Säännölliseen huolto-ohjelmaan kuuluu esimerkiksi ketjujen putsaus ja voitelu, rengaspaineiden tarkistus, valojen toiminnan tarkastaminen, moottoripyörän puhtaana pitäminen, ketjujen kireyden säätö, jarrupalojen kuluneisuuden tarkistus sekä yleinen moottoripyörän toiminnan tarkkailu. Ketjujen voitelu tulisi tehdä aina kun ketjut ovat kuivat tai sitten 500km välein. Ketjujen puhdistus taas tulisi tehdä lian kasaantuessa kerrokseksi tai vaikkapa 2000km välein. Rengaspaineiden tarkistus tulisi tehdä silmämääräisesti aina kun valmistaudut ajamaan, tarkempi tarkistus taas kylmillä renkailla vaikkapa 3-4 viikon välein, vaikkapa viikonloppu ohjelmana. Valojen toiminnan tarkistaminen on hyvin helppoa, pyörän käynnistäessä näet lyhyiden valojen toiminnan joko heijastuksena toisesta ajoneuvosta tai laittamalla käden valon eteen. Vilkkujen toiminnan näet joka risteyksessä kun vain käännät päätä taakse asti. Takavalon toiminnan näet peileistä heijastuksena tai pyörän vieressä seistessä, ajovarusteita päälle pukien. Jarruvalon toiminnan näet taas samaan tapaan heijastuksena peileistä havaiten.
Moottoripyörän näkyvän osuuden peseminen on helppoa ja hauskaa, pidät aina vesiletkun käsillä jolloin voit heti kotiin tultuasi huuhdella irtoliat pois vaikka päivittäin. Perusteellisempi puhdistus käsittää pesuaineen ja paljon enemmän työtä, tämä olisi hyvä suorittaa kerran kahdessa viikossa tai kunnon mutaryöpyn jälkeen. Ketjujen kireyden säädön näkee silmällä ja tarkemman arvion saa kengällä ketjuja ylöspäin nostamalla moottoripyörän päällä istuen. Jarrupalojen kuluneisuuden helpoin tarkastelu on kuunnella jarrujen ääniä jarrutettaessa, jos et tiedä jarrupalojen kuluneisuudesta niin jatkuva kitinä jarrutettaessa viittaa vaihtolistan täydentämiseen. Tarkka kuluneisuuden tarkistus tapahtuu ensinnäkin kulumisrajan selvittämällä, esim. 2mm kitkapalan vahvuus minimi, sitten taskulampulla ja ruuvimeisselillä kaapien katsoa jarrupalan paksuus silmämääräisesti. Sopivan vertailukohteen saat esim. pellinpalasta jonka paksuuden tiedät. Moottoripyörän toiminnan yleinen tarkkailu on taito joka ei koskaan ole täydellinen. Erilaisten vikojen ääniä ja värinöitä yms. oppii tulkitsemaan vain kokemuksen kautta, eikä kaikki äänet tai tärinät edes ole vikojen merkkejä vaan ominaisuuksia. Tarkasteltaviin asioihin kuitenkin kuuluu säätilan eli tuulennopeuden tarkkailu ja sen mukaan moottoripyörän käyttämisen arviointi, onko kaikki kunnossa?
Moottorin huoltaminen onkin sitten jo vaativampaa, olettaen, että suoritat kaikki huollot itse. Helppoja moottorin toimintaa ylläpitäviä toimenpiteitä ovat sytytysosien tarkistaminen tai vaihtaminen, kaasuttimen puhdistaminen sisältä ja ulkoa, ilmanputsarin vaihto tai pesu/öljyäminen. Säätöarvoja ja työkaluja enemmän vaativia huoltoja ovat esimerkiksi sylinterisarjan karstanpoisto, pakoputken karstanpoisto, männän ja porauksen uusiminen, kytkimen levyjen ja asetelman tarkistus tai vaihtaminen. Tässä juttusarjassa tulen käymään läpi moottorin huoltoon liittyvät toimenpiteet kuvien ja vinkkien kera, helpot ja vaikeat kohteet.
Sytytysosien huoltaminen aloitetaan kaikkien paikkojen huolellisella puhdistuksella! Ensimmäiseksi puhdistus kannannataa aloittaa moottoritilan ulkoisella puhdistuksella liuottimilla ja esim. hammasharjalla, sitten koneen sivukoppa auki ja liuottimeen kastetulla rievulla tai hammasharjalla hinkaten mahdolliset liat pois. Huuhtele sytytysosat joko akkuvedellä tai liuottimella, vesi voi aiheuttaa oikosulun kuivumisenkin jälkeen. Puhtaat osat on helpompi pitää puhtaana ja myös tarkkuus on parempaa lian puuttuessa ympäristöstä. Kärjellisillä järjestelmillä huoltoihin kuuluu kärkivälin säätö, kondensaattorien vaihtaminen, liitoksien tarkistaminen ja sytytysjohdon päiden kuolleen osan poistaminen. Kärjettömällä sytytyksellä on ehdottoman tärkeää pitää sähköjohtojen liitokset kunnossa. Pätkivä liitos voi aiheuttaa suurenkin jännitepiikin ohjausyksikköön (CDI/Tyristori yms.) joka tuhoaa helposti yksikön ”takaiskuventtiilin” eli diodin. Tämä jännitepiikin vaara pätee myös latausvirran tasasuuntaukseen. Joten maadoituksen liitokset on syytä tarkistaa ainakin pyörän ostaessa ja vaikkapa kolmen vuoden välein.
Kärkien säätäminen hoituu usealla metodilla. Ensimmäinen ja yksinkertaisin metodi on käyttää liuskamittaa välyksen mittaamiseen ja esim. yleismittaria sytytysajoituksen määrittämiseen. Välyksen oikean mittaustekniikan opetteluun menee jonkun verran aikaa, vaikka tämän luulisi olevan aivan helppoa. Ensimmäinen sääntö on, että mittavälineet ja kärjet ovat puhtaat rasvasta, ruosteesta ja muusta liasta. Tämän jälkeen pyöritä moottori kohtaan jossa kärjet ovat silmämääräisesti täysin auki ja koeta asettaa oikean välyksen paksuinen liuskamitta kärkien rakoon.
Liuskan liikkuessa aivan kevyesti, välys on hieman liian suuri. Liuskan liikkuessa hieman tahmeasti(ei kuitenkaan tarvita voimaa melkein ollenkaan) on välys sama kuin liuskamitan paksuus. Kärjen liikkuessa vähääkään joustaan vasten liuskaa rakoon asettaessa, on välys liian pieni liuskamitalle. Kärkien välyksen säätäminen taas hoituu niin, että löysää tukevalla meisselillä ja otteella kiinteän kärjen lukitusruuvi, niin että kärki juuri ja juuri liikkuu talttapäämeisselillä kampeamalla(yleensä sähkötaulussa tai kärjissä on nystyrät joista ruuvimeisselillä saa tuen) varovasti. Kiristä myös todella varoen ruuvi uudestaan, koska liika voima muuttaa välystä. Tarkasta välys aina kahteen kertaan kun luulet saaneesi välyksen kohdalleen.
Tarkasta sytytysennakko aina ennen ja jälkeen kärkien välyksen säädön. Sytytysennakko, perusennakko, mitataan sähkötaulun ja vauhtipyörän merkintöjä hyväksikäyttäen. Useimmissa moottoripyörissä löytyy kyseiset merkinnät, mopoissa taas usein ei tällaisia ole olemassa. Sytytyshetken saa selville joko koneen käydessä ajoituslampulla, tai sitten yleismittarilla kärkien resistanssia mittaamalla. Kärkien ollessa kiinni, sähkö virtaa jotakuinkin esteettä sytytyspuolan ensiökäämin läpi maahan. Kärkien ollessa auki resistanssin pitäisi olla niin iso, ettei arvoa voi mitata. Kaikkien mittauksien välissä kannattaa pyöräyttää konetta pari kertaa vaikkapa käynnistyskammesta, jolloin mekaaniset osat asettuvat normaaliin käyntiasentoon, välyksien varassa liikkuen. Tämän takia esim. sytytyksen ajoitushetkeä etsiessä ei kannata painaa yleismittarin elektrodeilla kovaa kärkiä, koska todellinen kärkien aukeamishetki ei päde väkisin painettuun kärkeen.
Väärä sytytysennakko voi aiheuttaa kahta asiaa, eikä kumpikaan ole toivottavaa käyttäytymistä. Liian myöhäinen sytytysennakko aiheuttaa tehojen laskemista, moottorin alilämpöisyyttä, polttoaineenkulutuksen nousua sekä karstaisempaa moottoria pitemmän päälle. Liian aikainen sytytysennakko aiheuttaa vakaviakin ongelmia, niistä ensimmäinen on moottorin nakuttaminen vedättäessä, jolloin mäntä voi jopa rikkoutua. Nakuttamisen ja liian aikaisen ajoituksen tunnistaa lisääntyneestä tärinästä vedättäessä ja parhaalla moottorin vääntöalueella, kuumana käyvästä moottorista ja heikentyneistä tehoista nakuttavalla kierrosalueella. Nakutuksen vaaran vuoksi kannattaa säätää ajoitus hieman myöhäiselle, varsinkin jos asialliset säätövälineet ja mekaanikon kokemus puuttuvat. Hieman myöhäisellä oleva sytytys myös vaimentaa koneen tärinöitä hieman vaikka kone ei nakuttaisikaan hieman aikaisemmalla ennakolla. Sytytysennakko on aina kompromissi kiinteästi säädettävällä ennakolla. Jos sytytysennakko on juuri sopiva keskikierrosalueelle, on ennakko todennäköisesti liian pieni suurille kierroksille, moottorin ollessa tasaisen vääntökäyrän omaavaa tyyppiä.
Käytännössä asia ei kuitenkaan mene näin. Teoriassa sytytysennakon tulisi olla eri joka kierrosalueelle ja siten koneen tulisi käydä huonosti muilla kierrosluvuilla kuin suunnitellulla ennakon alueella. Esimerkkinä 3000 kierrosta minuutissa käyvä kone, palotapahtumalla on aikaa vaikkapa 80astetta kampiakselin kierroksesta, jolloin aikaa palamiselle on tietyn verran sekunneissa. Sitten taas 6000 kierrosta minuutissa käyvällä koneella on loogisesti vain puolet 3000rpm kierrosluvulla käyvästä ajasta käytettävissään. Teoriassa siis koko sytytysennakko menisi aivan pieleen jo 3000rpm muutoksesta! Käytännössä palamisen nopeus on suhteessa kaasun paineeseen, josta seuraa myös kaasun lämpötila. Tehoalueella siis palotilan puristuspaine, ei siis puristussuhde, on huomattavasti suurempi kuin esim. keskikierroksilla jotka eivät kuulu esimerkissä tehoalueeseen. Tämän takia sytytysennakon säädössä kannattaa olla varovainen, jos vääntökäyrä on tasainen niin voit saada hyvinkin tehoa suurille kierroksille. Tästä seuraa moottorin käynnistämisen vaikeutuminen ja matalien kierroksien tehovaje joka voi pahimmillaan aiheuttaa vaihdevälien sopimattomuuden uuteen tehoalueeseen.
Liittimien tarkistaminen on helppoa. Jos liitin on hapettunut eli vaihtanut väriä tai väljistynyt, niin putsaa liitin tai vaihda se. Liittimen putsaus pätee muuten hyväkuntoisiin liittimiin, mutta pinta on hapettunut. Jos liittimessä on yhtään väljää niin uusi se esim. eristetyllä apico-liittimellä ja lämmitä liitoksen päälle kutistesukkaa vaikkapa kuumailmapuhaltimella. Liittimien puhdistukseen käy hyvin pienet teräsharjat, yksittäiset teräslangat vaikeisiin paikkoihin, liuotin lian poistamiseen. Liitintä kasatessa olisi hyvä käyttää jotain väliainetta kuten kuparitahnaa tai akkunaparasvaa. Rasvoja kannattaa käyttää vain suojaamattomissa liitoksissa, kutistesukalla suojatut liitokset eivät vaadi rasvoja. Liittimien eristykseen ei kannata käyttää sähkömiehen teippiä, johtuen moottoripyörään kohdistuvasta tärinästä, vedestä, lämpötilan vaihteluista ja ”ulkoilmasta” yleensä, sähköteippi siis irtoaa liimoistaan ja kuoriutuu irti. Sähköjohdotuksen uusiminen on vaativampi työ kuin liittimien uusiminen. Vaativuus johtuu johtojen värikoodeista, oikein koodattuja johtoja on vaikea löytää. Myös sopivaa johtosarjan niputtamiseen tarvittavaa ”sukkaa”, eli kuorta on vaikea löytää. Uusiessasi vain osan johdoista, voit harkita hyvin mielin esim. rautakauppojen valikoimaa johon kuuluu muutamia päävärejä ja niiden yhdistelmiä. Kutistesukkaa, liittimiä ja sen semmoista kannattaa etsiä ensimmäisenä elektroniikkaliikkeestä joka myy ja korjaa elektroniikka komponentteja. Tasasuuntaajia saa yleismallisina jo mainituista elektroniikkaliikkeistä, kuten myös latauksensäätimiä yms. aiheeseen liittyvää tarviketta.
Akku on monen ongelman syy ja myös ratkaisu. Vanha akku hukkaa paljon laturin virrasta ja siten laturin tehosta päätyy käyttöön vain pieni osa suunnitellusta. Sähköstarttikaan ei toimi huonolla akulla. Akkuja on erityyppisiä, mutta käytännössä kaikki ovat lyijyakkuja rikkihapolla terästettynä. Myynnissä näkee perinteisiä korkeilla varustettuja, huollettavia akkuja, sekä ”huoltovapaita” suljettuja akkuja jotka myydään valmiiksi ladattuina ja valmisteltuina. Kuivaladatun perinteisen akun hapotuksen ohjeet näet akun ohjeista, tai sitten tee kuten tässä neuvotaan. Osta uusi akku, iso lääkeruisku, litra akkuhappoa(rikkihappoa), 0,5amp(max 2amp) laturi sekä uudet ruuvit sähköjohtojen liittämiseen. Suositeltavaa olisi ostaa myös akkunaparasvaa, mutta mikä vaan vaseliini kelpaa. Avaa akun korkit akun kannesta, lataa ruiskuun akkuhappoa käyttäen apuna ruiskuusi liittämää läpinäkyvää letkua joka mahtuu akun korkinreiästä sisään. Ruiskuta akun kennoon happoa min ja max merkkien väliin, toista sama nopeasti kaikkiin kennoihin. Odota 15min ja jätä akku porisemaan ULKOILMAAN äläkä hengitä avoimista korkinrei’istä kehittyvää kaasua!
Suosittelen lämpimästi käyttämään jonkunlaista silmäsuojausta, koska happo ei todellakaan sovi silmien verkkokalvoille. Jos happoa roiskuu iholle, niin ei hätää, pyyhi kuivalla talouspaperilla happo pois ja kestä kuin mies. 15min porinan jälkeen tarkasta nestepinta ja täytä kennot min ja max viivojen väliin jos taso on laskenut. Muista aina tarkastaa nestepinnan taso vaakatasossa, eli vaikkapa vatupassilla tarkistetulla pöydällä jos pöytä vaikuttaa virolaisen tekemältä. Nestepinnat tasattuasi iske akku laturiin ja lataa akkua n.10h jonka jälkeen akku on valmis käyttöön. Vanha kansa väittää että kerran akun täysin tyhjentämällä ja uudestaan täyteen lataamalla tulisi paras tulos, mene ja tiedä.
Putsaa vanhojen sähköjohtoliitoksien liittimet, asenna ensin positiivinen johto, varmista oikea liitin oikeaan napaan, sitten maajohto. Testaa akun toimivuus esim. valot päälle laittamalla, jos akku pelaa, niin sörssää vaseliinia napoihin reilusti niin ettei yhtään metallia jää ulkoilman armoille. Vanhan akun viallisuuden pystyt toteamaan nestepinnat tarkistettuasi ja tasattuasi tislatulla vedellä, lataamalla akun täyteen ja purkamalla sen jollain tiedetyllä teholla. Ota vaikkapa joku mopon etuvalo ja katso polttimon teho, kytke täyteen ladatun akun liittimet lamppuun kiinni ja asenna johdon matkalle ampeerimittari. Mittaa tämän jälkeen aika jonka akun purkautuminen kestää, ampeerimittarista näet milloin sähkön virtaus loppuu. Ampeeritunti määrän näet akun kyljen merkinnöistä ja akkumyyjien listoista vertaamalla. 5,5Ah tarkoittaa että akku antaa 0,55ampeeria 10 tunnin ajan. Tässä esimerkissä siis 24w polttimo kuluttaisi 12v akulla 2Ampeeria, joten 4Ah kestäisi kaksi tuntia 2Ampeerin virtaa, 5,5Ah taas tietenkin 5,5Ah jaettuna 2A eli 2,75 tuntia/2 tuntia 45 minuuttia. Jos akku kestää vain puolet uuden akun ajasta, 55tuntia -> 25tuntia, niin akku on varmasti kypsä vaihtoon sähköstartilla varustetussa pelissä. Pyörässä joka tarvitsee akkua vain valoja ja vilkkuja varten, akun varauskyky voi olla hyvinkin heikko ilman että ongelmia esiintyy ajossa. Edellä mainituissa tapauksissa akku tulee vaihtaa jos yöllä loppuu virta valoille ennen määränpäätä tai vilkut eivät toimi ilman kaasuttelua.
