Eilenried-kilpailu

Eilenried-kilpailu (Eilenriedrennen) oli suuren saksalaisen ADAC-moottorijärjestön (Allgemeiner Deutscher Automobilclub) vuosina 1924-1939, ja sotatauon jälkeen uudelleen 1950-1955 yhteensä 22 kertaa järjestämä, Saksan mestaruuteen kuulunut mp-kilpailu. Sen primus motor oli paperialan tukkuliikkeen omistaja Richard Dörnke (1880-1954), joka ADAC:n urheilujohtajana ja kilpakomissaarina omasi erinomaisia suhteita Hannoverin kaupunginjohtajaan, poliisijohtoon ja hallinnon raatimiesten suuntaan. Kilpailua puolsivat myös hannoverilaiset kumi-ja rengastehtaat "Continental" (nykyisinkin tuttu) ja "Excelsior". Koska kilpailu järjestettiin aivan Hannoverin kaupungin ydinkeskustan tuntumassa Eilenried-nimistä suopohjaista puistoaluetta halkovilla kaduilla, se saavutti paljon suosiota, ja keräsi paikalle jopa 150.000-päisen yleisön. Radalla oli mittaa 4,8 kilometriä, ja se ajettiin vastapäivään. Lähtö/maali oli Lister Turm-tornin luona (tuo vanha talo selvisi onneksi toisen maailmansodan pommituksista), mistä rata kulki Hannoverin vanhan eläintarhan kääntöpisteeseen, sieltä itään Kleefeld-alueelle, mistä se kääntyi koilliseen kohti Steuerndieb-kääntöpistettä, ja kolmion pitkää sivua lounaissuuntaan takaisin maaliin.

Saksalaisten kärkikuljettajien ja tehdastiimien lisäksi Eilenried-kilpailuun osallistui myös ulkomaalaisia kuljettajia, kuten muun muassa Mansaaren TT-voittaja Ted Mellors, ja myös Suomen Onni Kyrö ajoi siellä vuonna 1937 NSU-tiimin tehdaskalustolla - ensimmäisenä suomalaiskuljettajana, joka oli valittu tehdastiimiin. Valitettavasti Kyrön visiitti Hannoverissa oli kohtalokas, sillä 250ksm-luokan sateella ajetussa kilpailussa hän kaatui neljännellä sijalla ollessaan arviolta 130 km/t vauhdista juuri ennen jyrkkää Steuerndieb-mutkaa (eräs kolmiomaisen radan käännöspisteistä), ja osui ikävin seurauksin tienvarren puuhun. Onnettomuuden oletetaan johtuneen NSU-kilpurin takajarruun tulleesta viasta, minkä vuoksi takapyörä meni lukkoon ja johti ajohallinnan menetykseen. Puuhun osunut pyöräkin tuhoutui tosin kovavauhtisessa törmäyksessä, eikä vikaa pystytty turman jälkeen enää selvittämään. Kyrö oli eräs Eilenried-radan yhdestätoista kuolonuhrista, ja ensimmäinen ulkomailla kilpaillessaan surmansa saanut suomalainen ratamoottoripyöräilijä. Vuonna 1954, kilpailun perustaneen Richard Dörnerin siirryttyä tuonpuoleiseen, Eilenried-kilpailun 125-kuutioisten osakilpailu järjestettiin Richard Dörner-muistokilpailuna: sen voitti nuori nouseva tähti ja kansan suursuosikki Rupert Hollaus, ja kyseessä oli hänen viimeinen voittonsa ennen kohtalokasta matkaa Italian GP-kilpailuun, jonka harjoituksissa hän menehtyisi.

Vaarallisena tunnettu kilpailu lakkautettiin vuoden 1955 Le Mans-kilpailun suuronnettomuuden (84 kuolonuhria, 120 loukkaantunutta - moottoriurheiluhistorian pahin onnettomuus) jälkeen, sillä Saksassa ja monissa muissakin maissa katastrofi aiheutti auto- ja mp-kilpailujen peruuttamisia tai kieltoja, ja puistoradan uudelleen käyttöön ottaminen olisi edellyttänyt mittavia turvallisuusjärjestelyjen muutoksia. Eilenried-ratana käytettyjä katuosuuksia on sittemmin muutettu merkittävästi, ja osa vanhasta kilparadasta on jäänyt puistoalueen (Eilenried tarkoittaa suomeksi Leppäsuota) halki johtavan nelikaistaisen Messeschnellweg-pikatien (Bundesstraße 3) alle.