Historiaa
Yhtiön tarina alkoi vuonna 1979, kun eräs ystävä pyysi varakasta valimoyrittäjä Franco Gallia valmistamaan hänelle pienen minicrosspyörän rungon. Se osoittautui onnistuneeksi, menestyi kilpailuissa ja johti pian toisenkin minicrossmallin, mini-speedwaypyörän sekä mini-Harrikka Florida:n valmistamiseen. Huvista alkanut juttu sai ilmaa siipiensä alle kun pyörille löytyi ostajia, ja Galli päätteli löytävänsä riittävästi varakasta ostajakuntaa nuorison 125-kuutioisten luokan "high end"-pyörille. Vuonna 1980 Luciano Marabese valittiin mieheksi, joka tuotteistaisi idean uskottavasta korkean tason mallistosta HRD-tehtaassa, mikä alkoi Busto Arsiziossa (Milano) valmistaa kevytmoottoripyöriä. Tehtaan palkkaamat 12 henkilöä pystyivät kokoamaan noin 30 pyörää viikossa, ja vuosimenekki 1984 oli jo 600kpl (lähde: CYCLE WORLD syyskuu 1985, Italia-erikoisosa).
1981 tuli tarjolla ainakin P3V-krossimalli, ja 1983 yhtiö alkoi valmistaa urheilullista WH125-katumallia. Se oli varustettu 24hv TAU TVR30 Mixer-moottorilla (Milanon Binzagossa 1976-86 insinööri Aroldo Trivellin kartingmoottoreita, myös mp-moottoreita 1976 lähtien pyöröluistiohjattuna TVR = TAU Valvola Rotante , vuodesta 1977 lähtien vesijäähdytyksellä ilman pumppua lämpökierrolla = "thermosyphon"-mallisena valmistanut yritys) täyskatteellisissa urheilumalleissa Red Horse ja White Horse - identtiset väriä lukuun ottamatta. Myöhempää vuonna 1985 markkinoille tuotua 26hv-mallia WH125/SH125 Silver Horse:a oli alkuvuoden 2015 tilaston mukaan 3kpl Suomessa, foorumitietona Moto Italia -yhtiön tuomana noin kymmenkunta. Pyörästä sai myös 32hv "Formula"-rataversiota (putkiristikkorunko, >190km/t). Sporttien rinnalle tuli vuonna 1985 vielä 22hv:n laimennettu WH125 "Road"-malli, mutta ei ole selviää onko Suomen ajoneuvotilaston tuntema neljäs HRD "1C"-malli mikään em. tuotteista.
HRD:t olivat lähes käsin tehtyjä, innovatiivisia ja laadukkaita, ja erittäin kalliita: Aprilian kilpailevan 125-kyykyn 2,6 miljoonan Italian liiran sijaan HRD Silver Horse maksoi yli 4 miljoonaa. Suomessa SH125:n hinta oli foorumitietona n. 20.000 mk 1980-luvun puolessavälissä, kun urheilulliset japanilaiset kevytmoottoripyörät (Honda MBX, Suzuki RG ja Yamaha RD) maksoivat tuolloin n. 13.500mk BIKE-lehden 1985 mukaan. Kireä Silver Horsen TAU-moottori oli kuitenkin vaikean maineessa ( italiaksi "cattiva" foorumimielipiteenä = kelju/huono). Tehokkaat, pyöröluistilla ohjatut 2-tahtimoottorit olivat yleisesti, myös kartingissa kirjoittajan kokemuksen mukaan, hieman hankalia. Facebookissa oli tuolloin ja ehkä vieläkin pieni HRD-ryhmä , missä oli kuvia ja kenties kiinnostavia yhteyksiä. Esimerkiksi italialainen Emanuel&Co.-yhtiö teki Silveriin tarrasarjaa. SH125 on "highly collectible", ellei ole ollut sitä jo alusta asti. Italialaisella kauppasaitilla toukokuussa 2015 myynnissä olleen lähes ajamattoman, alkuperäiskuntoisen Silver Horsen pyyntihinta oli yli 12.000€, sittemmin alennettu hiukan alle 10.000:een... ei seurattu oliko mennyt kaupaksi.
HRD lopetti mp-tuotantonsa 1987 alan kärsiessä tuohon aikaan Italian mp-markkinoiden lamasta (myös erikseen mainittu MALANCA lopetti 1987), ja KRAM-IT ostaa sen osakekannan. Vaiherikkaan ajanjakson kuluessa HRD-jäänne vaihtoi nimeä ensin Engineering Motorsport S.r.l.:ksi, sitten HRD Industrie S.A.:ksi Ranskaan Saint Juery`ssä (osallistui Supermotard-kisoihin Julien Minnen ja Stephan Da Silvan kuljettamina, 125- ja 250-kuutioisilla Yamaha-moottoreilla varustettuna), kunnes se tuli osaksi trialpyörien valmistaja Sherco:a (lähde: Moto di Lombardia). HRD:stä ja sen TAU-moottoreista tuntuu löytyvän varsin vähän tietoa jopa Italiassa. HRD-lyhenteen ajatellaan kenties viittaavan huippulaadukkaaseen brittiläiseen "Vincent HRD":hen, mutta moto.it:n EICMA 1983-jutun mukaan se tarkoittaa todellisuudessa "Happy Red Devils":iä. Valitettavasti "125stradali"-sivuston HRD-osio oli kevariesittelyä kirjoitettaessa vielä tyhjä, ei linkitettyjä HRD-juttuja, mutta sittemmin materiaalia on kenties tullut saataville.
Luciano Marabesesta ja Aroldo Trivellista
HRD:n suunnitellut Luciano Marabese siirtyi jo 1984 PIAGGIOn palvelukseen ja vastasi lukuisista Gileran tai Piaggio/Vespan malleista, muun muassa Gileran KZ/KK tai erikoinen Gilera CX, mutta myös monista Suomessakin suosituista skoottereista (mm. NRG). Vuonna 1994 hän siirtyy Aprilialle, ja loi siellä mm. uudistetun Pegaso 650:n, sitten vuonna 2000 Marabese pestautui AUDI Marine-divisioonaan (VW-konserniin kuuluva Lamborghini on eräs kilpaveneiden tärkeä moottorintoimittaja). TAU-moottoreita on käytetty kartingissa (All Kart), moottoripyöristä Ancillotti PST 125:ssä (TVR27), ja insinööri Trivelli oli sittemmin mukana vaikeassa Bimotan 500-kuutioisen 2-tahtisen "V-Due":n moottoriprojektissa. Ongelma ratkesi vihdoin, kun V-Duen kampikammion tiivisteet havaittiin heikosti konstruoiduiksi: ohivuoto laihensi seosta, mikä johti vääjäämättä moottorin kiinni leikkaamiseen. Varsin pienen korjauksen jälkeen harvinaiset V-Duet ovat nousseet erääksi halutuimmista Bimota-klassikoista.
HRD Silver Horse- ja kevariteeman ympäriltä oli ja on kenties edelleenkin mielenkiintoinen juttu MOBILISTI-lehden arkistossa.
Kirjoitus on hieman korjattu versio MOTOT-Wikin "Vähän myydyt 125-mallit"-kirjoituksesta.
