Walter Villa

Walter Villa, syntynyt 13. elokuuta 1943 Castelnuovossa (Rangone, Modena), kuollut 18. kesäkuuta 2002 Modenassa, oli italialainen mp-kilpakuljettaja, toiseksi vanhin viidestä mp-kilpailuihin osallistuneesta veljeksestä. Perhe asui Modenan seudulla, Emilia Romagna-maakunnassa, mikä on Italian moottoriurheilun ja mm. superautojen valmistajien (Ferrari, Lamborghini) kehto.

Hän voitti Harley-Davidson-tiimin (Aermacchi) johtavana kuljettajana yhteensä 87 GP-kilpailussa (1967-1980) 24 kertaa, oli podiumilla 36 kertaa, ja saavutti neljä GP-sarjan mestaruutta (vuosina 1974 ja 1975 sekä 250- että 350-kuutioisissa). Tiimin sisäisen kukkotappelun vuoksi Walter Villa jäi 1977 tiimikaverinsa Franco Uncinin taa MM-pronssille, ja 1978 hän saavutti enää yhden GP-voiton. Vuosina 1979-1980 hän kuului Yamaha-tehdastiimiin, muttei enää pystynyt saavuttamaan edeltävien vuosien tuloksia - johtuen osaltaan Kawasakin KR250- ja KR350-kilpureiden murskaavasta ylivoimasta. Villa keräsi myös kahdeksan Italian kansallista CIV-mestaruutta (1966-1979, luokat 125, 250 ja 350). Hän menehtyi vuonna 2002 kotonaan Modenassa sydäninfarktiin vain 58-vuotiaana.

Vaatimaton, hurmaava ja antelias Walter Villa oli kilparadoilla armoton taistelija, ja tunnettu paitsi pikkutarkkana kilpapyöriensä testaajana myös kilpakumppaniensa ajotyylien huolellisena tutkijana, sillä 250- ja 350-luokat olivat ankarasti kilpailtuja, ja menestys ratkaistiin pienimpienkin detaljien parhaan hallitsemisen kautta. Siksipä Villa esimerkiksi testasi ennen kilpakautta 1973 legendan mukaan peräti noin tuhat erilaista iskunvaimenninta, piti testiuloksista tarkkaa kirjaa, ja salasi tuloksensa jopa omalta tiimiltään. Enzo Ferrari luonnehti häntä hänen huolellisen valmistautumisen vuoksi moottoripyörien GP-sarjojen "Niki Lauda":ksi, ajattelevaksi kilpakuljettajaksi. Aikalaiset sanovat Villan olleen eräs sukupolvensa täydellisimmistä kuljettajista ammattinsa eri osa-alueilla. Hauskana detaljina Villa ei 1970-luvun lopulla tullut aluksi toimeen kilpapyörissä silloin yleistyneiden etupyörän levyjarrujen kanssa, vaan vaati ja sai Aermacchi-tiiminsä pyöriin vanhan rumpujarrun takaisin, tiimikaveri Uncinin jo siirryttyä leyvjarrulliseen kilpuriin.

Lopetettuaan kilpauransa Villasta tuli merkittävä ja rakastettu keskushenkilö Classic-kilpailuissa ja kovavauhtisissa näytösajoissa. Hän toimi myös kouluttajana nuoremman polven kilpakuljettajille. Walterin vanhempi veli Francesco perusti lisäksi Villa-nimisen pienyrityksen moottoripyörien valmistusta varten.

Walter Villan ja Suomen ikävämpänä siteenä hänen 350-kuutioisen Benelli-kilpurinsa moottori rikkoutui vuonna 1973 Italian GP:n (Monza) aikana, ja levitti radalle öljyvanaa. Villa palasi varikolle, mutta tiimi kehotti häntä jatkamaan kilpailun viime kierrokset maaliin asti. Kilpailun järjestäjät eivät puhdistaneet rataa, vaan heti 350-erän perään he lähettivät 250-kuutioisten erän matkaan: tähän päivään asti on kiistanalaista kaatuiko toisella sijalla ajava Renzo Pasolini ensimmäisellä kierroksella Curva Grande-mutkaan kovalla vauhdilla tullessaan Villan radalle jättämään öljyvanaan, vai leikkasiko Pasolinin moottori kiinni (todistetusti sitä purkaessa tuli esiin männän kiinni leikkaamisen todisteita - joskin rikko saattoi johtua kaatuvan pyörän moottorin karkaamisesta ylikierroksille): niin tai näin Pasolinin pyörä viirasi arvioidussa 220 km/t vauhdissa äkisti vasemmalle, linkosi kuljettajansa radan suojakaiteisiin aiheuttaen Pasolinin välittömän kuoleman, ja sinkoutui sitten kaiteista takaisin radalle suoraan tiheässä ryppäässä mutkaa lähestyneen seuraajajoukon eteen. Tapahtuma johti 14 kuljettajan massakolariin, jonka aikana suomalaistähti Jarno Saarinen menehtyi, ja usea muu loukkaantui eriasteisesti. Vain lähtöä johtanut, öljyvanasta edeltävän 350-kuutioisten lähtönsä vuoksi tiennyt Dieter Braun onnistui välttämään sen, ja palasi ensimmäisenä kertomaan järkyttyneenä onnettomuudesta.

Kirjoituksen lähteinä käytetty eri Wikipedioita (siksi GFDL) sekä GUARDIAN-lehden muistokirjoitusta (englanniksi) vuodelta 2002.