Condor-Werke AG oli sveitsiläinen, 1893 perustettu ja Courfaivre`ssa (Delsberg, Jura) kotipaikkaansa pitävä yhtiö, mikä aloitti polkupyörillä ja valmisti viimein osia ilmailuteollisuudelle sekä komponentteja CNC-työstökoneisiin. Vuonna 1904 se alkoi valmistaa polku- ja moottoripyöriä posti- ja armeijakäyttöön, jotka nousivat pian kestävyytensä vuoksi hyvään maineeseen. Moottoripyörät, pääasiassa armeijan tarpeisiin mutta myös siviilimarkkinoille, pysyivät tuotevalikoimassa aina 1978 asti, polkupyörät 1995 asti. "Condor-Fast SA Aerospace Technologies"-nimellä viimeksi toiminut yhtiö ajautui Sveitsin ilmavoimien hävittäjäkonehankinnan jälkimainingeissa vararikkoon vuonna 2012. Condor on 226 kpl rekisterimäärällään (TRAFI-ajoneuvotilastot 5/2016) Suomen 39. yleisin mp-merkki.

Historiikkia

Alunperin koneita Sveitsin kelloteollisuudelle valmistanut 1891 Victor Donzelot`n ja Edouard Schefferin perustama yritys jakautui vuonna 1893, kun Edouard Scheffer siirtyi veljensä kanssa valmistamaan polkupyöriä perustajiensa mukaan nimetyn "Scheffer Frères"-yhtiön alaisuudessa. Se vaihtoi vuonna 1901 liiketoimien uudelleen järjestelyn vuoksi nimekseen “Manufacture Suisse des Cycles et Motos” (Sveitsiläinen pyörä- ja moottoripyörämanufaktuuri) haluttuaan hypätä mukaan Euroopan laajuiseen moottoriajoneuvojen villitykseen. Se päätti tuolloin antaa Otto Fricker-nimiselle insinöörille toimeksi suunnitella oman 1,5hv moottorin tulevia tuotteitaan varten, mutta päätyikin viimein käyttämään jo luotettavaa mainetta keränneitä Zedel- ja Moser-moottoreita. Näinpä yhtiö alkoi vuonna 1904 valmistaa polku- ja moottoripyöriä niin Sveitsin postilaitokselle kuin armeijallekin, ja vaihtoi tuossa yhteydessä nimekseen nykyisen - samalla yhtiö otti myös kondorin (lintu) logokseen.

Vuonna 1908 sen 1,25hv-malli oli ensimmäinen menestystuote, luonteeltaan rungolta vahvistettu polkupyörä apumoottorilla, jossa oli vielä poljinkoneisto, kunnes juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä se esitteli ensimmäisen 2-vaihteisen mp-mallinsa. Maailmansodan aiheuttaman raaka-ainepulan vuoksi sodanaikainen tuotanto oli kituliasta, ja heti sodan jälkeen yhtiö myikin pääasiassa muualla valmistettuja pyöriä tai moottoripyöriä, koska se halusi suunnitella huolellisesti tekniikaltaan ajan tasalle saatetun "Motochassis"-mallinsa. Tämä sai sveitsiläisen MAG:n 250-kuutioisen nelitahtisinglen, ja myi 1920-luvun alussa mukavat noin 3.000 kpl.

Menestyksestä innostuneena Condor pystyi vuodesta 1925 lähtien tarjoamaan peräti 11 mallin paletin. Nelitahtimalleissaan se käytti Motosacoche:n 249-, 349- ja 497ksm-singlejä sekä 449-, 749- ja 998ksm V2-moottoreita. Kaksitahtimalleissaan se taas käytti sveitsiläisiä Zedel:eitä tai Villiers-moottoreita 150-200ksm-iskutilavuusluokissa. Tilanne mutkistui vuoden 1939 jälkeen, kun toinen maailmansota pakotti Condorin supistamaan mallistonsa omaan A540-singleen sekä "Universal"-valmistajan kanssa yhteistyössä tehtyyn A680-nimiseen V2-malliin. Mallikaksikon pääasiallinen ostaja oli Sveitsin armeija. Armeijan vaatimuksesta Condor alkoi sodan aikana suunnitella BMW:n ja Zündapp:in suurten sotanorsujen kaltaista, bokserimoottorilla varustettavaa mallia, minkä ensiesittely viivästyi kuitenkin vuoteen 1945 asti jolloin EC580 oli näytillä Baselissa pidetyillä messuilla. Moottori oli Condor:in Edward Frickerin suunnittelua, ja se tuli markkinoille siviiliversiona C580 (C = Civil) sekä armeijamallina A580 (A = Armée). Mallin 4v-vaihteisto oli varustettu esivalinta- ja alennusvaihde-mahdollisuudella, ja jo 1947 sen rinnalle tuli isompi A750 sivuvaunullisena. Mallit kokivat uudistuksia 1951, kun moottorit varustettiin alumiinikansin ja hydraulinostinmin, ja teleskooppihaarukan. Siviilimalleja C580, C580-1, TL580 tai "Rallye" ei myyty kuin pieniä määriä, ja aniharva niistä päätyi vientiin. Pieninä sarjoina valmistettu, laadukas Condor oli tuohon aikaan noin tuplasti vastaavaa BMW-mallia kalliimpi, eikä valmistajalla ollut kauppiasverkostoa.

1950-luvulle tultaessa sotilasmallin rinnalle tulivat kevyemmät "Sport" 200ksm Villiers-kaksitahdilla, "Racer" Condorin omalla 350ksm-kaksitahtitwinillä, sekä yllä mainitun A580-1:n siviiliversiot. Vuosikymmenen lopulla maastoautot alkoivat korvata raskaita moottoripyöriä sotilaskäytössä, ja siksi Sveitsin armeija tilasi luottotoimittajaltaan kevyemmän sotilaspyörän mikä olisi aiempia helpompi käsitellä. Condor`in Raymond Schaller, joka oli jo ollut päivittämässä bokserimoottoreita, suunnitteli yhtiölle uuden 248ksm-nelitahtisinglen. Se oli esittelyvaiheessa varustetu kannen yläpuolisella nokka-akselilla (OHC), mutta vanhakantainen tilaaja suosi työtötankoversiota (OHV) tästä moottorista. Tuotantoon tuli ensin A250-sotilaspyörä, mutta sittemmin myös C250 siviilimarkkinoille. Lisäksi Condor käytti MASERATI:n (ks. lyhyt esittely Vähän myydyt 125-mallit/historia/1953) moottoria "Grand Sport"-urheilumallissa, minkä valmistus kuitenkin jäi vaivaiseen 30 kappaleeseen.

1960-luvun lopussa Sveitsin armeija lähestyi Condor`ia jälleen toiveella edelleen kevennetystä ja helpommasta sota-mp:stä, jossa olisi korkeampi teho. Osapuolet päätyivät sotilaspyörään, missä käytettiin Ducati:n 340ksm akselivetoisella OHC-koneistolla olevaa 17hv nelitahtisingleä. Moottori ei kuitenkaan kelvannut sellaisenaan, vaan Condor teki moottoriin muutoksia joilla sen kestävyyttä parannettiin. Moottori kiinnitettiin runkoon kumityynyin sen tärinän vaimentamiseksi. Tätä mallia A350 valmistui 1973-1978 peräti 3.000 kappaletta, ja se onkin selvästi yleisin Condor-malli niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin. Condor A350 korvautui Sveitsin armeijakäytössä vasta vuonna 2001 BMW F650:llä, koska Condor oli vuonna 1978 viimeisten A350-pyörien valmistuttua sulkenut mp-tuotantohaaransa. Polkupyörien valmistusta ja Cagiva-ryhmän moottoripyörien maahantuontia Sveitsiin yhtiö kuitenkin jatkoi aina vuoteen 1995 asti.

Yhtiö siirtyi sittemmin ilmailualan alihankintatöihin, mm. PILATUS-lentokoneiden laskutelineiden valmistus, ja palasi myös juurilleen koneistuslaitevalmistajana. Joulukuussa 2005 sen osakekanta myytiin Fast Aerospace Technologies-yhtiölle, minkä osakekanta meni sittemmin 2007 venäläisille sijoittajille. Yhtiön piti 2009 lähtien alkaa valmistaa Rafale-hävittäjän siipien titaanikiinnikkeitä ja suihkumoottoreiden jarrukauhoja ranskalaiselle DASSAULT-ilmailuteollisuusjätille. Ostos liittyi Sveitsin ilmavoimien uusien hävittäjien hankintaan, joissa Dassault oli eräs kilpailija. Sveitsi kuitenkin päätyi Dassault Rafale:n sijaan ruotsalaisen SAAB:in JAS 39 Gripeniin - konehankinta joutui kuitenkin poliittiseen vastatuuleen, ja sitä on sittemmin kansanäänestyksellä päätetty lykätä tulevaisuuteen. Hankinnan menettämisen jälkeen Dassault veti työnsä pois Condor-yhtiöltä, ja se oli 2010 lähtien vailla toimintaa, enää tyhjä yhtiökuori sanottuaan väkensä irti ja myytyään valmistuskoneensa. "Condor-Fast SA Aerospace Technologies"-nimellä viimeksi toiminut yritys ajautui vararikkoon vuonna 2012: vararikko näyttäisi rauenneen, koska pesä pystyi sittemmin maksamaan suurimman osan 1,5 miljoonan SFR:n veloistaan pois.

Linkkejä

• CONDOR-klubi Alankomaat (nl/en/de, kuvia)
• Condor-historiikki, Moto Sport Schweiz-lehtijutut 15+17/1990 (saksaksi)
• Condor uuteen alkuun? 3/2012 (ranskaksi)

Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa. GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...