukastui öljyyn. Seurasi hirvittävä joukkokolari, johon osallisena oli 14 kuljettajaa (lähteissä eroa), ja minkä seurauksiin niin Pasolini kuin Saarinenkin menehtyivät. Yamaha-tiimi vetäytyi tämän vuoksi GP-sarjasta koko loppukaudeksi 1973. Asiasta tarkemmin Saarinen-artikkelissa.

TZ500-projekti keskeytyi hirvittävän tragedian jälkeen, eikä Daytona 200:ssa kaatuessaan pahoin loukkaantunut Kanaya voinut ajaa kaudella 1974 lainkaan GP-sarjassa. Paluu Agostinin parina oli sitäkin komeampi, sillä kuudesta kilpailusta saaliina oli viisi podiumia, mukaan lukien kaksi voittoa Itävallan GP:ssä. Kanaya ei ennen kauden alkua sovitusti enää osallistunut Mansaaren TT-osakilpailuun eikä loppukauteen vaan palasi jälleen kehitystöihin tehtaalle Japaniin, mutta pisteet riittivät MM-pronssiin Agostinin tuotua tittelin Yamahalle ja Phil Readin jäätyä MV Agustallaan hopealle. Hän voitti sen sijaan vielä vuoden 1975 arvostetun Macau GP:n.

Kanaya osallistui jatkossa vielä muutamaan GP-kilpailuun, mutta hänen ensisijainen tehtävänsä oli kehittää Yamahan kilpureita. Tässä tehtävässä hän toimi aina tehtävästään eläkkeelle jäämiseen 1982 asti. Kanaya kuitenkin veti nuorten kuljettajien tiimiä vielä vuosien ajan, ja toimi sen ohessa tv-kommentaattorina niin moottoripyörien GP-sarjan kuin pyöräilynkin kilpailuissa.

Kanaya menehtyi 68-vuotiaana yllättävään sairauskohtaukseen.

Lähteinä käytetty Wikipedia DE/EN/IT/JP-kirjoituksia, siksi: