Aprilia RS125 viritys/tekniikka

Pyörä:
Aprilia MX 125 2007, Gilera runner SP50, Aprilia RS 257, Cagiva Mito 1991
Liittynyt:
25.11.2012 22:35
Re: Aprilia RS125 viritys/tekniikka

ViestiKirjoittanut MX_125 » 25.3.2020 23:23

UM räsän katteet sopii mihin vaan räsään kun vaihtelee samasta laitteesta takahäkin ja etukatteen telineet. Runkohan niissä on identtinen, sama oikeastaan kun vuodesta -92.
Liittynyt:
9.3.2020 19:18
Re: Aprilia RS125 viritys/tekniikka

ViestiKirjoittanut Cybrema Commander » 26.3.2020 19:06

Aprilia RS125, 2004 Manuel Poggiali versio.

Tällainen tuli A -kortin ensinälkään hommattua ja paljon tätä olen ruuvaillutkin.

Olen 90+ kiloinen kuski, joten aivan kevyttä siirrettävää en ole, jonka takia olen palannut useamman kerran katsomaan näitä "kuinka paljon Aprilia RS125 kiertää, ja minkälainen on huippunopeus?", Uskoakseni tyypillisin kevarijätkä on n. 50kg, joten vähän kiinnostais myös huippuunsa-asti Apriliansavirittäneitten paino. Tällainen 90+ kilon meininki on pyörälle öpaut sama kuin kaksi yläastejätkää ns. kakspäällä, eli ei se edes voi lähteä yhtä hyvin, kuin yksin kevyen kuskin kanssa.

Saadessani pyörän, oli siinä vakio SAS -putki, vakiomäntä ja sylinteri, joilla oli ajettu 16432km, ja rave -läppä oli kokonaan otettu pois. Kaasarina oli 28mm vakio, ja suuttimena tais olla 112 kokoinen, ja 62 kokoinen ja seosputki 264, sekä neula X25. Luistin viiste oli vakiona kokoa 40. Arviolta seosruuvi oli avattu 1,5, ja ilmanputsarin toinenkin tuubi oli avattu. Rattaina oli 16 & 39. 2T-syöttö oli jonkunverrankin rikkaalla, jonka takia kone sai vähän liikaa 2T -öljyä, jonka takia se savutti. Tällaisenaan pyörä oli aivan hirmuisen huono lähtemään liikkeelle ns. huudattamatta, ja huippunopeus oli 120km/h. Kiihdytys toimi miten toimi, mutta se edellytti jokatapauksessa koneen huudattamista ns. yläkierroksille saakka.

Monenlaisia säätöjä olen nyt koittanut ja Aprilian alkuperäistä tehoputkeakin koittanut, mutta melko huonolla menestyksellä.

Arvelin koko laimeuden johtuvan rave -läpän puuttumisesta, joten päätin lisätä kiinteän läpän, jotta voisin varmistua asiasta.

Siispä hiljalleen ajokokemuksen karttuessa ja ajonaikaisten havaintojen karttuessa, olen hiljalleen edennyt tässä hienosäätöhommassa, jossa suurin vaikuttava asia tuntuis olevan seosruuvi. Sehän ei ole ilmaruuvi, vaan oikeastaan etusuuttimen annostasäätävä ruuvi. Mukavanlainen liikkeellelähtö ilman koneenhuudatusta ei tunnu onnistuvan ollenkaan, ellei ruuvi ole auki sen 2,5 - 3 kierrosta.

Seuraava asia on ilmanottotuubin supistaminen pienemmällä putkella, joka mahdollistaa lisävääntöä silloin, kun ilmamäärä muuten olis liikaa, mutta aiheuttaa yleensä sen, että kone alkaa röpeltämään jo 5500 - 7000rpm välillä, eikä kierrokset nouse siitä juurikaan ylöspäin.

Sitten huomasin, että koneen kierrättäminen on ollut jonkinlainen mitta, vaikka huomasin että oman kevarini kone kiersi paikoillaanollessa sen 11500rpm, mutta ajossa se alkoi röpeltämään 8000rpm kieppeillä, eli kaipa vastuksen määrä vaikuttaa tuohonkin sitten.

Viimekesänä kokeilin siis Aprilian vakiotehoputkea, mutta se aiheutti alavääntökatoa, jonka vuoksi päätin vaihtaa takaisin vakio SAS -putken, joka tuntuu toimivan paremmin leppoisassa taajama-ajelussa, jossa koneen säädöt on kauttaaltaan säädetty niin että voimaa olis käytettävissä juurikin tuossa 0 - 6500 rpm alueella enemmänkin.

Siispä en usko, että pelkkä koneen huippukierrättäminen kertoo kuskille että onko koneessa alavääntöä, taikka ylävääntöä, joten tuollainen koneen kierrättäminen 12000+ rpm saakka voi hyvinkin onnistua pienelläkin suuttimella, jolloin kone käy laihemmin, ja jaksaa paikallaanollessaan hyvinkin kiertää sen, vaikka laitteen ajettavuus sitten onkin laimea, veltonlainen, voimaton, tai muuten suorastaan kehno.

Pointtina isoilla pojilla tais olla joskus, että suuremman voiman muodostamiseen tarvitaan enemmän polttoainetta, ja suuremman suuttimen kanssa kaikki säädöt on etsittävä uudestaan kohdilleen.

Tällähetkellä pyöräni on sama Aprilia RS125, jossa on tällähetkellä kiinteä Rave1 -läppä, 28mm kaasutin, jossa pääsuutin 138, ja etusuutin 62. Seosputki 266 ja neula X25. Myös luistin viiste on viilattu kokoon 50 saakka. Neulan sokka on alimmassa ja seosruuvi on auki 2,5 kierrosta. 2T-syöttö on nyt säädetty tehdasloveensa, eikä isompaa savuttamista esiinny. Lisäksi vaindoin männäksi Wössnerin, mutta 53.96 kokoinen on itseasiassa valitettavasti n. 3 sadasosaa liian pieni, vaikka tuntuu toimivan. Pyörässä on myös vakio SAS -putki, sekä ratastuksena 15 & 39. Ilmanotossa on auki tuubin molemmat putket.

Senverran on tuota neulaakin tullu säädettyä, että voin varmuudella sanoa, ettei muut säädöt kuin sokka alimmassa oikein pelitä, kun etsin vain liikkeellelähtövoimaa ja alavääntöä. Toiseksialimmainen toimii öpaut Ok, mutta paras on kun sokka on alimmassa. X25 neulassa on 4 lovea, joten alhaaltapäin eka lovi pelittää. Kaasuttimesta vielä senverran, että polttoaineensyöttöpuolelta voi huomata, että suutinputken reunus on lohkaistu niin, että polttoaine pääsee mahdollisimman pian kohti imua, eli luisti kun lähtee nousemaan ja ilmavirta alkaa mennä imuun, pääsee myös polttoaine nopeammin siksi, että tuo sylinterinpuoleinen reunus on imukanavan alapintaan saakka lohkaistu.

Tällaisenaan pyörä jaksaa lähteä hyvin liikkeelle, vaikka olen 90+Kg, eikä minun tarvitse lähetellä ollenkaan tehopiikille saakka. Kaikenlainen ajelu sijoittuu 0-7000rpm alueelle, joten ongelmahan se ei ole. Näillä säädöillä tuntuis olevan alakierroksilla enemmän torquee. Kone kiertää tyhjänä jopa 11500rpm, mutta viimetesmailun aikana tais röpeltää jossakin 8000rpm kieppeillä.

En sitte tiedä miten tästä jatkais, kun minulle tärkeämpää on liikkeellelähtö, ja ajomukavuus normaalissa taajamatyyppisessä liikennöinnissä. Huippuja voin toki käydä kokeilemassa moottoritiellä, mutta näyttää siltä, että alavääntöasetukset on jokatapauksessa erilaiset kuin huippunopeussäädöt, enkä voi tinkiä ajomukavuudesta taajama-alueella.

Siispä näiden kokemusten uudessa valossa voin todeta kuljettajan painon vaikuttavan paljonkin säätötarpeeseen, jonka vuoksi 45 kiloisen supermotoajan huippuunsa-astiviritetty vehje ei välttämättä ole sopiva 90+Kg kuljettajalle ilman säätöä. Äkkiseltään sanoisin että tarvitaan enemmän polttoainetta, jotta suurempi äijä liikkuu samanverran, ja säätöjenkin on oltava asianmukaiset sitten. Kuluminen, sekä rasitus on myös erilaista eripainoisilla kuskeilla. Vedonaikaiset rasitukset, jne. Myös tuo palotilassatapahtuva räjähdysvoimienaikainen paine ja lämpötilat voi hyvinkin olla erilaiset eripainoisilla kuskeilla.

Esimerkkinä yläastejätkä 16v, joka ei tykkää ottaa kyytiinsä kaveriaan siksi, että toteaa kevarinsa rasittuvan ja kuluvan siksi enemmän, joka on varmasti totta. Joten heipä hei vain 16v 45Kg, jätkä. Mä olen 90+Kg kevariäijä ja en edes ymmärrä enää sellaista kevyttä supersiistii, mutta eiköhä tämä tästä ku saan tonnisatasen alleni, kiitti! ;)

Siispä kevarisi ei ehkä toimi samalla tavalla kuin kaverisi alla, jos hän on kovasti eripainoinen jne., mutta sen tiedän että ilmaläppä olis hyvä olla iisistisäädettävä ja se sijaitsis tuossa ilmanputsarin ja kaasarin imuaukon välissä. Sitte olis mukavempi säätää käynti kohillee säästä riippumatta. Samalla vois käyttää vapaammin vaparia, tai muita ilmanputsariratkaisuja. Mikroautoilusta oppineena senverran, että kaasarin ilmansaantiruuvia on räpellettävä usein, jos kone on muuten täysin huippuunsa asti viritetty, ja paras suorituskyky on etsittävä ajon aikana juurikin tuota ruuvia säätämällä säästä, terveydentilasta ja ravitsemuksesta riippuen ihan vain kohdilleen.

Tehari ois, ja kourallinen erikokoisia suuttimia. Ravenkin vois ottaa pois ja muutama erikokoinen rataskin on.

Joten. Onko ehdotuksia miten tän nyt säädän, että pyörällä pääsee liikkeelle öpaut tyhjäkäynnillä, pientä ranneliikettä lukuunottamatta, ja lähtee vääntämään HETI kaasusta, eikä sammu?