Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kawasaki moottoripyörät logo

Kawasaki Heavy Industries, Ltd. Consumer Products & Machinery-divisioona (2011 lähtien Motorcycle& Engine-divisioona) on japanilainen moottoripyörien ja maastoajoneuvojen valmistaja. Se on yksi maailman suurimmista moottoripyöränvalmistajista. Kawasaki valmistaa myös laivoja, tehtaita, traktoreita, junia, teollisuusrobotteja, lentokoneita ja ilmailuteollisuuden osia. Shozo Kawasaki oli aloittanut kauppiaan uransa 17-vuotiaana ja hänestä tulikin merkittävä kauppamies ja laivanvarustaja. Havaittuaan japanilaistekoiset laivat heikoiksi ja onnettomuusalttiimmiksi kuin länsimaalaiset, hän perusti huhtikuussa 1876 valtiovarainministeriön tuella telakan valmistamaan laivoja Tsukiji:ssa Tokion kupeessa sijaitsevalla telakalla. Kawasaki-Tsukiji menestyi, ja 1881 avattiin jo seuraava telakka Kawasaki-Hyogo. 1896 eri telakat yhtiöitettiin Kawasaki Dockyard Co. Ltd:ksi. Menestyksen myötä Kawasaki-yhtymä pystyi laajentumaan raskaan teollisuuden eri osa-alueille. Kawasakin päämaja on alkuajoista lähtien sijainnut Kōbessa Japanissa, sen nimellä ei ole mitään tekemistä samannimisen kaupungin kanssa. Toisen maailmansodan jälkitilanteessa Kawasaki-lentokoneita ei sanut valmistaa, joten monen muun lentokonevalmistajan tavoin (mm. Piaggio/Vespa) sekin siirtyi pakon edessä mp-valmistajaksi. 1954 esiteltiin sen ensimmäinen mp "Meihatsu"-nimellä. 1961 Kawasakin tultua suuren mp-valmistaja Meguron osakkaaksi esitettiin ensimmäinen Kawasaki-niminen mp-malli 125 B7. Nykyisin Motorcycle & Engine-divisioonalla on tehtaita Japanissa, Yhdysvalloissa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Thaimaassa.

Kawasaki Suomessa

Suomessa Kawasaki-moottoripyörien, -mönkijöiden ja -vesijettien maahantuoja on Sumeko Oy, osa Vantaalla pääkonttoriaan pitävää SGN Group -konsernia, joka on tuonti- ja tukkukaupan alalla toimiva perheyritys. Teollisuusrobotteja tuo maahan Orfer Oy. Maahantuojalla on oma sivusto Kawasaki-tuotteille, ja se edustaa myös mm. Apriliaa, Derbiä ja Piaggio-ryhmän merkkejä.

Historiaa

Oman tuotannon aloittelua - Meihatsu

Kawasaki Heavy Industries, Ltd:n Aircraft-divisioona aloitti hävityn sodan jälkeen kiellettynä olleen lentokonevalmistuksen korvaajaksi jo 1949 ensimmäisen mp-moottorinsa, 148-kuutioisen yksisylinterisen OHV-nelitahdin suunnittelun. Tarina on hyvin samankaltainen kuin monilla muillakin ensimmäisessä tai toisessa maailmansodassa tappiolle jääneissä valtioissa syntyneillä nykyisin kuuluisilla mp-valmistajilla (mm. BMW, Vespa jne.) Moottori oli valmis 1952, ja sen sarjatuotanto alkoi 1953. Kawasaki ryhtyi valmistamaan sitä käyttävää ensimmäistä moottoripyörää 1954 Meihatsu-nimisenä. 1960 "Kawasaki Aircraft"-divisioona ryhtyi yhteistyöhön talousvaikeuksiin joutuneen suuren Meguro-yhtiön kanssa. Joidenkin varhaisimpien Kawasaki-Megurojen polttoainesäiliön tuotemerkistä löytyykin tästä syystä vielä Kawasaki Aircraft-merkintä. Lokakuussa 1964 Kawasaki oli vakuuttunut tuotteen sopivuudesta sen palettiin, ja otti Meguron täysin hallintaansa.

Meguro

Meguro oli Japanin valtavasta mp-valmistajien kirjosta pisimpään yhtäjaksoisest toiminut. Sen juuret ovat 1924 Nobuji Muraton Tokiossa perustamassa Murato Iron Works-yhtiössä. 1929 pörssiromahduksen seurausten vuoksi Harley Davidson-menekki Japanissa romahti minkä vuoksi se sopi 1932 lisenssivalmistuksesta Sankyo Seiyako Co.:n kanssa. Meguro (Tokion kaupunginosasta nimensä saanut) sai järjestelyn vuoksi haltuunsa piirrustukset joiden perusteella sen osaksi tullut Murato Iron Works pystyisi valmistamaan kopioita Harley-Davidsonin 750-kuutioisesta Flathead (SV) V2-moottorista, sekä sai haltuunsa tietotaitoa niin metallien kuumakäsittelystä (karkaisusta, mikä sallisi rakentaa kestäviä vaihteistoja syntymässä olevalle japanilaiselle moottoriteollisuudelle) kuin myös oppia miten suuren mittakaavan teollinen valmistus organisoitaisiin. Meguro Seisakusho alkoi 1935 valmistaa "Rikuo"-moottoripyöriä ensin 750-kuutioisena Harley-kopiona, sittemmin aina 1.200-kuutioiseksi asti oman suunnittelun turvin laajennetuilla "lättäpää"- eli SV-moottoreilla. Yhtiö ei sen sijaan lunastanut lisenssiä 1936 esiteltyihin HD:n "Knuckehead" OHV-malleihin. "Rikuo"-japsiharrikoiden valmistus jatkui aina 1962 asti, eli kunnes Kawasaki oli tullut osaomistajaksi Meguroon ja uutuusmalleja alettiin viedä Yhdysvaltioihin (Rikuo-tuotannon lakkauttaminen mahdollisesti USA-viennin ehto?).

1931 Abe Industries, moottoripyörävalmistaja mikä oli tuotteissaan jo käyttänyt Meguro Seisakushon vaihteistoja, yhdistyi Meguroon. 1935 mukaan liittyi "Rikuo"-lisenssivalmistuksen myötä Takaji Suzuki, korkea-arvoinen laivastoupseeri, koska iso pyörä oli osa sotatarviketuotantoa, ja samana vuonna Meguro otti mallia tuon ajan merkittävän moottorinvalmistajan, sveitsiläisen Motosacoche:n 500-kuutioisesta nelitahti-yksisylinterisestä, minkä se toi 1937 myyntiin Z97-nimisenä (Z97 on eräs tuote J-SAE:n japanilaisen teknologian merkkipaalujen listalla). Toiminnat yhdistettiin 1937 Meguro Manufacturing Co.:n alaisuuteen, mikä oli noussut "Rikuo":n myötä merkittäväksi laatuvalmistajaksi ja tärkeäksi toimittajaksi Japanin puolustusvoimille ja poliisille. Japanin sotaretki Kiinaan sekä sittemmin syttynyt toinen maailmansota pakottivat Meguron keskeyttämään siviilituotantonsa. Se valmisti osia Japanin lentokoneteollisuudelle. Oletettavasti tässä vaiheessa syntyi tiivis yhteys Meguron ja Kawasakin välille, mikä taas oli eräs merkittävistä japanilaisten sotilaskoneiden valmistajista (esimerkiksi kuvankaunis 1941 Kawasaki Ki-61 Hien hävittäjä Mercedes-Benz DB 601A:sta kopioidulla V12-moottorilla, mikä sai USAF:lta koodinimen "Tony" koska sen luultiin aluksi olevan italialaista valmistetta).

Meguro 2. maailmansodan jälkeen

Sodan jälkeen Meguron mp-valmistus pääsi uudelleen käyntiin 1948. Mallistossa oli edelleen Z97, jonka rinnalle esiteltiin yhteistyössä Kawasakin kanssa suunnitellut 125-, 240- ja 350-kuutioiset OHV-sinkut. Yhtiö aloitti myös 1950-luvun alussa kilpailutoiminnan ensin omalla 651-kuutiosella T1 "Senior"-twinillä, ja sittemmin 1953 BSA:n A7:stä kopioidulla mutta alkuperäisestä parannetulla K-sarjan "Stamina":lla. Tämän K1:n parannustoimet ja laatu olivat niin hyvät, että BSA:ta johtaneen kuuluisan Edward Turnerin (itsekin moottorisuunnittelija, mm. kuuluisa Triumph Speed Twin ja Ariel Square Four) väitetään Meguron moottoriin perehdyttyään sanoneen sitä "too good to be true":ksi, eli liian hyväksi ollakseen totta. K-twin oli ensimmäinen myrskyvaroitus Euroopan valmistajille japanilaisvalmistajien kyvyistä, joita oli siihen asti vähätelty. Meguron valmistusmäärät nousivat 1950-luvun toisella puolivälillä Hondan jälkeen Japanin toisiksi suurimmiksi.

Kawasaki-Meguro, Kawasaki

1958 Meguro lanseerasi 50-, 125-, 250- ja 350-kuutioisten kaksitahtisten moottoripyörämallien sarjan. Kalleutensa vuoksi, ja koska 1950-luvun lopun Korean sodan jälkeinen talouslama vaikutti rankasti myös Japaniin, mallistosta ei tullut suosittua, mikä ajoi myös Meguron talousvaikeuksiin (lama kukisti mm. silloin merkittävän mp-valmistaja YAMAGUCHIn). 1960 oli edessä vararikko, jolloin Kawasaki-jätin lentokonedivisioona Kawasaki Aircraft tuli mukaan. 1961 valmistettiin 125-kuutioinen kaksitahtinen B7, mikä oli ensimmäinen Kawasaki-niminen moottoripyörämalli. 1962 suuryhtiön osallisuus virallistui moottoripyörätuotantoa harjoittavan yhtiön Kawasaki-Meguro nimen kautta, ja B7:n parannettua seuraajamallia B8 alettiin valmistaa. B8 ja Megurolta peritty 250 FG (Meguro S8) olivat malleja, joilla yhtiö aloitti USA-vientinsä. Vihdoin 1964 Kawasaki lunasti Meguron kokonaan haltuunsa, ja siitä muodostettiin suuryhtiön Consumer Products & Machinery-, nyttemmin 2011 lähtien Motorcycles & Engines-divisioona.

Kawasaki 350 S2, taustalla 250 S1
Kawasakin ohjauksessa K-sarjan päivitettyä 500-kuutioista K2-twiniä koemarkkinoitiin heikohkolla menestyksellä Yhdysvalloissa. Siispä moottoria laajennettiin 624-kuutioiseksi sen esikuvasta BSA A7/A10 parannellen, ja se esiteltiin 1966 W1-mallina yhdellä kaasuttimella ja 50 bhp teholla (W1/W2 SS-malleissa kaksi kaasutinta ja 53 bhp teho, vientimallissa W2 maalattu säiliö kromiposkien sijaan). Pyörä oli esikuvalleen hyvin uskollinen eli aidon britin näköinen, mutta luotettava ja öljytiivis - mallin merkittävyyden vuoksi Kawasaki lanseerasti 1999 uusretro-W1:n. 1966 seurasivat urheilullinen 250 A1 Samurai ja 1967 A7 350 Avenger luistiohjatulla 2-tahtisella twinillä (vain Kawasakilla ja Bridgestonella oli luistiohjatut twinit, ts. tuplaluistikiekot - moottori oli niiden vuoksi kampiakselin kohdalta varsin leveä) joissa oli Suzukin CCI:n kaltainen Injectolube-tuorevoitelu öljysuuttimilla myös kampiakselin laakereille. 1968 yhtiö toi markkinoille mykistävän rajusti kiihtyvän 500-kuutioisen 2-tahtitripla H1 "Mach 1":n, mikä kertaheitolla nosti Kawasakin varteenotettavaksi valmistajaksi niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. A1/A7 saivat 1969 A-malleissa vanhanmallisen pisaramuotoisen kromiposkisen säiliön sijaan uudenaikaisemman pitkulaisen maalatun säiliön ja erillismittarit aiemmin etulyhtyyn upotetun yhdistelmämittatin sijaan, kunnes 1972 triplat S1 250, S2 350 ja H2 750 ehtivät markkinoille ja laukaisivat lyhytaikaisen, kohta ensimmäisen Öljykriisin katkaiseman tripla-villityksen. "Loppu on historiaa", kuten Jenkkilässä sanotaan.

(Lähteet: Wikipedia EN/JP, J-SAE, Classic Jap Cycles)

Malliston merkkipaaluja

  • 1935 "Rikuo" (teiden kuningas), 750-kuutioinen V2-malli (Harley-Davidson Flathead-kopio, J-SAE merkkipaalu, tuotannossa aina 1962 asti)
  • 1937 Meguro Z97, 500-kuutioinen nelitahtinen yksisylinterimalli (paranneltu Motosacoche-kopio, J-SAE merkkipaalu)
  • 1953 Meguro K1 "Stamina" 500-kuutioinen nelitahtinen twini (paranneltu BSA A7-kopio)
  • 1961 Kawasaki B7, 125-kuutioinen kaksitahtinen, ja sen 1962 paranneltu B8-versio (ensimmäiset tuoteet Kawasaki-nimen alla)
  • 1966 Kawasaki 650 W1, 650-kuutioinen nelitahtinen twini (brittihenkinen, K1:stä laajennettu)
  • 1967 Kawasaki A1/A7 "Samurai/Avenger", 250/350-kuutioiset kaksitahtitwinit luistiohjauksella (harvinainen twinissä)
  • 1968 Kawasaki 500 H1 "Mach 1", 500-kuutioinen kaksitahtinen kolmisylinterinen (H- ja S-sarjan triplojen kantaisä, 3-sylinterimuodin käynnistäjä)
  • 1972 Kawasaki 900 Z1 "Super Four", 900-kuutioinen nelitahtinelikko (Z-sarjan kantaisä, J-SAE merkkipaalu, nopein sarjapyörä 1972-75)
  • 1987 Kawasaki KLR650, möhköendurojen kestosuosikki, USMC:n M1030M1-dieselsotapyörän aihio (eniten valmistettu diesel-mp)
  • 1989 Kawasaki "Zephyr", 400-1.000cc-nelikkoja "naked"-peruspyöriä, mitkä lopettivat "race replica"-villityksen (J-SAE merkkipaalu)
  • 2000 Kawasaki ZX-12, ajateltu 1999 Suzuki Hayabusan kukistajaksi - valmistajat sopivat kuitenkin vapaaehtoisen 300km/t limitin (J-SAE merkkipaalu)
  • 2004 Kawasaki Vulcan 2000, möhkökustomi, suurin japanilaisvalmistajan mp-moottori toistaiseksi (J-SAE merkkipaalu, lopetettu 2010)

Kilpailumenestystä

Lähde: Wikipedia EN (kyseinen juttu päivitetty 27.12.2014, lie ajan tasalla)

Road Racing MM, Moto-GP

Ensimmäisen maailmanmestaruutensa Kawasaki saavutti 1969 RR:n 125-luokassa Dave Simmondsin toimiessa kuljettajana. 1978-82 Kawasaki hallitsi RR:n 250- ja 350-luokkia Kork Ballingtonin ja Anton Mangin kummankin voittaessa kaksi maailmanmestaruutta kummassakin, yhteensä siis kahdeksan MM-titteliä. MotoGP:ssä Kawasakilla sen sijaan oli murheita sen puolesta tiimiä johtavan saksalaisen Harald Eckl:in kanssa. Ainoastaan 2004 Shinja Nakano pystyi yhden kerran saavuttamaan podiumin 3-sijallaan Japanin osakilpailussa. 2007 kävi ilmi, että Eckl oli mukana MotoGP:ssä myös kilpailijan kalustolla, jolloin Kawasaki irtisanoi yhteistyön välittömällä vaikutuksella. 2009 se vetäytyi toistaiseksi MotoGP:stä kertoen keskittyvänsä lähempänä sarjatuotteita oleviin kilpaluokkiin sekä kilpa-ajoa harrastavien asiakkaidensa tukemiseen.

Superbike (WSBK, AMA Superbike), Endurance

WSBK-mestaruuksia Kawasaki on poiminut kaksi kappaletta, 1993 (Scott Russell) sekä 2013 (Tom Sykes). AMA Superbike-mestaruuksia plakkariin on sen sijaan kertynyt kahdeksan kappaletta 1977-97. Endurance-kilpailuissa Kawasaki on 1981-1996 kerännyt seitsemän mestarititteliä.

Motocross

Mestaruuksia on toistaiseksi yksi kappaale, 1995 Stefan Everts`in 250-luokasta saavuttama, vaikka Kawasaki onkin voittanut yksittäisiä kilpailuja runsain määrin. AMA:n motocross-mestaruuksia sen sijaan on 29 kappaletta.

Linkkejä