2-Tahtisen Pakoputki

Tosiaan kun venttiilistä pitäisi saada semmoinen että se on hyvin virtaava ja putkea vaihdettaessa se toimii nopeasti kakostelematta eikä missään vaiheessa sulkeudu niin ettei kaasu virtaa tai sitten pitäisi olla bypass venttiili. Muuten ihan mahdollista valmistaa siedettävän helposti mutta entä sitten kun siihen kertyy karstaa ja se jumiutuu. Melkeimpä helpompaa tehdä pakoaukonsäädin mutta eihän se olisi yhtä makee systeemi. Piirustukset olen tehnyt yhteen tollaiseen putkenvaihtajaan mutta täytyy katsoa millon se tulee rakennettua. Ajattelin hoitaa vaihtamisen lennosta servomoottorilla johon otan liipaisun kierroslukumittarin vaihtovalon piiristä. Vielä kun on vaihtovalo säädettävä niin voi sen putkenvaihto ajankohdankin säätää.

Niin tai sitten... Liian monimutkaista meikäläisen aivoille tommoinen elekstrooninen. On mulla jo mekaaninenkin suunnitelma tohon kakostelemattomuuteenkin, mutta se on vasta kehitysasteella.

Tässä yksi ehdotelma venttiilistä:

Kyllähän tuo periaatteessa voisi toimia.
Kunhan jaksaa "sonkia"

jonkunsorttinen kiertoventtiili voisi olla kova sana. Eli pyöreä sylinteri on toiselta puolelta(moottorin puoli) reijitetty soikeasti ja toisella puolella(äänenvaimentimen suunta) pyöreä reikä joka täsmää alkukäyrän halkaisijaan. Tämä sylinteri sitten pyörii akselinsa ympäri ja ohjaa kaasut joko käyrään A tai käyrään B. Olisi vähän kömpelö häkkyrä, mutta voisi olla myös tarpeeksi jämerä kestämään pienet karsta jumitukset.

Sikäli, kun mää oikein käsitin, niin toi sun väsäys olis jonkunkin verran semmoinen, joka vastustais jonkunkin verran.

Vai olisikos sitten joku tämmöinen: ?

Toi olis kyllä omalla tavallaan erittäin nerokas konsti, tosin ehkä työläs valmistaa, mutta kuitenkin.

(kerrankin hyvä idea....)

jotain tuon tyyppistä. Tärkeintä lienee, että liike on sulava ja mahdollisimman pyöreä

osaisikohan joku sanoa, että kuinka kuumana pakoputken alkukäyrä käy 2-tahtisessa? Tarkoitan nimenomaan alkukäyrän kuorta, eli en itse pakokaasua.

No eipä ole suoranaisesti kuoren lämpöä tullut koskaan mittailtua, mutta jos yleinen maksimiarvo pakokaasunlämmöille sata milliä männästä on luokkaa 650 astetta, ja kuoren sinistysraja, joka vastaa n. 300 astetta (jos en väärin muista), on aika pitkällä käyrässä, niin kai tästä voisi päätellä että se vähän kohdaasta riippuen on välillä 300-500 astetta.

MänTä kirjoitti:osaisikohan joku sanoa, että kuinka kuumana pakoputken alkukäyrä käy 2-tahtisessa? Tarkoitan nimenomaan alkukäyrän kuorta, eli en itse pakokaasua.

näinhän vähän ajattelinkin. Jotain alumiinimaalia voisi siis harkita pakoputkeen, ellei sitten tule leikittyä niillä nikkelöintiliemillä.

MänTä kirjoitti:näinhän vähän ajattelinkin. Jotain alumiinimaalia voisi siis harkita pakoputkeen, ellei sitten tule leikittyä niillä nikkelöintiliemillä.

Black Satin on jo monesti todettu todella kestäväksi.
http://www.roadmachine.fi/excoat.html
Hyvää ainetta. Ei ole mitään pelkkää mainospuhetta nuo lämmönkestot.

Aika hyvä hintakin tuolla Black Satinilla, mutta varmaan oikeessa paikassa hintansa väärti.

Sekin kannattaa huomioida, että jos tuolla putken sutaisee, ja nuo jutut lämmöneristyskyvystä pitävät paikkansa, niin putken mitoitus muuttuu myös.

Tuolla ei kannata mennä pyttyjä maalaamaan..

B.Satin on todellakin aika tehokkaasti lämpöäkin eristävää. Tätä voi pitää sekä etuna, että heikkoutena. Riippuen tapauksesta. Jos päälimmäinen kriteeri on esteettinen ja että halpislämpömaalit ei kestä (niin kuin ne ei yleensä kestäkkään), niin tuo kyllä kestää. Kannattaa tosiaan myös vähän miettiä mitä sillä pinnoittaa. Lämmön eristys on tehokasta, eikä ihan jokainen "räkärautapelti" kestä moista paahtamista, kun putki ei saa niin paljon luovutettua lämpöä ulkoilmaan.

Turbomiehille luulisi olevan aika kätevä tuo maali, ei tarvitse leikkiä lämpöteippien kanssa.

Tehdäänpä galluppia ja herätetään keskustelua; Eli mitä tapoja käytätte pakoputkien suunnittelussa? Miten laskette mitat?

Itse lasken diffuuseriosan -ainakin vielä- blairexhaustilla, ja vastakartion mitat heitän hatusta (eli lasken alun ja lopun tarvittavan tehoalueen mukaan). Luotan muutenkin maalaisjärkeen aika vahvasti.

Tulevasuudessa tarkempia arvauksia varten hankin Motan, jos ei nyt ihmeitä tapahdu ja tää rappaaminen lopu ennenaikaisesti. Kun saa sen käsiin niin uskaltaa alkaa jo vähän kireämpiäkin koneita laittelemaan.

Betaversio kirjoitti:Tehdäänpä galluppia ja herätetään keskustelua; Eli mitä tapoja käytätte pakoputkien suunnittelussa? Miten laskette mitat?

Itse lasken diffuuseriosan -ainakin vielä- blairexhaustilla, ja vastakartion mitat heitän hatusta (eli lasken alun ja lopun tarvittavan tehoalueen mukaan). Luotan muutenkin maalaisjärkeen aika vahvasti.

Tulevasuudessa tarkempia arvauksia varten hankin Motan, jos ei nyt ihmeitä tapahdu ja tää rappaaminen lopu ennenaikaisesti. Kun saa sen käsiin niin uskaltaa alkaa jo vähän kireämpiäkin koneita laittelemaan.

Laiska kun olen, niin blairin kaavoihin perustuen mitoitan putken ja sitten motalla arvon ja haen blairin kaavan hiharavistusvakiot.

kisaa varten on sitten muutama putki ja rattaita joita kokeilemalla arvotaan sopivin kombinaatio. Arvonta tapahtuu kierrosaikojen ja muun sellaisne perusteella.

Tyuo mota&blair mitoitus toimii, joskus ei. En ihan kamalasti luota omaan intuiitioon kun dynopenkkikokemusta ei ole.

kuten olen joskus ennenkin täällä avautunut, motaan liittyy suuria malliteknisiä epävarmuuksia etenkin palo ja huuhteuparametrien suhteen . ilman tulosten validointia,esim dynovetoa vastaan, on tulokset varsin epävarmoja. Minimissään mittaan pakokaasun lämpötilaa putken keskeltä.

persdyno toimii niin suurin epävarmuuksin etten siihen itse usko, äänellä tuntuu olevan suurin merkitsys persdynon "tuloksiin".