Trollstigen. Solan huipulla on vierailijakeskus, jonka näköalatasanteelta koko komeus näkyis (Wikipediassa sieltä otettuja kuvia)... mutta lysti maksaa ison kasan kurnuja, joita mulla ei enää ollu eikä sen puoleen aikaakaan.
.
Noksun automatiikka korjas huonoa valoa yllättävän hyvin, siis kuvaushetkellä oli jo aika hämärää (kello jotain 22+). Toisen ajopäivän aikataulu ei pitäny koska aamulla ajoin Aurlandsfjelletin yli uudelleen (parituntinen extrakierros, mutta hyvä kun tein sen), eikä Sognefjelletin yli ajaessa malttanu olla räpsimättä kuvia. Näin sitten oli pakko jättää Strynefjelletin museotie väliin (ja olin ajatellu ajaa sen jälkeen Jöstedalsbreen-jäätikön näköalapaikalle, mikä olis ollu suht lähellä) eikä ehtiny päivänvalossa Rondane-vuoristoylängölle (ei tosin ollu suunnitelmassa) tai Röros-kaivoskaupunkiin. Aikataulussa en ollu huomioinu lauttaa Eidsdal-Linge, mikä ei iltasella kulje enää jatkuvasti... odotusaika etelärannalla oli vajaa tunti (eikä käypää kiertotietä ole).
.
En viitsiny jäädä yöks alueelle, koska oli ennustettu sadepäivää. Norjassa kesä 2013 olikin ollu huono, pikareissu osu kelin puolesta nappiin, sillä korkeimmilla vuoristo-osuuksilla oli selkeetä ja lämmintä. Sinnehän on turha mennä, jos keli ei ole ihan täydellinen, sillä vuoristo on todennäköisesti hernerokkaakin sakeammassa pilvessä/sumussa ja näkyvyys parikyt metriä.