MBK Industries S.A., aiemmin Motobécane-Motoconfort S.A. on ranskalainen kaksipyöräisten valmistaja, jonka kotipaikka on Rouvre (Picardie-maakunta). 1924 perustettu yhtiö ajautui moottoripyöräpuolensa mallien heikon menekin (runsaasti vikoja) vuoksi vararikkoon vuonna 1983. Sen jatkajaksi 1984 perustettuun MBK Industries-yhtiöön jo 40% vähemmistöosakkaaksi Ranskan valtion (60%) rinnalle mukaan tullut Yamaha (mukaan lukien sen maahantuojat Sonauto Ranskassa ja d`Ieteren Belgiassa) otti MBK:n lopulta 100% haltuunsa vuonna 1986, saatuaan suunnatulla osakeannilla määräysvallan. Yamaha lopetti 1984-86 Ranskan valtion vaatimuksesta mukaan tulleen BFG-valmistajan (matka- ja poliisipyörät) ja MBK Industries alayhtiöineen alkoi valmistaa Yamaha-malleja EU-markkinoille. Muun muassa Yamaha YZF-R125 on MBK:n 2008 lähtien valmistama suurmenestys.

MBK Industries-osakeyhtiön rinnalla toimii erillinen "Motobecane USA", mikä tuo Yhdysvaltoihin Kauko-Idän maissa valmistettuja ajoneuvoja.

Historiikkia

11. joulukuuta 1924 herrat Abel Bardin, Charles Benoît ja Jules Benezech perustavat Pantin`issa (maakunta Seine-St. Denis) "Les Atéliers de la Motobécane" S.A.-osakeyhtiön. Se esittelee ensimmäisen "MB1"-moottoripyöränsä kaksitahtisella 175 kuution twinillä, ja mallista on erikoisuutena saatavilla läpiastuttava naisten versiokin. Sana "bécane" (f) on arkikielinen nimi polkupyörästä, fillari, ja "motobécane" siis motorisoitu fillari, kun taas moottoripyörä-sana on "motocyclette" (sen käytön rekisteröi 3.1.1897 ensimmäisenä silloinen merkittävä valmistaja Werner Frères). Vuonna 1926 samat herrat perustavat myös "Societé des Ateliers de la Motoconfort"-rinnakkaisyhtiön, mikä keskittyisi suurempiin iskutilavuusluokkiin. Motobécanen perustajat haluavat jo hyvin menestyvän kantayhtiönsä rinnalle tuon erillisyhtiön sen varalta, ettei isompien moottoripyörien myynti sujuisiikaan, eli ettei kantayhtiön olemassaolo vaarantuisi. Huoli on turhaa, sillä Motobécane-Motoconfort kasvaa 1930-luvulla erääksi Ranskan suurista valmistajista, ja sillä on jopa 750-kuutioinen nelisylinterimalli. Toisen maailmansodan aikana Koillis-Ranska on 1940 taistelukenttänä, kun natsi-Saksa on valehyökkäyksen Hollanti-Belgia kautta aloitettuaan yllättänyt sinne rynnänneet puolustajat varsinaisella päähyökkäyksellään Ardennien vuoriston halki ("Sichelschnitt"), ja panssarikiilat vyöryvät puolustavien Ranskan ja Britannian BEF:n joukkojen selustassa muutamassa päivässä aina Kanaalin rantaan asti. Motobécanen tehdas jää sodan jalkoihin, mutta väen palatessa se on onneksi säilynyt ehjänä, ja yritys voi jatkaa toimintaansa. Motobécanen eräänä tukijalkana 1929 lähtien ollut BMA-luokan polkupyörä apumoottorilla (biciclette à moteur auxiliaire), malli "B1", jää jo miehitysvuosien 1940-1944 aikana pois tuotannosta, kun BMA-luokan moottorikoko muuttuu, ja sodan päätyttyä 1945 koko BMA-luokka poistuu. Sen 1949 korvanneesta "Mobylette"-kevytmopedista muodostuu yhtiön syömähammas ~14 miljoonan kappaleen valmistusmäärällä, ja myös polkupyörien valmistus on tärkeä taloudellinen tukijalka.

Moottoripyörävalmistuksessa Motobécanen "Z"-sarja (lukuisia malleja) nousee tärkeäksi vuodesta 1946 alkaen, sillä Ranskassa on sodan jälkeen runsaasti kysyntää uusille moottoriajoneuvoille. Mukaan mahtuu erehdyksiäkin, kuten 1954 esitelty 350-kuutioinen "L4C" erikoisella kaksitahtisella pitkittäisellä rivimoottorilla, mikä on myyntipettymys. Muiden Euroopan maiden lailla myös Ranska kokee markkinamurroksen asiakkaiden siirtyessä 1950-luvun loppupuolella yhä sankemmin joukoin autojen pariin. "Z"-sarja saa loppunsa vuonna 1964.

Japanilaisjättien uudet kiinnostavat mp-mallit kääntävät kuitenkin markkinoiden suunnan 1960-luvun aikana, moottoripyörästä tulee harrasteajoneuvo entisten hyötyajojen sijaan, ja vuonna 1969 Motobécane palaa markkinoille silloin hyvin edistyksellisellä kaksitahtisella 125-twinillä. Moottorissa on mm. kovakromisylinterit ja elektroninen sytytys, ja se on ripustettu Suzukin T125 "Stinger":in tavoin kaksoiskehtorungon alaputkien alapuolelle. Tämä "125 Standard" saa sittemmin rinnalleen "Luxe"- ja "LT"-versiot, joista syntyy sarja LT1-LT2 (tuorevoitelu) ja LT3 (levyjarru edessä, CERIANI-keula, 16hv). Täyskatteella varustetun, yhdessä Moto Revue-lehden kanssa käynnistettyyn Motobecane Cup-kilpalilusarjaan tarkoitetun "LT3 coupe"-urheilumallin kilpaversio 125 S saavuttaa vuonna 1977 luokkansa Ranskan mestaruuden (1981 kilpatallin lopettamiseen asti kansallisia mestaruuksia kertyy 5kpl, ja Guy Bertin tuo 1980 WGP-sarjan hopeaa 125-luokassa). Motobécanea menestys radoilla ei kuitenkaan auta: LT-sarjan elektroninen sytytys on vikaherkkä, muussakin tekniikassa on murheitansa, ja yhtiön tuotteet ovat paitsi kalliita hankintahinnaltaan myös varaosat aivan liian kalliita japanilaisiin kilpaileviin massamalleihin verrattuina.

Motobécane on myös mennyt - liian myöhään! - mukaan Kawasakin kolmisiipien laukaisemaan 3-sylinteristen kaksitahtipyörien villitykseen: varsin tyylikäs malli M350 tulee myyntiin 1972, eli juuri hieman ennen kuin ensimmäinen Öljykriisi 1973 tekee lopun tehokkaista, mutta polttoainetta estottomasti juopottelevista kolmisylinteri-kaksitahtisista. 1974 esitellään prototyyppinä omenanvihreä 500ksm-versio nyt jo polttoaineen ruiskutuksella... mutta yleisöä ei voisi vähempää kiinnostaa isoveli, kun jo M350:t mätänevät kauppiaiden näyteikkunoiden koristeina. Suzuki siirtyy isoissa malleissaan nelitahtimoottoreihin 1976, samana vuonna Kawasakin mallisto supistuu enää 400-kuutoiseen kolmisylinteriin ("S3") minkä tehoa on jo merkittävästi kuohittu polttoaineen kulutuksen aisoihin saamiseksi, ja 1976 myös Motoconfort M350 - rinnakkaismerkki on valittu jottei urheilullinen pyörä yhdisty Motobécanen mopomalleihin - poistuu tuotannosta vain vaivaisen 779kpl jälkeen. Kahden merkin politiikka loppuu vuosikokouksen 1976 päätöksellä "Motobécane":n jäädessä voimaan. Kiukkuisten 125-kuutioisten mp-mallien tuotanto päättyy vuonna 1980.

Heikosti vahvoja japanilaiskilpailijoitaan vastaan menestyneiden moottoripyörien epäonnistumista korvaa 1980-luvun alussa polkupyörämarkkinoille tuotu "MX"-crossipyörien mallisto. Se myy hyvin, ja vaikka pyörät ovat raskastekoisempia kuin oikeat BMX-pyörät ne antavat uutta nuorekasta imagoa Motobécanelle. Valitettavasti menestys ei oikaise taloustilanteen vinoutumista, ja vuonna 1983 perinteikäs yhtiöpari joutuu hakeutumaan vararikkoon. Pesä kutsuu johtajakseen Xavier Maugendre`n, joka on juuri eronnut Kawasaki-France:n palveluksesta ja on entinen mp-maahantuojien liiton puheenjohtaja. Hän suostuttelee Ranskan valtion tulemaan mukaan Motobécane:n raunioille perustamansa MBK Industries-osakeyhtiön (S.A.= societé anonyme) 60% osakkuudella millä pelastettaisiin myös matka- ja viranomaispyöriä Citroën-automoottorilla valmistava BFG-yhtiö. "Ulkopuolisten" 40% osuus taas jakautuu Ranskan (Sonauto) ja Belgian (d`Ieteren) Yamaha-maahantuojien ja Yamaha Motor Companyn välillä - tuleepa ensi alkuun myös saksalainen Sachs mikä etsii jakelukanavaa moottoreilleen. Sekava seurakunta luopuu viimein 1986, kun Yamaha ottaa sille suunnatulla osakeannilla määräysvallan MBK Industrie S.A.:ssa. Tehtaan reilu 600 henkilön voimin St. Quentin`issä valmistui vuonna 2006 mm: 60.000 MBK- ja Yamaha-moposkootteria, 15.000 X-City 125/250-skootteria, 12.000 XT660-enduroa, sekä noin 40.000 Yamaha-veneperämoottoria.

Poimintoja mopedi- ja mp-mallistosta

• MB1, perustajien ensimmäinen "Motobécane"-moottoripyörä 175-ksm 2-tahtimoottorilla. Miesten malli yläputken alapuolisella pitkällä polttoainesäiliö, ja naistenmalli madalletulla yläputkella eli pienemmällä pa-säiliöllä.

• 1969 kaksitahtisten 125-kuutioisten twinien sarja, minkä valmistus loppuu 1980 LT3-versioon. LT4 oli valmis mutta sitä enää lanseerattu markkinoille. Viisi Ranskan mestaruutta 125-luokassa kilpaversiolla.

• 1972 Motoconfort M350, kolmisylinterinen kaksitahtinen urheilumalli, valmistus 1976 asti vain 779kpl.

• 1974, SOLEX-yhtiön alaisuudessa toiminutta mopedivalmistusta johtaneen Félix Goudard`in kuoluta 86-vuotiaana, RENAULT ostaa määräysvallan SOLEX:ista. Se myy 51% määräysvallan "Velosolex"-mopedin tuotannosta Motobécane-Motoconfort:ille, ja autoyhtiö tulee 15% osake-osuudella mukaan mp-valmistajan toimintaan. Periranskalaisissa "Velosolex"-mopedeissa on eri malleissa raskastekoiseen pyörärunkoon tai mopomaisempaan monocoque-runkoon yhdistettynä etupyörä vasten käännettävä apumoottori, eli etuveto rengasta kihnuttavan vetorullan avulla. Vuodesta 1975 Motobécanen St. Quentin-tehtaalla valmistettu klassikko poistuu tuotannosta viimein vasta 1988. Se kuitenkin palaa vielä 1998-2002 unkarilaisvalmistaja "Mopex":in tuotteena, ja retrovillityksen takia uusvanhaa Pininfarina-koritehtaan piirtämää versiota on valmistettu 2006 lähtien Kiinassa e-Solex:in nimisenä.

• 2008-jatkuu: Euroopassa valtaisan suosion saavuttaneen Yamaha YZF-R125-mallin ja sen MT-125 nakuversion valmistus tapahtuu MBK Industrie:n alaisuudessa.

Linkkejä

• Motobécane Club de France (ranskankielinen): Accueil (home), runsaasti tietoa
• Motobécane Passion (ranskankielinen): Accueil

Keskeneräinen. Velosolex-klubin ym. lähteiden lisäksi osittain Wikipedia-tietoja (ja myöhemmin kuvia), siksi GFDL:

Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa. GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...