Olipa kerran hiihtoloma vuonna 2009 ja tiedossa oli viikon reissu porukoitten kanssa Kanarian saarille - Teneriffalle. Tietenkin tähän vuodenaikaan prätkäajokuume on kova, joten päässä pyöri eräs ajatus... Vuokrataan prätkät! Tietoa tuli kalasteltua netistä ja tuntui, että näin nuorena ei piikkiä saisi vuokratuksi, vaikka kortti siihen löytyisi. No, silti lähti ajotakki ja hanskat laukkuun mukaan täytteeksi toivoen, että sieltä jotain saisi alle...

Heti ekana päivänä saapuessamme hotelliin, alkoi metsästys - mistä saisimme pyörät? Noh, maksavalle asiakkaalle tietenkin heti löytyy tarjontaa ja paikkoja tuli muutama. Valitsimme ''isoimman'' niistä. Vapaana oli Yamaha DT 125 ja Honda CG 125. Tosiaan, isän kanssa pyörät vuokrattiin ja kyllä, hänkin otti piikin. Ihan kustannussyistä. Vuokrausliike haki meidät paikallle, jossa pyörät saimme. PlääPlää jne. ja sitte pyörän selkään! Mahtava tunne, pitkästä aikaa. =) Vuokrasimme pyörät kolmeksi päiväksi. Yksin en olisi tosiaan pyörää voinut vuokrata, vaan isä vuokrasi pyörät itselleen ja olin sitte kakkoskuskina papereissa virallisesti.






Noh, se niistä fiilistelyistä, minne sitä lähdettäis? No, Teneriffa on saari, jossa on helvetisti vuoria, joten hienoja teitä löytyi todellakin. Merkki, joka varoitti tiukoista mutkista seuraavan 3km aikana näkyi koko ajan. Vuorilla sitä tuli todellakin ajeltua ja mitä korkeammalla meni, sitä kylmempi tuli. Oikeasti. Vilaflorin kylä, Teneriffan korkein kylä, joka sijaitsee 1,5km korkeudessa värisytti kuskia, jolla ei ollut pitkiä kalsareita. =D Tuli rannikkoa ikävä.

Maisemat oli mahtavia, suuria vuoria, rotkoja ja luolia.



Teimme 2 hiukan pitempää ajoretkeä. Ja tietenkin perus kaupunkiräppäilyt jne. Kilometrejä kertyi yhteensä abouttirallaa 250km. Kummatkin pitemmät retket kestivät sen 2h. Moottoripyöriä oli itseasiassa aika paljon, mutta kädennostokulttuuri ei ollut Teneriffalla kovin vahvoilla. Vain harva tiesi mistä oli kyse, kun kädet nousivat pystyyn vastaantulevalla moottoripyöräilijälle saaren hienoilla vuoriteillä. Keskinopeus vuoriteilä oli siinä 40-50km/h, koska koko ajan oli mutkaa ja tiukkaa mutkaa ja vielä tiukempaa. Tietenkin välillä oli niitä pidempiä mutkia, joissa ehti miettiä avaruuden ihmeet kahteen kertaan läpi päässään kantatessaan kaikenmaailman banaanimaatilojen laidoilla. Toisen retken päätteeksi tulimme takaisin motaria pitkin, jossa rajoitus oli 120km/h. Valitettavasti DT oli vanha ja moottori oli väljähtänyt, joten huippunopeus jäi siihen 95km/h mittarinvauhtia, joten tulimme motaria pitkin hiukan häntä koipien välissä katsellen, kun Espanjalaiset hullut taksikuskit vetivät tuhatta ja sataa ohi.

Sitten hiukan pyöristä.



Eli uudestaan, pyörinä toimi Hondan ilmajäähytteinen nelari CG 125 ja Yamahan tuttu DT 125.

Netin mukaan hondassa tehoa on 7,6kw, mutta se oli silti pirteämpi, kuin kulahtanut DT. Motarilla Honda olisi jaksanu vetää helposti yli 110km/h mittarinopeutta, mutta en sillä alkanut hurjastelemaan, kun Dt oli hitaampi. DT:n moottori rahisi ja kolisi inhottavasti koko ajan ja se oi hyvin vaikea saada käyntiin lämpimänä. Vaihtelimme pyöriä, ekana päivänä minä ajoin Detsillä, toisella isä.
Dt oli varmempi mutkissa, kun taas Honda tuntui enemmän mopolta. Motarilla 100km/h mittarinopeus hiukan pelotti Hondan selässä, mutta hengissä selvittiin. Yamahalle annan silti plussat HIENOSTA alaväännöstä ja Hondalle laajasta kierrosalueesta. Kumpikin pyörä kulutti 3L/100km, eli aika halpaa ajoa lisättynä bensan hinta, joka oli siinä 0,5-0,6e paikkeilla per litra.

Ei kai siinä, helvetin hieno reissu ja ikävä tulee lämmintä.

Ainoa töppi koko reissun aikana oli, että pysäköin veljen kanssa (hänelle vuokrattiin skootteri) kaupunkiräppäilyreissulla POLIISIEN varatuille paikoille. No, pyörät vietiin huomaamattamme viereiseen kaupunkiin... Hieman sai eka ihmetellä.
Minä- I think we parked our bikes to wrong place.
Poliisi- Yes.. jotaki juttua että ne on hinattu viereiseen kaupunkiin huonolla enkulla
Minä- Fuck
Poliisi- Yes, Fuck
No, yksi kerrallaan haettiin isän kyydissä ne sieltä pois ja yhteensä rahallista menetystä tuli 172e... Kyllä, parkkisakosta. No, näin sitä oppii.

Mutta mutta, jos haluaa helvetin hienon ajopaikan, niin tonne vaan. Isä on ajellu Norjan ja Ruotsin vuoristoissa ja sanoi, että ne kyllä häviää näille vuorille selvästi. Rohkeasti vaan vuokraamaan ulkomailla! Espanjan agressiiviseen liikennekulttuuriin pääsee mukaan vain yhdella tavalla; ajamalla määrätietoisesti ja, no, agressiivisesti pitäen puolensa, muuten jää alle. Silti pitäen turvallisuuden mielessä. Tässä vielä esimerkki vuorten hienoista mutkista.



-Atte