Part 5
Kausi 2002 loppui ja syksyllä oli pakko mennä lääkäriin, koska vasemman käden peukalo oli jatkuvasti kipeä, eikä osoittanut minkäänlaisia paranemisen merkkejä. Röntgen-kuvissa näkyi, että peukalon tyvinivelen luusta oli irronnut noin puoli senttiä kanttiinsa oleva luunsiru. Tuossa kohtaa on nivelsiteet luussa kiinni, joten ei ihme, että peukalo liikkui vähän hervottomasti.
Talvella 2003 peukalo leikattiin, luunsiru poistettiin ja tilalle laitettiin titaania. Käsi kahdeksi kuukaudeksi pakettiin ja saman verran sairaslomaa. Vasenkätisen elämä oli kohtuullisen hankalaa, kun vasen käsi oli kipsattu. Sain silti talven aikana pyörästä tankin irti, katteet parsittua, kytkimen vaihdettua ja yläkerran pikkuremontin tehtyä, eli sylinterit hoonattiin ja laitoin uudet männänrenkaat. Tuttu maalari maalasi kateosat ja tankin ja tilasin uudet teipit. Teippauksen mallia hain 80-luvun puolenvälin Yamahan satelliittitallin YZR500 GP-pyörästä.
Keväällä, kun kipsi oli saatu pois kädestä, teippailin katteet ja ne onnistuivat kohtuullisen hyvin, vaikken aikaisemmin moista homma ole tehnytkään. Tankin teippaaminen oli erittäin hankalaa; saippuvesi, kuumailmapuhallin ja kaksi kouraparia ei riittänyt ja lopulta piti luovuttaa. Tankin tarrat asemoitiin alkuperäisestä poiketen ja mentiin siitä, missä aita on matalin. Lakkauksen jälkeen tankista tuli kuitenkin ihan siedettävä.
Kesä 2003 meni mukavasti ajellessa ilman suurempia murheita. Alumiiniosia tuli kiilloteltua, mutta pyörä ei kokenut sen suurempia muutoksia. Keväällä ostamiani Micronin tehoputkia yritin saada toimimaan, mutta pyörä pelasi niillä vain ylä- ja alakierroksilla puhtaasti. Keskikierroksilla moottori oli räkäinen ja tehokäyrässä oli hirvittävä kuoppa. Syksyllä vaihdoin takaisin vakioputkiin ja myin Micronit pois.
Talvi 2004 meni RD:n osalta tallissa talvehtien, sillä ostin emännän kanssa talon ja perhekoko lisääntyi yhdellä pienellä tulevalla motoristilla. Lapsenhoito ja taloremontti veivät kaiken ylimääräisen ajan.
Kesällä 2005 tein koemielessä perän muutoksen, eli poistin takimmaisen pätkän takalokasuojaa, leikkasin alumiinilevystä peitelevyn, johon työkalukotelo kiinnittyy ja tein rekisterikilpitelineen. Perä näytti nyt huomattavasti kevyemmältä ja ilmavammalta. Laitoin pyörään myös kirkaslasiset carbon look minivilkut, joiden asettelu vaati pientä ähräämistä etuvilkkujen osalta.
Talven 2006 pyörä vietti jälleen tallissa ilman, että tein sille mitään.
Kesällä 2006 en ehtinyt ajaa kuin alle 1000 kilometriä, sillä perheeseen oli tullut talvella jälleen lisää ihmisiä toisen pienen motoristinalun verran ja taloremonttia kynsin vapaa-ajalla.
Talvella 2007 purin yläkerran, koska YPVS-luistit vuotivat reilusti ja pyörä sotkeentui öljytöhnään. Tilasin uudet ensimmäisen ylikoon männät (64,25mm) paikallisesta moottoripyöräliikkeestä, sillä ohivuotoa oli melko reilusti. Mäntiä ei ruvennut kuulunut ja kuukauden odottelun jälkeen selvisi, että tukkuri oli sössinyt tilauksen, eikä mäntiä ollut saatavilla maahantuojalla. Tehdastilaus olisi kestänyt ties kuinka pitkään, joten jouduin ottamaan seuraavan ylikoon männät, koska ne saisi alle viikossa. Ajokausi alkoi painaa pahasti päälle. Mäntiä odotellessa poltin putket, maalsin ne ja vaihdoin vakiovilkut takaisin. Minivilkkujen kanssa oli sen verran ongelmia toimivuuden kanssa, että katsoin vakiovilkut helpommaksi ratkaisuksi.
Männät tulivat ja sylinterit käytin porauksessa. Sievistelin sylinterien kanavat ja kasasin moottorin uusilla tiivisteillä. Kampiakseli huoletti entistä enemmän, sillä toisen kiertokangen alapään laakeri alkoi olla jo kohtuullisen väljän oloinen. Aksiaaliliikettä ei kuitenkaan ollut, joten niputin moottorin kaikesta huolimatta.
Syksyllä se kampiakseli sitten luovutti. Moottori oli alkuun vaikea saadaa polkemalla käyntiin ja lopulta alkoi laakeriviasta kielivä pärinä kuulumaan koneesta. Sain jälleen nilkutettua pyörän tallille maksimivauhdin ollessa noin 40 km/h. Harmitti ja pyörä saikin jäädä pesemättä talliin useaksi kuukaudeksi.
Talvella 2008 tilasin uuden OEM- kampiakselin, uudet YPVS-luistit, holkit ja tiivisteet. Lisäksi ostin selkärepullisen uusia pikkunippeleitä ja rahaa paloi enemmän, mitä pyörästä myydessä saisi. Toisaalta en aio RD:tä myydä pois, joten menetetyt rahat eivät harmita niin paljoa, sillä nyt pitäisi olla taas sellainen moottori, jolla pääsee vuosia eteenpäin.
Tällä hetkellä odottelen kauden alkua, joka kohdallani alkaa reilun viikon päästä, mikäli kelit sen mahdollistavat. Jokunen ruuvi on vielä tilauksessa, mutta pyörä on täysin ajokunnossa. Aurinkoisia ja lämpimiä kesäkelejä odotellessa menee siis tämä kevät..
Epilogi:
Olen omistanut RD:ni jo keväästä 1996. Ostohetkellä mittarilukema oli 38 000 km ja nyt mittarissa on reilut 95 000 km. Kahdentoista ajokauden aikana olen siis saanut rullattua 57 000 km yhdellä ja samalla pyörällä. Vajaa 5000 km kautta kohden. Paras ajokausi kerrytti mittariin 18 000 km ja huonoin alle 1000 km.
Matkaan on sattunut yksi pieni kiinnileikkautuminen ja yksi laakerivika. Ei kovin huonosti vanhalle, pienelle kaksitahtipyörälle. Moottoririkot olisivat olleet varmasti vältettävissä, mutta miksi korjata pyörää, joka ei ole rikki?
Yhteiseen matkaan on mahtunut paljon unohtumattomia hetkiä, niin hyviä kuin huonojakin. Nykyään elämässäni on tärkeämpiäkin asioita kuin moottoripyöräily tai RD:n pura-putsaa-tutki-kokoa-leikki. En silti aio myydä pyörää pois, päinvastoin. RD:n kaveriksi pitäisi ostaa nykyaikaisempi ja isompi nelitahtinen, joka toimisi paremminkin ykkösajopyöränä.
Mikään ei silti voita sitä fiilistä, mikä tulee kun RD:llä ajaa sitä vakiomutkapätkää, jossa jokaisessa kurvissa saa rungon notkumaan, keulan hakemaan hermostuneesti ja varsinkin siinä hyppyrissä, jossa koko pyörän saa pitkään ilmalentoon, mikäli vauhtia on yli 130 mittarissa.
Romuihin ei rakastuta, mutta tuon elämänohjeen olen sivuuttanut erään pienen sinisen kaksitahtisen moottoripyörän kohdalla olankohautuksella jo vuosia sitten..
Kirjoittanut Georg » 10.4.2008 5:54
