Käytetyn pyörän arvo

Museokamaa -> arvoa on paljon mut pitäs nähdä kuvia et vois paremmin arvioida.

Meijän mummolasta löytyy vielä harvinaisempi vehje, nimittäin monark tts 125, ilmeisesti samalla koneella kuin zundapp 125, hyvä kuntoinen mutta pintaruostetta alkaa olee joissain paikoissa, pitäis se pelastaa sieltä.

Juu pitää napsii kuvia seuraavan kerran ku käyn hussee laittaas siel

Mielenkiintoisia tapauksia nuo kumpikin.

Zündapp`in KS125 Sport (jos se nyt on kyseinen katumalli) käytti omaa vanhasta KS100:sta kasvatettua Zündapin omaa moottoria. Tehdas meni konkkaan 1984, eli osien saanti on Saksan harrastajasaittien varassa muttei toivoton. Itelläni on KS50LC/TT-projekti "vaiheessa", pitäiskin taas katsoa sitä vähän. KS125 Sportteja tuli Suomeen kai jokusenkymmentä kappaletta, se oli kallis ja kone oli äkäinen 17hv 2T-yksmukinen aikakaudella kun japsien huippumalleissa oli ~15hv 2-pyttysiä. Hämärästi muistelisin, et multa löytyy vanha abouts 1973-75 TM-lehti missä KS oli vertailutestissä CB125 K5:ttä ja... ööh, RD-Yammua vastaan? Täytyykin joskus kaivella noita lehtipinkkoja, tai lehden voi ehkä saada kopiona toimituksesta tilaamalla?

Monarkin TTS (1975-76) taas käytti hyvin samannäköistä viuhkarivoitetulla kannella varustettua konetta, mutta se on itse asiassa 17hv 2-tahtinen SACHS 1251/6B pakettimoottori mitä käytettiin monessa pyörässä, mm. Penton (USA) tai DKW/Hercules. TS-mallissa taas oli Morini. Sachsiin löyty pikaisella vartin googlaamisella varaosaa, kaasarin tiedot juuri ko. Monark-moottoriversiolle, ja 1251:stä olis ollu 24hv kilpaversiokin... mut muut osat (jos ovat ehtineet mennä pilalle tai hävöksiin) ovat kyl taatusti kiven alla. TTS:iä lie tullu Suomeen vaan kourallinen, maastomalleja varmaan enemmän. TM:n (Jussi?) Juurikkalalla tuollainen tais olla aikoinaan TTS testiajossa jos muistiparkani ei petä.

Asiallinen hinta riippuu varmaan onko kyseessä varaosapyörä (satasten luokkaa) vai suht ehjä ja täydellinen aihio mikä voi jo olla useanki tuhannen arvoinen. Ehdottomasti kannattaa ainakin säilöä (ruostesuojaus) ja mielellään asiantuntevasti entisöidäkin nuo molemmat.

Tosiaan kannattaa ottaa yhteyttä asiantunteviin yhdistyksiin, jotka osaavat heittää jonkinlaista arviota sen arvosta. Yksi tälläinen on Wanha Woima ry.

Edellisiin viesteihin liittyen, itse ostin kohtuuhintaan isosedän aikoinaan Tampereen palokunnasta ostaman Olympia bokser-moottorin. 4-tahti sivuventtiileillä ja työntötangoilla varustettu nestejäähdytteinen maamoottori. 2-sylinterinen bokseri, eli vastaiskumoottori ja on meinaan aikoinaan ollut uusinta ja kalleinta tekniikkaa.
Valmistettu vuonna 1936 Vaasan moottoritehtaalla ja toiminut sodan aikana ja myös sen jälkeen palopumpunpyörittäjänä. Näitä valmistettu yhteensä n. 400 kpl. Puristuksia on niin perkeleesti...

Pitäs pistää toi yamaha wr varmaa nyt tai keväällä myyntii, nii mitähä kannattais pistää hinnaks.
-Vuosimalli 2011
-ajettu noin 8900km
-tarroja pistettu ja peilit sirommat
-mukaan saa kotitekosen änkän
-Uus virtalukko (vanha hajos)
-Ei oo kaaduttu kertaakaa joten ei mitään suuria naarmuja tai muuta.
-Kuvia http://www.motot.net/galleria/kuva131480/ , kuvista poiketen ei tota leo vincen alkukäyrää.
-Sais myös pyörään sopivan yamahan ajotakin mukaa http://www.motot.net/talli/osat/id45033/

3500€

Tuli noista harvinaisista pyöristä mieleen, että mikähän mahtaa olla sellaisen ehkä 1000km ajetun, ihan täydellisessä kunnossa olevan yamaha RD 150 arvo? On ilmajäähy eli ilmeisesti vanhempi malli, näyttää samanlaiselta kuin noi RD 350 mutta en löytänyt mitään tietoa tosta 150 kuutioisesta Ei olla myymässä mutta muistin vain sattumalta senkin olemassaolon.

Kesällä myytiin piikkinen rd pois, joka oli ajokunnossa, muttei kuitenkaan priimakunnossa. Ikäsekseen kuitenkin ihan siisti. Saatiin siitä 550€. Tosta 150-mallista saa kuitenkin varmaan enemmän.

Siis tarkoitatko näitä ilmajäähyisiä 2-pyttyisiä RD-Yammuja? RD150? Never heard. Voithan vertailla bikepics.comin Yammu-malleihin/kuviin, ehkä mysteeri selviää?

http://bikepics.com/yamaha/

En ole mallista ihan varma. Näyttää suunnilleen tältä. Ja on ilmajäähy kai 2 pytyllä, lukumäärästä en kyllä mee takuuseen koska en ole nähnyt pyörää pitkään aikaan muuton takia. Katteessa lukee 150 samassa kohtaa kuin kuvan 200.
http://bikepics.com/pictures/1310829/

Heh olisko joku leikannu/liimannu sivuposkeen 150:n? Viralliset mallit oli 15hv RD125 ja Euroopassa (ainakin Saksan 17hv-luokkaan) suositumpi "vääntömoottori"-RD200. RD-kakspyttysten sarjassa oli myös 250- ja 350-/400-malli.

Piikki-RD:t oli Suomessa aikanaan yleisiä, mut vaikea pitää terässä, eli arvatenki niit on Suomen tallit ja ladot täynnä eriasteisina raatoina. Etenkin ne vanhemmat vuosimallit kärjellisellä sytytyksellä hävis katukuvasta parissa vuodessa. Olisko tuokin jääny seisomaan vian takia, esmes komea reikä männässä? Levyjarrullinen RD (1976-1981) sai kärjettömän sytkän, nyt en muista oliko heti 1976 vai vasta valuvannemallissa (1979?), mut kaasarit oli vaikee pitää synkassa, imukauloissa läppäkotelojen ympärillä ilmavuotoja, sytkäpuolat notorisen heikkoja, moottoreita kasattu tehtaalla rakkaudettomasti jne., eli koneen laulu lakkas tuskastuttavan usein. Kiva ja kiivashan se oli - sen hetken kun se oli terve - ja pieni kakspyttynen 2T piti hauskaa vihaista ääntä (ks. linkki). Svingi oli pitkä, sen laakeri heikosti tuettu, ja japsien iskarit aika leluja, eli kulku oli pintapehmee mut reippaammin ajettaessa huteran oloinen. 1982 tuli täysin erilainen ykspyttyinen vesijäähyinen 21hv RD125LC, mikä taas on erittäin kestävä - näkyy myös siitä, et niitä on 30v jälkeenkin yhä liikenteessä.

http://www.youtube.com/watch?v=lXa6X48g ... re=related (ääninäyte 1975 RD125)

Arvo? Ööh. Esmes Monark 125TTS:n kaltainen harvinaisuus ei ole kyseessä. Jos kunnostettu 2-pyttynen RD seisoo museoituna pitkiä aikoja kaasareihin on ehkä kertyny jotain töhnää, mikä ajoon lähtiessä voi rikkoa koneen. Kun varaosatilanne lie vaikea RD on siis enää rajoitetusti ajokelpoinen, lähinnä enää näyttelyesine. Hieno alkuperäiskuntoinen RD125 on toki talteen otettavan arvoinen - jos katsot Bikepics`in kuvia niin tuon ikäiset tuppaa kaikki olemaan enemmän tai vähemmän rakenneltuja, eli alkuperäisyyden arvo on menetetty. Huolellisesti säilytettynä ja sinetöitynä RD:n voi silloin tällöin pistää käyntiin eli savustaa naapureita. Tuhannen euron molemmin puolin olis mun mielestä fair price jos se on oikein hieno (2007 näytti harvinainen DS6 250-malli menneen kaupaks hiemsn vajaa 700€:llä), ehkä enemmän jos joku haluaa muistella nuoruusvuosiaan. Ongelmahan on siinä, että RD-Yammuista jäi useimmille omistajille lähinnä ristiriitaisia muistelmia kun kone oli niin pahuksen vikaherkkä. On kuulunu (väitetty), että nää 70-luvun RD:t olis kokemassa jonkinlaisen renessanssin - ilmeisesti tarpeeks monta sukupolvea välissä et on unohtunu miten inhottavaa oli omistaa sellanen?!

Edittinä vielä Youtubesta löytyny klippi vm. 1973 isoveli RD350:n pikku ajolenkistä mikä vähän valaisee problematiikkaa. Useassa kohtaa kuulee selvästi ettei kone ole säädöissään, ei vedä puhtaasti, eikä kuski käy ku muutaman kerran tehoalueen kynnyksellä (laimee aavistus siis mitä toi 350 oikeesti kulkis, jos se on terässä). Just tuollaista kituuttamista ajelu on ku joutuu varomaan rikkomasta museo-RD:n moottoria, etenki 125:n kohdalla.

http://www.youtube.com/watch?v=kIqRHg3hcHA

Oon pahoillani jos nämä teesit ovat epämieluisaa kuultavaa. On hyvät syynsä miksi se RD on siellä tallissa eikä kenellekään ole juolahtanut mieleen ottaa sitä ajoon.

Vähän jos vielä editin edittinä valottais sunnuntain joutilaisuuttaan tota historiapuolta, jos ketä kiinnostaa? Yammun 2T-twineillä on pitkät sukujuuret. Yamaha valmisti alkujaan mm. soittimia mistä johtuu sen tuotemerkki kolmella ristityllä ääniraudalla (nykyisinhän se on monialayhtiö mikä tekee suht kaikkea huonekaluista aina eletroniikkaan asti), prätkien valmistus alkoi 1957, ja eka 250-twini esiteltiin 1959. Yamahan nousu suureks mp-valmistajaks perustuu pitkälti näihin äkäisiin 2T-twineihin. Piikkiversion juuret on (Y)AS-sarjassa 60-luvulta, jolloin myös jo esiteltiin tuorevotelujärjestelmä Autolube. Mallinimet muuttu RD:ks kun Yamaha siirty mäntäohjauksesta läppiin ("Torque Induction"), 1972/1973. Siviilimallien rinnalla tarjolla oli tehdasraasereita ("TZ"), kilpailutoiminta alkoi jo 1962. Jarno Saarinen voitti 1973 Daytona 200:n häijyllä TZ350:llä erinäisten isompien mm. Triumph`ien nenän edestä, ja samoin kaduilla kiivaat RD350/400:t tiskas isoja nelaripyöriä huvikseen. Historiasta löytyy muualla lisää ja tarkemmin.

Luin koko tekstin, täyttää asiaa

nyt rupes vähän vituttaa meillä oli joskus tuollanen 125 RD (ilmajäähy, muuta en sitten pyörästä enää muistakkaan) paskanahan se täysin oli mutta miltein kokonaan kasassa ja toinen pyörä laatikoissa varaosina. vietiin noin 5 vuotta sitten peltoauton kanssa romuttamolle.... saatiin me se kumminki ilmasiks, mutta nyt vähän isompana olisi ollut innostusta ruveta remppaamaan sitä :/

http://www.nettimoto.com/yamaha/dt/1425069 paljos tästä kantsis maksaa maksimissaan? vaikuttaa vähän korkealle hinnalle.