EBE (Ebeverken AB) oli ruotsalainen Åmålissa kotipaikkaansa pitänyt moottoripyörävalmistaja. Pohjana sen perustamiselle oli gävleläisen Carl Georg (myös Karl Georg eli KG) Lindqvistin vuonna 1917 kehittämä ja patentoima edistyksellinen, alipaineohjatuilla venttiileillä (snarkventil (se), snifting valve (en), Schnüffelventil (de, neutri), snuffelklep (nl)) toimiva pieni nelitahtinen apumoottori polkupyöriin. Valmistusta varten perustettavan yhtiön osakkaiksi tulivat mm. tehtailija Gustaf Berglöv ja PIX-tirehtööri Eriksson sekä usea muu gävleläinen sijoittaja, joiden nimistä E.B.E. muotostui. Yhtiön aloitus osui hankalaan aikaan ensimmäisen maailmansodan vielä riehuessa Keski-Euroopassa. Sen kaksivaihteinen, 1910-luvulla harvinaisella vapaakytkimellä varustettu hieno, mutta 500 kruunun hinnalla kallis moottoripolkupyörä oli suosittu, mutta EBE kärsi sodan päättymisen jälkeisen talouslaman aikaisista vaikeuksista. Yrityksen kärsimien tappioiden vuoksi se ajautui vararikkoon 1921, vasta kolmisen vuotta toimittuaan.
Lindqvistin moottori oli kuitenkin niin edistyksellinen, pieni mekaaninen ihme, että ensi yrityksen toimitusjohtaja Robert Karlssonin taakse kerättiin uutta pääomaa, ja yhtiö pääsi jatkamaan toimintaansa vuona 1922 em. Pix-Erikssonilta vuokratuissa tiloissa. Se päätti keskittyä verottomiin ja ilman ajokorttia ajettaviin pieniin moottoripyöriin, ja aiempaa mallia tukevoitettiin sen painon kuitenki jäädessä 47 kiloon, eli alle rekisteröintirajan 50kg. EBE-moottoreita käytettiin myös muiden valmistajien tuotteissa: vaikkapa Monark:in silloin vielä alkuperäisellä "Svenska Cykeldepoten"-nimellä myydyssä ESSE-mallissa 1919 oli käytetty EBE:n alkuperäistä Lindqvist-moottoria, ja ensimmäinen "Monark"-niminen malli numero 1 vuodelta 1927 oli sekin varustettu EBE:n nyt 172-kuutioisella voimanlähteellä. EBE itse esitteli jo 1923 500-kuutioisen sivuvaunullisen moottoripyörän, ja edellä mainittu 172-kuutioinen uusi moottori tuli markkinoille 1924. Se oli niin laadukas, että Ruotsin prinssit Carl ja Bertil ostivat kumpikin omansa jo vuonna 1926. EBE keräsi myös menestystä kilparadoilla ja sai pohjoismaisia ennätyksiä nimiinsä, osittain perustajan pojan Henry Lindqvistin ajamana. Myös ulkopuoliset kuten Rolf Gülich saavuttivat menestystä EBE-moottoripyörillään.
Yritys ei kuitenkaan ollut elinkelpoinen pelkkänä moottoripyörien valmistajana, vaan valmisti koneteknisiä komponentteja muille valmistajille, ja mm. jousia Ford:ille sekä kuorma- että linja-autoihin. Nämäkään taloudelliset tukijalat eivät kuitenkaan riittäneet: vuonna 1929 talousvaikeudet johtivat uudelleen EBE:n vararikkoon, eikä se suuren 1930-luvun talouslaman aikana enää lähtenyt kolmanteen yritykseen markkinoilla. Arvostettua EBE-nimeä käytettiin ilmeisesti kuitenkin vielä myöhemmin Ruotsissa (ei sidettä alkuperäiseen) ainakin polkupyörissä.
Kekseliäs KG Lindqvist sen sijaan ei antanut periksi, vaan hän alkoi jo 1933 valmistaa veneperämoottoreita "Triumf"-nimellä, ja hänen poikansa perustivat vuonna 1935 "Bröderna Lindqvist"-moottoritehtaan. Siitä kehittyi aikanaan Componenta Industri AB, jonka suomalainen Matti Lehtosen 1918 perustama "Rauta- ja Metallivalimo Suomi RMS" (myöhemmin "Suomivalimo" ja sitten pörssinoteerattu "Santasalo Vaihteet-JOT") osti vuonna 1997. Lehtosten sukuyritys on sittemmin ottanut yritysostossa mukana tulleen "Componenta"-nimen omakseen, ja se on nykyään eräs suurimmista itsenäisistä valimoalan yrityksistä Euroopassa.
Suomessa ei näytä TRAFI-ajoneuvotilaston 12/2015 mukaan olevan enää ainuttakaan EBE-moottoripyörää rekisterissä, mutta valmistajajuttu ehdotetaan säilytettäväksi mielenkiintoisen Componenta-yhteytensä vuoksi.
Linkkejä/lähteitä
- Tommy Norumin blogi EBE:stä (ruotsinkielinen)
- Björn Bellanderin blogi Eds Museum: EBE-osuus (ruotsinkielinen)
- Historik Monark: (ruotsinkielinen)
- COMPONENTA historiikki: Selim ja Harri Saukkomaa (englanniksi)
Hieman hataraa valmistajajuttua tarkoitus parannella talven 2015/16 aikana kunhan lähdeaineistoa löytyy lisää...
